Tämän takia en kauhean mielelläni anna lastenvaatteita veljeni perheelle

["vieras"]

Meillä niitä olisi, kun kuopukselta jää pieneksi ja ne sopisi sitten aina aika pian veljeni tytölle, mutta mieluummin myyn ja olenkin myynyt huutonetissä.

Viime viikolla olivat kylässä ja puhuivat, että heillä ei ole lapsella kumisaappaita ja kurahousutkin hajosivat ja tarvisi ostaa uudet. Kysyin sitten, että kelpaako kun meillä olisi kaksi kertaa käytetty aivan uudenveroinen kurapuku ja kumisaappaatkin löytyy (nokialaiset). Kelpaa kuulemma. Hain ne ja samalla näytin muutamaa kenkäparia ja kysyin, että haluvatko nekin. Siinä oli kahdet tosi hyväkuntoiset kävelykengät ja yhdet kerran käytetyt juhlakengät. Kelpasivat nekin.

Sitten näytin kahta hyväkuntoista h&m:n hametta mitkä ostin kirpparilta heidän tytölleen, kun sattui kohdalle oikea koko ja olivat ihan liki uudenveroiset niin ostin. Ja kun he eivät pahemmin lapselleen vaatteita osta niin ajattelin, että ainakin menee taatusti tarpeeseen. Veljeni vaimo otti hameet ja sanoi, että kelpaa ja kysyi sitten, että kirppariltako ostit nämä. Sanoin, että joo. Sitten kysyi, että olenko jo pessyt ne ja haisteli hameita. Totesin, että pesty on kyllä sen jälkeen tottakai.

Kuulinko sanaa "kiitos"? Enpä kuullut. Tosi paljon oikeasti harmittaa, että annan tuollaista tavaraa eikä edes kiitetä saati että joskus saisimme omille lapsillemme vastavuoroisesti jotain.

Nyt he olisivat tarvinneet lisää vaatteita ja minä myin juuri kyseistä kokoa ison kasan huutonetissä ja sain hyvät rahat ja hyvän mielen itselleni. Mielelläni antaisin ne veljentytöllekin, mutta ei aina tee mieli lahjoitella...

Mitä itse tekisitte?

 

[vv]

kyllä itsekin haluan kuulla sanan kiitos. siksi yksi kaveri ei tule saamaan mitään vaatteita enään. ennemmin laitan vaikka uffin kippoon jos muita avuntarvitsijoita ei ole. olen siis lahjoittanut vaatteita.

 

[Madicken04]

Itse annan vain silloin kun se tuntuu hyvältä. Jos tulisi ikävä olo niin kuin sinulla niin sitten myisin vaatteet tai antaisin ne jollekin joka osaa arvostaa niitä.

Olen itse huono myymään mitään. Meillä isommat lapset ovat samankokoisia ja siksi siis tuota vaatekokoa löytyy paljon. Olen kerännyt paremmat ja ajattomammat vaatteet itse talteen kuopusta varten, muut sitten annan siskontytölle joka on sopivasti meidän muksuja sen pari kokoa pienempi. Vastaavasti saan sitten siskon isompien lasten vanhoja vaatteita meidän pojulle.

Joitain tavaroita ja vaatteita annoin veljen vauvalle joka on samanikäinen kuin meidän kuopus, meillä kun isompien lasten jäljiltä tosissaan löytyi yhtä ja toista kahtina kappaleina. Kuopukselta pieniksi jääneitä vauvanvaatteita olen jo kerännyt toisen siskon tulevalle vauvalle, samoin vaunut lahjoitetaans inne. Ja siis meillä kyllä kaikki ovat kiittäneet siitä mitä ovat saaneet ja hyvä mieli on jäänyt jokaiselle osapuolelle.

