Ä
"Äiti"
Vieras
Tilanne se, että ollaan erottu puoli vuotta sitten. Lapset mulla. Yhteishuoltajuus. Isällä uusi nainen ollut joitakin kuukausia. Ovat olleet lasten kanssa alusta asti kuin uusi perhe, ilman isän ja lasten "omaa aikaa". Uusi nainen ei kuitenkaan asu lasten isän kanssa, mutta on ollut jo paljon lastemme kanssa keskenään, lomareissuilla mukana jne.
Minä kannan tottakai kaunaa kaikesta ja mustasukkainen olen lapsistani kun pieni leijonaemo. No nyt ehdotin tapaamista. Minä, eksä, ja sen uusi. Minä haluaisin puuttua joihinkin juttuihin, mutta en tiedä onko se soveliasta. Mun tuntemukset tilanteesta on tietty raivo, mielipaha, katkeruus, ja suuri suru.
Kovasti olen miettinyt mitä sanoa. Voisinko sanoa, että lasten pitää saada olla kaksin joskus isänsä kanssa? Voinko puuttua siihen kun lapset ovat keskenään uuden naisen kanssa paljon ja isä on muualla? Mun tekisi mieli puuttua moneenkin asiaan mm. siihen, että eräänä tiistaina käytiin lastenvalvojalla, jossa isä sanoi, että voi nähdä lapsiaan alle 7vrk/kk ja seuraavana pvnä ilmoitti lähtevänsä ulkomaanreissuun viikoksi uuden naisen kanssa. Anteeks mitä?
Toinen juttu minkä aion sanoa on se, että kun isällä ei talvikautena ole ollenkaan vapaapäiviä, joitain vapaita tunteja aamuisin tai iltaisin, niin minusta olisi kohtuullista käyttää ne pienet ajat lasten tapaamiseen, eikä uuteen naiseen. Ja sen aion tehdä selväksi, että nokan koputtamista mulla ei ole heidän juttuunsa, mutta lasteni oikeuksia isäänsä puolustan aina ja siinä en pätkääkään aio ajatella tämän uuden naisen tunteita.
Yksi juttu mistä meinaan kanssa sanoa, on se, että onko pikkaisen liian kova tahti kun nainen on tutustunut lapsiin 2kk sitten ja nyt oli viikonlopun nukkunut kuopus iskän ja uuden naisen välissä, puhumattakaan yhteisistä mökkireissuista meidän entiselle yhteiselle mökille saati siitä, että nainen ei ole erossa miehestä ja lapsista sekuntiakaan kun lapset ovat isällään.
Olenko nyt sitten asiallinen? Mistä kannattaisi jutella, mistä ei? Mitä voisi lisätä, mitä jättää sanomatta? Mulla on todella kova vihasuhde eksään kun pystyi aloittamaan uuden suhteen pari vkoa erostamme. Mustasukkaisuus uudesta naisesta minun paikalla, minun lasten kanssa on myös järkyttävä ja olen ajoittain todella raivoissani ja sitten itkenkin taas silmät päästäni. Sellaista tunteiden vuoristorataa, mutta sitä nyt en aio eksälle ja sen uudelle kertoa. Se tuskin olisi millään lailla aikuismaista ja kuuluisi muutenkaan heille pätkän vertaa.
Lapset ovat 5v. ja 3v.
Minä kannan tottakai kaunaa kaikesta ja mustasukkainen olen lapsistani kun pieni leijonaemo. No nyt ehdotin tapaamista. Minä, eksä, ja sen uusi. Minä haluaisin puuttua joihinkin juttuihin, mutta en tiedä onko se soveliasta. Mun tuntemukset tilanteesta on tietty raivo, mielipaha, katkeruus, ja suuri suru.
Kovasti olen miettinyt mitä sanoa. Voisinko sanoa, että lasten pitää saada olla kaksin joskus isänsä kanssa? Voinko puuttua siihen kun lapset ovat keskenään uuden naisen kanssa paljon ja isä on muualla? Mun tekisi mieli puuttua moneenkin asiaan mm. siihen, että eräänä tiistaina käytiin lastenvalvojalla, jossa isä sanoi, että voi nähdä lapsiaan alle 7vrk/kk ja seuraavana pvnä ilmoitti lähtevänsä ulkomaanreissuun viikoksi uuden naisen kanssa. Anteeks mitä?
Toinen juttu minkä aion sanoa on se, että kun isällä ei talvikautena ole ollenkaan vapaapäiviä, joitain vapaita tunteja aamuisin tai iltaisin, niin minusta olisi kohtuullista käyttää ne pienet ajat lasten tapaamiseen, eikä uuteen naiseen. Ja sen aion tehdä selväksi, että nokan koputtamista mulla ei ole heidän juttuunsa, mutta lasteni oikeuksia isäänsä puolustan aina ja siinä en pätkääkään aio ajatella tämän uuden naisen tunteita.
Yksi juttu mistä meinaan kanssa sanoa, on se, että onko pikkaisen liian kova tahti kun nainen on tutustunut lapsiin 2kk sitten ja nyt oli viikonlopun nukkunut kuopus iskän ja uuden naisen välissä, puhumattakaan yhteisistä mökkireissuista meidän entiselle yhteiselle mökille saati siitä, että nainen ei ole erossa miehestä ja lapsista sekuntiakaan kun lapset ovat isällään.
Olenko nyt sitten asiallinen? Mistä kannattaisi jutella, mistä ei? Mitä voisi lisätä, mitä jättää sanomatta? Mulla on todella kova vihasuhde eksään kun pystyi aloittamaan uuden suhteen pari vkoa erostamme. Mustasukkaisuus uudesta naisesta minun paikalla, minun lasten kanssa on myös järkyttävä ja olen ajoittain todella raivoissani ja sitten itkenkin taas silmät päästäni. Sellaista tunteiden vuoristorataa, mutta sitä nyt en aio eksälle ja sen uudelle kertoa. Se tuskin olisi millään lailla aikuismaista ja kuuluisi muutenkaan heille pätkän vertaa.
Lapset ovat 5v. ja 3v.
Tulen aamusella lueskelemaan niitä sitten ja kommentoimaan. Nyt painan läppärin kannen kiinni ja aloitan unenetsimismaratoonini, että jaksan aamulla keitellä lapsosille puurot ja itselleni faffat kaffet. 
