Tapellaan seksistä, onko tämä normaalia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Juupeli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mutta kun minä haluan olla lapsieni elämässä joka päivä ja nähdä heidän kasvavan. En minä kenellekään näytä sitä kuinka pahalta minusta tuntuu joten eivät he joudu tästä tilanteesta kärsimään.

Ensiksi haluan tähdentää, että sinä teet ja sinun kuuluukin tehdä omat valintasi. Jos katsot, että on parasta näin, niin sitten on. Ja sitten ne mutat. Et voi ensinnäkään taata, ettei puolisosi haluaisi eroa ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Silloin ponnistelusi (väkinäinen suhteessa pysymisesi) siihen asti ovat olleet turhia. Toisekseen, minusta on ihan ok sietää hieman epämukavuutta lasten tähden, mutta jos tilanne menee siihen, että hautoo aivojensa posauttamista tapettiin, niin silloin tilanne on jo liian huono.
 
Ensiksi haluan tähdentää, että sinä teet ja sinun kuuluukin tehdä omat valintasi. Jos katsot, että on parasta näin, niin sitten on. Ja sitten ne mutat. Et voi ensinnäkään taata, ettei puolisosi haluaisi eroa ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Silloin ponnistelusi (väkinäinen suhteessa pysymisesi) siihen asti ovat olleet turhia. Toisekseen, minusta on ihan ok sietää hieman epämukavuutta lasten tähden, mutta jos tilanne menee siihen, että hautoo aivojensa posauttamista tapettiin, niin silloin tilanne on jo liian huono.

Ehkä tuo oli liian vahva ilmaus tuo aivojen posauttaminen tapetille. Ehkä se oli sellainen kärjistetty kerrottu tuosta pahan olon tunteesta. Ehkä minä vain vielä yritän odottaa että toisen halut alkavat jossain vaiheessa palautua. Eihän tätä ole vielä paria vuotta pitempään jatkunut...
 
Ap on saanut lähinnä asiattomia vastauksia. Siis parisuhteen tarkoitus ja ydin on tyydyttää toista fyysisesti, antaa pillua tai kikkeliä??? Sairasta. Missä teidän itsekunnioitus on ja lähimmäisen kunnioitus? Ja siis jos mua alkais puoliso seksillä kiristämään, niin se olis entinen suhde se. Eihän tollasen käytöksen jälkeen tulis mieleenkään enää RAKASTELLA toisen kanssa, vaan aina siinä olis se painostuksen tunne.
 
  • Tykkää
Reactions: tulitikkutyttö
Kuten jo aiemmin sanottu, mun mielestä voisit ehdottaa miehellesi, että ottaa vetovastuun teidän perheestä ja kodista, kun tulee töistä ja viikonloppuisin. Ehkä sua sitten kiinnostaisi enemmän se seksikin?
 
Tilanne on verrattavissa siihen, kun vaimo haluaa että mies siivoaa joka päivä mutta miestä ei huvita siivota kuin kerran viikossa. Ja tästä vaimo sitten nöksähtää ja ilmoittaa että eletään sitten paskan keskellä! Eiköhän miehellekin tule hyväksikäytetty olo jos vasten tahtoaan joutuu joka päivä siivoamaan.
 
Tilanne on verrattavissa siihen, kun vaimo haluaa että mies siivoaa joka päivä mutta miestä ei huvita siivota kuin kerran viikossa. Ja tästä vaimo sitten nöksähtää ja ilmoittaa että eletään sitten paskan keskellä! Eiköhän miehellekin tule hyväksikäytetty olo jos vasten tahtoaan joutuu joka päivä siivoamaan.

Pitäisihän sinun palstakonkarina tietää etteivät säännöt ole samoja miehille ja naisille.
 
  • Tykkää
Reactions: Timppa ja ruutiukko
Vähän kuin meillä. Seksiä just se 1-2 kertaa viikossa, mutta mies haluaisi joka päivä. Eikä pysty mitenkään käsittämään, että sekin, ettei halua joka päivä ON normaalia. Ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen, etten halua, kokee niin, että on vastenmielinen yms. Eikä auta, vaikka kuinka selitän, ettei asia ole niin.

Pari päivää, kun ollaan oltu ilman seksiä, alkaa hirveä mököttäminen ja vittuilu. Ja sitten minun pitäisi vielä tehdä aloite, kun toinen on vihainen. Tekee hirveästi mieli juu, kun ahdistaa toisen käytös. Mies on muutenkin aika lyhytpinnainen ja räjähdysaltis, voisi joskus miettiä, miten hänenkin käytöksensä vaikuttaa minuun.