 

[Katiriina]

itse koin aikanaan vastaavaa.. Mulla on aina ollut vauvakuume (mutta emme ole saaneet omaa lasta vieläkään) joten innoissani pikkusiskoni odottessa esikoistaan annoin hänelle ystävältäni hankkimiani vauvanvaatteita pari kassia, ja myös siskoni lasten ollessa leikki-iässä ostelin kirppiksiltä hyviä jopa uudenveroisia vaatteita jotka sitten pesin ja jopa korjasin puuttuvat napit. Kaiken kaikkiaan vaatteita tuli iso säkillinen ja äitimme halusi toimittaa vaatteet siskoni perheelle heidän vieraillessaan. Kuulin sitten äidiltämme että siskoni oli ollut hyvillään niistä, mutta itse hän ei koskaan minua niistä kiittänyt mitenkään, vaikka yritin kiitosta toivoen puhelimessa jopa kysellä että sopivatko ne jne.
Itse en edes tiedä että minne siskoni on vauva-aikojen lastensa tavarat (turvaistuimet jne.) laittanut koska sallaa olen toivonut että jospa hän ehdottaisi niitä minulle, jos meille edes joskun lapsi tulisi..

Mitä mieltä tästä?

 

["alkup"]

kyllä itsekin haluan kuulla sanan kiitos. siksi yksi kaveri ei tule saamaan mitään vaatteita enään. ennemmin laitan vaikka uffin kippoon jos muita avuntarvitsijoita ei ole. olen siis lahjoittanut vaatteita.

No minulla on takana 7 vuotta kotiäitiyttä niin tuo huutonet on kiva pelastus monesti, kun sieltä saa pikkasen apurahaa, vaikka siitä onkin aika tavalla vaivaa kun ne sinne laittaa. Mutta mieluummin sinne kuin kiittämättömille.

 

["alkup"]

itse koin aikanaan vastaavaa.. Mulla on aina ollut vauvakuume (mutta emme ole saaneet omaa lasta vieläkään) joten innoissani pikkusiskoni odottessa esikoistaan annoin hänelle ystävältäni hankkimiani vauvanvaatteita pari kassia, ja myös siskoni lasten ollessa leikki-iässä ostelin kirppiksiltä hyviä jopa uudenveroisia vaatteita jotka sitten pesin ja jopa korjasin puuttuvat napit. Kaiken kaikkiaan vaatteita tuli iso säkillinen ja äitimme halusi toimittaa vaatteet siskoni perheelle heidän vieraillessaan. Kuulin sitten äidiltämme että siskoni oli ollut hyvillään niistä, mutta itse hän ei koskaan minua niistä kiittänyt mitenkään, vaikka yritin kiitosta toivoen puhelimessa jopa kysellä että sopivatko ne jne.
Itse en edes tiedä että minne siskoni on vauva-aikojen lastensa tavarat (turvaistuimet jne.) laittanut koska sallaa olen toivonut että jospa hän ehdottaisi niitä minulle, jos meille edes joskun lapsi tulisi..

Mitä mieltä tästä?

Kuulostaa hirmu kurjalta. Vielä kun itse toivot sitä lasta niin varmasti sydäntä särkee ostaakin niitä, kun tahtoisi ostaa omalleen, mutta mielellään antaisi siskon lapsellekin. Mutta kurjaa on.

 

[Sama täällä]

Meillä on vain yksi lapsi, joka kuluttaa tosi vähän vaatetetta.
Kaikkia ei ehdi pitääkään kun häenllä on esim. talvivaatteita tälle talvelle kaksi haalaria, henkselihousut ja vyörärötoppishousut.
Saman verran takkeja ja välikausivaatteita. Osa jää pitämättä.
Vaatteet ovat merkkivaatetta, reimateciä ym. merkkivaatteita.

Sisävaatteita on aivan kamalasti, ei ehdi kaikkea pitää, eikä kulumaa juuri käy.
Benettonia, Tom Tailoria, Espritiä, Adidasta, Kinder, ym. merkkiliikkeistä ostettuja merkkejä.
Jos meilä olisi toinen lapsi, hän ilman muuta pitäisi samat vaateet.

