V
"vieras"
Vieras
Meillä niitä olisi, kun kuopukselta jää pieneksi ja ne sopisi sitten aina aika pian veljeni tytölle, mutta mieluummin myyn ja olenkin myynyt huutonetissä.
Viime viikolla olivat kylässä ja puhuivat, että heillä ei ole lapsella kumisaappaita ja kurahousutkin hajosivat ja tarvisi ostaa uudet. Kysyin sitten, että kelpaako kun meillä olisi kaksi kertaa käytetty aivan uudenveroinen kurapuku ja kumisaappaatkin löytyy (nokialaiset). Kelpaa kuulemma. Hain ne ja samalla näytin muutamaa kenkäparia ja kysyin, että haluvatko nekin. Siinä oli kahdet tosi hyväkuntoiset kävelykengät ja yhdet kerran käytetyt juhlakengät. Kelpasivat nekin.
Sitten näytin kahta hyväkuntoista h&m:n hametta mitkä ostin kirpparilta heidän tytölleen, kun sattui kohdalle oikea koko ja olivat ihan liki uudenveroiset niin ostin. Ja kun he eivät pahemmin lapselleen vaatteita osta niin ajattelin, että ainakin menee taatusti tarpeeseen. Veljeni vaimo otti hameet ja sanoi, että kelpaa ja kysyi sitten, että kirppariltako ostit nämä. Sanoin, että joo. Sitten kysyi, että olenko jo pessyt ne ja haisteli hameita. Totesin, että pesty on kyllä sen jälkeen tottakai.
Kuulinko sanaa "kiitos"? Enpä kuullut. Tosi paljon oikeasti harmittaa, että annan tuollaista tavaraa eikä edes kiitetä saati että joskus saisimme omille lapsillemme vastavuoroisesti jotain.
Nyt he olisivat tarvinneet lisää vaatteita ja minä myin juuri kyseistä kokoa ison kasan huutonetissä ja sain hyvät rahat ja hyvän mielen itselleni. Mielelläni antaisin ne veljentytöllekin, mutta ei aina tee mieli lahjoitella...
Mitä itse tekisitte?
Viime viikolla olivat kylässä ja puhuivat, että heillä ei ole lapsella kumisaappaita ja kurahousutkin hajosivat ja tarvisi ostaa uudet. Kysyin sitten, että kelpaako kun meillä olisi kaksi kertaa käytetty aivan uudenveroinen kurapuku ja kumisaappaatkin löytyy (nokialaiset). Kelpaa kuulemma. Hain ne ja samalla näytin muutamaa kenkäparia ja kysyin, että haluvatko nekin. Siinä oli kahdet tosi hyväkuntoiset kävelykengät ja yhdet kerran käytetyt juhlakengät. Kelpasivat nekin.
Sitten näytin kahta hyväkuntoista h&m:n hametta mitkä ostin kirpparilta heidän tytölleen, kun sattui kohdalle oikea koko ja olivat ihan liki uudenveroiset niin ostin. Ja kun he eivät pahemmin lapselleen vaatteita osta niin ajattelin, että ainakin menee taatusti tarpeeseen. Veljeni vaimo otti hameet ja sanoi, että kelpaa ja kysyi sitten, että kirppariltako ostit nämä. Sanoin, että joo. Sitten kysyi, että olenko jo pessyt ne ja haisteli hameita. Totesin, että pesty on kyllä sen jälkeen tottakai.
Kuulinko sanaa "kiitos"? Enpä kuullut. Tosi paljon oikeasti harmittaa, että annan tuollaista tavaraa eikä edes kiitetä saati että joskus saisimme omille lapsillemme vastavuoroisesti jotain.
Nyt he olisivat tarvinneet lisää vaatteita ja minä myin juuri kyseistä kokoa ison kasan huutonetissä ja sain hyvät rahat ja hyvän mielen itselleni. Mielelläni antaisin ne veljentytöllekin, mutta ei aina tee mieli lahjoitella...
Mitä itse tekisitte?