Siskoni pyysi minulta lastenvaatteita köyhälle ystävälleen, joka oli valittanut hänelle että ovat todella köyhiä. Lapset olivat olleet ihan reikäisissä vaatteissa, eikä edes omista välikausivaatteita joita voisi pitää keväisin ulkona.

Lähetin todella suuren pakkausen, osa käyttämättä jääneitä merkkivaatteita.
Kun soitin siskolleni ja kysyin mitä tämä ystävä sanoi vaatteista, siskoni totesi, että hän sanoi, että "onneksi 2 vuotias ei vielä ymmärrä että ei saa kaupasta uutta, vaan joutuu käytettyä pitämään".

En enää lähetä! Löysin uuden kohteen, yksinhuoltajan jolle liikuntarajoitteen vuoksi shoppaaminen todella haastavaa. Nyt on iso paketti lähdössä hänelle. Jos saan asiallisen kiitoksen niin ehkä menee lisääkin. Oikeastaan hän kiitteli jo etukäteen, joten on todella kiva koota pakettia.

 

[hmph]

mä olen vaan onnellinen jos joku hakee meiltä kasan vanhoja vaatteita, mulle vaatteilla ei ole mitään tunnearvoa, joten en tarvitse mitään ylistystä kavereiltani, että olen heillle vaatteita antanut, toki kaikki sanovat että kiitti kun kassin nakkaan käteen, mutta siihen se sitten jää. pitäisikö sitä sitten olla ikuisesti jotenkin kiitollisuudenvelassa kun toiselle jotakin antaa?

 

[Katririina]

mä olen vaan onnellinen jos joku hakee meiltä kasan vanhoja vaatteita, mulle vaatteilla ei ole mitään tunnearvoa, joten en tarvitse mitään ylistystä kavereiltani, että olen heillle vaatteita antanut, toki kaikki sanovat että kiitti kun kassin nakkaan käteen, mutta siihen se sitten jää. pitäisikö sitä sitten olla ikuisesti jotenkin kiitollisuudenvelassa kun toiselle jotakin antaa?

Sillä kyllä minulle pelkkä "Kiitti":kin olis ollut tyhjää parempi!

 

[Sama täällä]

mä olen vaan onnellinen jos joku hakee meiltä kasan vanhoja vaatteita, mulle vaatteilla ei ole mitään tunnearvoa, joten en tarvitse mitään ylistystä kavereiltani, että olen heillle vaatteita antanut, toki kaikki sanovat että kiitti kun kassin nakkaan käteen, mutta siihen se sitten jää. pitäisikö sitä sitten olla ikuisesti jotenkin kiitollisuudenvelassa kun toiselle jotakin antaa?

No jos se jolle antaa vaatetta, on häpeissään siitä että saa käyttämättömät Reimatecit minulta, (kuten siskoni köyhä ystävä), niin kyllä sitä miettii että onko kohde oikea ollenkaan!

 

[hmph]

No jos se jolle antaa vaatetta, on häpeissään siitä että saa käyttämättömät Reimatecit minulta, (kuten siskoni köyhä ystävä), niin kyllä sitä miettii että onko kohde oikea ollenkaan!

mulle on myös ihan samantekevää, mitä saaja niillä vaatteilla tekee, laittakoot vaikka siivousräteiksi jops niin tahtoo. miksi ihmeessä jostain vaatteista pitäisi niin hirveesti hehkuttaa ja käyttää vain ja ainoastaan ykkösinä, niitä sun mielestä hienoja vaatteita? olen ainakin aina ajatellut, että suurin osa käytetyistä vaatteista on juurikin siihen arkikäyttöön, niin ettei tarvitse varoa, jos nyt vähän mustikkasoppaa kaatuu rinnuksille, sitten ne uudet vaatteet on sellaisia joita voi käyttää kyläillessä yms.

 

[heidiS23]

Mä taas olen aina iloinen kun saan vaatteita lapsille sillä suosin kierrätydtä ja juuri annoin siskolleni 5 jätesäkillistä vauvantavaraa ja vaatteita kun saa syksyllä vauvan,eipä tarvinnut myydä eikä raijata minnekkään ja siskoni nuo tarvitsee kun on vasta 15V niin tarvii vaatteita ja tarvikkeita .Meillä taas lapset kasvaa kovaa vauhtia ja onneksi esikoiselta jää pikkuneidille vaatteita mutta kuopukselle kun on poika suurimman osan joutuu hankkimaan kun pikkuneidin vaatteet ovat tällä hetkellä hello kittyä ja vaaleanpunaista ym. tyttömäistä kuosia

 

[Epäkohtelias ajatus]

Ei kissa kiitoksella elä

 

[Sama täällä]

mulle on myös ihan samantekevää, mitä saaja niillä vaatteilla tekee, laittakoot vaikka siivousräteiksi jops niin tahtoo. miksi ihmeessä jostain vaatteista pitäisi niin hirveesti hehkuttaa ja käyttää vain ja ainoastaan ykkösinä, niitä sun mielestä hienoja vaatteita? olen ainakin aina ajatellut, että suurin osa käytetyistä vaatteista on juurikin siihen arkikäyttöön, niin ettei tarvitse varoa, jos nyt vähän mustikkasoppaa kaatuu rinnuksille, sitten ne uudet vaatteet on sellaisia joita voi käyttää kyläillessä yms.

Tosiaan, se että annan aivan upo uudeet 100 euron housut, ja jos vastaanottajalla on sinun asenne, että "kyllähän nuo häpeillen menevät tuossa omalla takapihalla että saa kaataa vapaasi koirankakkaa niille vielä nyt kun ei lapsi ymmärrä että me ollaan köyhiä kun ei itse näitä kaupasta ostettu", niin silloin on kyllä vikaa sinussa ja vastaanottajassa.

Miksi on niin vaikea sanoa, että kiitos, onpa hyväkuntoista tavaraa???
Tai että : siellä oli ihan uutta joukossa lähes puolet, kyllä nyt kelpaa lapsen" (kun sai niiden reikäisten tilalle)

 

["alkup"]

mä olen vaan onnellinen jos joku hakee meiltä kasan vanhoja vaatteita, mulle vaatteilla ei ole mitään tunnearvoa, joten en tarvitse mitään ylistystä kavereiltani, että olen heillle vaatteita antanut, toki kaikki sanovat että kiitti kun kassin nakkaan käteen, mutta siihen se sitten jää. pitäisikö sitä sitten olla ikuisesti jotenkin kiitollisuudenvelassa kun toiselle jotakin antaa?

Ikuinen kiitollisuudenvelka on hieman eri asia kuin se, että kiittää ihan asiallisesti. Ja varsinkin, kun tässäkin tapauksessa tarpeeseen meni niin luulisi, että sitä kiitosta ei olisi kovin vaikea sanoa. Itse olisin todella kiitollinen, jos joku joskus lahjottaisi jotain.

 

[Sama täällä]

Eli jos saaja avoimesti täysin hyväkuntoista käyttämätöntä kallista vaatetta morkkaa, ja häpeää sitä että sellaisen pitää lapselle vetää päälle joita ei itse kaupasta ole ostanut ja valinnut (niiden reikäisten lumppujen tilalle joita nyt käyttävät ja ihan oikeasti 10 vuotta vanhoja ja reikäisiä ovat) niin onko siinä kaikki kohdallaan?

 

[hmph]

Tosiaan, se että annan aivan upo uudeet 100 euron housut, ja jos vastaanottajalla on sinun asenne, että "kyllähän nuo häpeillen menevät tuossa omalla takapihalla että saa kaataa vapaasi koirankakkaa niille vielä nyt kun ei lapsi ymmärrä että me ollaan köyhiä kun ei itse näitä kaupasta ostettu", niin silloin on kyllä vikaa sinussa ja vastaanottajassa.

Miksi on niin vaikea sanoa, että kiitos, onpa hyväkuntoista tavaraa???
Tai että : siellä oli ihan uutta joukossa lähes puolet, kyllä nyt kelpaa lapsen" (kun sai niiden reikäisten tilalle)

ehkäpä se joka ne vaattet sai ei todellakaan tiedä, että siellä on jotkut sadan euron housut? mä en ainakaan osaa sanoa vaatteiden hintoja. kallis ei aina tarkoita hienoa, mun mielestä henkkamaukan ulkoiluhousut saattavat olla aivan ihanat ja hyvät yms. yms. mutta jotkut reimatceit sit olla ihan rumat.
jospa kaveri sit huomaa tuon sun asentees, että tarpeeseen menevät, teet itsestäsi hyväntekijän ja häntä tämä sitten vähän häiritsee.

 

[Sama täällä]

Eli ajattelen tuosta siskon köyhästä ystävästä, että hänelle ei vain kelpaa mikään. Ymmärtäisin jos vaate olisi oikeasti ollut pidettyä tai vanhaa. Mutta kun ei ollut.
Hän vain oli tyytymätön.

Ikävähän se on että on elämässään päätynyt sellaiseen tilanteeseen, että ei voi sävyjä itse valita, lapsen asuun. Ihmettelinki miten voi olla että he niin reikäisissä kulkevat, kun tiedän että siinä kaveripiirissä on paljon naisia jotka voisi antaa hyväkuntoista merkkivaatetta joka jäänyt omilta lapsiltaan.
Eivät anna kun ei kelpaa!!!!

 

[hmph]

Eli jos saaja avoimesti täysin hyväkuntoista käyttämätöntä kallista vaatetta morkkaa, ja häpeää sitä että sellaisen pitää lapselle vetää päälle joita ei itse kaupasta ole ostanut ja valinnut (niiden reikäisten lumppujen tilalle joita nyt käyttävät ja ihan oikeasti 10 vuotta vanhoja ja reikäisiä ovat) niin onko siinä kaikki kohdallaan?

hintako tässä nyt on se pääpointti? onko se loukkaus sinua kohtaan, että äitiä hävettää se, kun ei ole itse ostaneet lapselleen vaatteita, vaan "joútuu" pukemaan lapsensa toisen ostamiin ja valitsemiin vaatteisiin, jos ihminen on köyhä, hänellä ei ole oikeutta tuntea häpeää siitä?

 

["vieras"]

Kurjaa olis olla vastaanottajapuolellakin jos täytyy sitten muistaa kiitellä vaatteista jotka on rikki, tai muuten niin kuluneita ettei niitä voi käyttää. Parempi antaa UFFin laatikkoon tai seurakunnalle tms missä et tiedä vastaanottajaa, kuin antaa jollekin jonka haluat olevan suoraan kiitollisuudenvelassa sinulle.

Minä tiedän mitä on olla puuttessa, mutta tiedän myös että ei tarvitse olla kiitollinen sellaisesta mikä ei ole hyväntekeväisyyttä. Täältä joulukeräysketjusta pyysin ja sain käytettyjä lastenvaatteita, ja osassa tosiaan oli reikiä ja likaa. Kyllä meillä hiekkiksellä käytetään hiukan pinttynyttä likaa polvissa olevaa ulkoilupukua, mutta vähävaraisuudesta huolimatta en tiedä kuinka kiitollinen siitä pitäisi olla.

Ehjää ja puhdasta täytyisi olla sen mitä eteenpäin laittaa. Merkeillä ei minusta ole tässä asiassa merkitystä.

 

[me]

Me annetaan välillä, innokkaita ottajia on kyllä! Välillä myynkin.
Joskus tulee myydessä huono omatunto, kun en ilmaiseksi antanut

AP:n tilanteessa, jos ette tuolta perheeltä vastavuoroisesti mitään saa niin älkää huoliko! Ei tarvitse antaa yhtään mitään! Ilmoitat vaan, että "ei oo enää kun just myin kirpparilla" jos kyselevät jonkun vaatteen perään. Näin itsekin olen sanonut, ihan täysi oikeushan siihen on

Mutta voihan sitä joskus, esim. pari kertaa vuodessa ilahduttaa jollain vaatenyssykällä. En kyllä kaikkea ilmaiseksi antaisi jakoon tuommoiselle perheelle!

Meillä menee niin, että kierrätämme miehen siskon perheen kanssa niin, että meidän tytöltä menee heidän tytölle ja heidän pojalta tulee meidän pojalle. On vaan vaatteet vähän eri tasoa Itse ostan merkkivaatetta, ulkovaatteet aina vedenpitävää ja hengittävää jne. Meillä vaatetta on paljon, joten eivät kulu. Miehen sisko ostaa kirpparilta tai saa ilmaiseksi ja ulkovaatteet on tyyliin 90-luvulta eikä mitään kosteussuojaa... Joo ja mitään tajua ei tuolla miehen siskolla ole meiltä tulleista vaatteista eli ei tunnista merkkejä/arvaa että olisivat sen arvokkaampia kuin heidän... Ja tästäpä johtuen myyn parhaat Huutiksessa ja pistän heille "jämäpalat" (vähän tahraiset tai sitten ihan perus HM:t tms, eli samantasoiset mitä heiltä tulee) jakoon ja suunnilleen saman verran menee meiltä heille kuin heiltä tulee meille. Joskus ilahdutan antamalla parempaakin, mutta en aina.

 

[Madicken04]

mulle on myös ihan samantekevää, mitä saaja niillä vaatteilla tekee, laittakoot vaikka siivousräteiksi jops niin tahtoo. miksi ihmeessä jostain vaatteista pitäisi niin hirveesti hehkuttaa ja käyttää vain ja ainoastaan ykkösinä, niitä sun mielestä hienoja vaatteita? olen ainakin aina ajatellut, että suurin osa käytetyistä vaatteista on juurikin siihen arkikäyttöön, niin ettei tarvitse varoa, jos nyt vähän mustikkasoppaa kaatuu rinnuksille, sitten ne uudet vaatteet on sellaisia joita voi käyttää kyläillessä yms.

Ei kai tuossa nyt oletettu että niitä vaatteita tarvii hehkuttaa mitenkään? Mutta siis jos toinen antaa - jopa niitä käyttämättömiä ja laadukkaita - vaatteita toiselle niin olisihan se kiva jos ne tulisi saajalle oikeaan käyttöön. Kivemmat se reimatecitkin on lapsen ulkoilussa kuin siivousrätteinä. Mikäli siis tuo edellisen siskon ystävä kokee ainostaan häpeää noista vaatteita niin ihan ymmärrettävää että hän katsoo seuraavaksi lahjoituskohteen jolle niistä vaatteista on iloa.

Minulle se kiitos ei merkitse mitään kiitollisuudenvelkaa vaan ihan sitä että niistä vaatteista on iloa tulevalle käyttäjälleen.

 

[Sama täällä]

ehkäpä se joka ne vaattet sai ei todellakaan tiedä, että siellä on jotkut sadan euron housut? mä en ainakaan osaa sanoa vaatteiden hintoja. kallis ei aina tarkoita hienoa, mun mielestä henkkamaukan ulkoiluhousut saattavat olla aivan ihanat ja hyvät yms. yms. mutta jotkut reimatceit sit olla ihan rumat.
jospa kaveri sit huomaa tuon sun asentees, että tarpeeseen menevät, teet itsestäsi hyväntekijän ja häntä tämä sitten vähän häiritsee.

Nimenomaan juuri tuosta täytyy olla kysymys. Raimatec on hänen mielestään sitten ruma. Hän haluaisi jotain Burberryä, kun lapsilla on vain reikäiset collegehousut pihallakin. Eli asettakaa ihmiset ne tavoitteet realistiseksi.

Ei kannata haaveilla burberrystä ja sävy sävyyn menevistä asukokonaisuuksista silloin kun ei ole varaa edes ostaa kirpparilta Citymarketin Lotta&Lasse käytettyjä haalaerita.
Kantsis olla ihan tyyväinen kun saa normi ihmisen hyvänä pitämään perusuomalaista Reimatec tavaraa.

 

[ei enää köyhä]

Eli ajattelen tuosta siskon köyhästä ystävästä, että hänelle ei vain kelpaa mikään. Ymmärtäisin jos vaate olisi oikeasti ollut pidettyä tai vanhaa. Mutta kun ei ollut.
Hän vain oli tyytymätön.

Ikävähän se on että on elämässään päätynyt sellaiseen tilanteeseen, että ei voi sävyjä itse valita, lapsen asuun. Ihmettelinki miten voi olla että he niin reikäisissä kulkevat, kun tiedän että siinä kaveripiirissä on paljon naisia jotka voisi antaa hyväkuntoista merkkivaatetta joka jäänyt omilta lapsiltaan.
Eivät anna kun ei kelpaa!!!!

Eikö köyhä sitten saisi yhtään valita että sopiiko hattu/hanskat ja haalari yhteen, vaan pitäisi ottaa aina kaikki vastaan mitä tarjotaan? Tätä asennetta ihmettelen, kun mun appivanhemat yritti useampaan kertaan meille antaa vaikka mitä heillä käytettyä tavaraa. Jos en halua/tarvitse kyseistä tavaraa, en sitä tarvitse, vaikka se olisi kallis ja arvokas.

Ei mun mielestä köyhänkään tarvitse olla mikään kaatopaikka mikä ottaa vastaan kaiken mikä toisissa perheissä on jäänyt käyttämättä. Juuri laitoin muovikassillisen sellaista tavaraa roskiin, mitä olen "kierrätettynä" saanut. Sukkahousuja missä varpaat on kuluneet niin että on liki reikä, housuja joissa lahkeet rispaantuneet jne. On ihan eri asia se että voin käyttää jotain vaatetta lapsellani vaikka siitä lahkeet ovatkin hiukan kuluneet, kuin se että antaisin sen "lahjoituksena" pois.

Eikä tämä tarkoita että tavaran pitäis olla uutta ja käyttämätöntä, mutta kyllähän me kirppariltakin valitaan mitä halutaan ostaa ja lapsen päälle pukea. Miksi kaikki lahjoitustavarat pitäisi siis olla jatkuvasti käytössä? Mistään ei saa kieltäytyä, kaikkea pitää käyttää?

 

[Madicken04]

hintako tässä nyt on se pääpointti? onko se loukkaus sinua kohtaan, että äitiä hävettää se, kun ei ole itse ostaneet lapselleen vaatteita, vaan "joútuu" pukemaan lapsensa toisen ostamiin ja valitsemiin vaatteisiin, jos ihminen on köyhä, hänellä ei ole oikeutta tuntea häpeää siitä?

No, jos itselläni ei olisi varaa ostaa lapsilleni vaatteita ja saisin joltain hyvälaatuisia ja -kuntoisia vaatteita niin tuntisin kyllä niistä kiitollisuutta enkä häpeilisi niiden käyttöä.

Ja itse mielummin todella lahjoitan omien lasten vaatteet sellaisille joille niistä on iloa kuin heille jotka joutuvat sitten häpeilemään noista.