Aina libidot eivät kohtaa. Ja minäkin ymmärtäisin, jos seksiä ei olisi lainkaan tai siis ei edes viikottain. Mutta sitä on. Eikä toisen syyllistäminen auta asiassa tippaakaan.
 
Ap on saanut lähinnä asiattomia vastauksia. Siis parisuhteen tarkoitus ja ydin on tyydyttää toista fyysisesti, antaa pillua tai kikkeliä??? Sairasta. Missä teidän itsekunnioitus on ja lähimmäisen kunnioitus? Ja siis jos mua alkais puoliso seksillä kiristämään, niin se olis entinen suhde se. Eihän tollasen käytöksen jälkeen tulis mieleenkään enää RAKASTELLA toisen kanssa, vaan aina siinä olis se painostuksen tunne.

Parisuhde perustuu nussimiseen, kaikkea muuta voi tehdä ystävien kanssa (ja yleensä vielä paremmin). Mitä parisuhteella tekis jos ei tarviis seksiä?
 
Siis oikeasti mä kun luen tämä keskustelu niin oksettaa. Aika seksihulluja miehiä ja naisia täällä on, tuntu kun suhtee koostu pelkästään seksistä ja parisuhteessa on pakollista antaa joka pv:(. Hyi hlv. Mä en olisi varma ikinä halunnut seksiä jos se olisi joku pakollinen asia tai miehellä ei olisi ollut muuta ajatuksissa, jos kerrankin mun mies olisi avaanut suuta ja sanonut että on puuteessa, niin pihalla se olisi, kun mä haluan että mua rakastetaan, eikä vaan käytettään seksileluna
 
Mitenkä niin? Mies on ottanut ongelman puheeksi ja esittänyt ehdotuksen ongelman ratkaisuksi. Nainen ei ole tehnyt muuta kuin valittanut ettei huvita ja tullut palstalle hakemaan vahvistusta käsitykselleen että mies on epänormaali. Eli kumpikohan tässä on "syvältä"?

Minkä vitun ongelman? 2 kertaa viikossa pitäis riittää normaalille ihmiselle. Tässä maailmassa muutakin tekemistä on jatkuva nussiminen. Ei mikään elukka nylkytä jatkuvalla syötöllä, stana, paitsi nykypäivän kaiken elämässä saavat seksiriippuvaiset.
 
Meillä minä olen se halukkaampi, mut ei mulle ikinä tulisi mieleen painostaa ja valittamalla valittaa, et olen puutteessa. Ei se haluttomuus ainakaan painostamalla ja syyllistämällä parane.

Meneekö mies seksissä aina suoraan asiaan, vai onko teillä esileikkiä tms?
 
[QUOTE="puks";27032387]Mieti. Jos olet jostain syystä haluton ja joudut toistuvasti tarjoamaan seksiä, ettei toisen tule paha mieli, mitä siitä seuraa? Oletatko, että pakkopulla alkaa jossain vaiheessa kiihottaa ja omien tarpeiden ja tunteiden jyrääminen ei haittaa yhtään? Jos tosiaan joudut antamaan seksiä siksi, ettei tarvitse kuunnella vonkaamista, mollaamista ja vittuilua? Vai mahtaako käydä niin, että juttu käy henkisesti sen verran kipeää, että loputkin halut kaikkoavat?

Vertaa tilanteeseen, jossa kumppani ymmärtää sen, että tilanne on jostain syystä juuri nyt tällainen. Hän tukee, ehkä ehdottaakin, mutta ei vaadi eikä pakota. Kumppani saa silti kokea olevansa rakastettu. Palaavatko halut ehkä helpommin näin? Ja kummalle luulisit lohkeavan helpommin satunnaista seksiä siellä kotona? Itse antaisin helpommin jälkimmäiselle, silloinkin, kun itseä ei ehkä huvittaisikaan.

Monelle tuntuu olevan vieras asia, mikä ero on ei-toivotulla haluttomuudella, hetkellisellä väsymyksellä ja piruuttaan pihtaamisella.

Kumpikaan suhteen osapuoli ei ole kone, jolle saa takuun, että seksiä on aina yhtä tiuhaan tarjolla, eka treffeistä hamaan hautaan asti. Etenkin niille tolloille, jotka heti vetävät esiin syyllistämis- ja painostuskortin nimeltä "kumppanillasi on sitten oikeus käydä vieraissa" pitäisi jo peruskoulussa teroittaa, että seksin määrä ja laatu eivät ole vakio. Jos sitä ei kykene ymmärtämään, on viisainta pysyä poissa vakituisesta parisuhteesta ja harrastaa vain yhdenillanjuttuja.

Miksi muuten ihmisen oikeus seksiin on jotenkin arvokkaampi kuin ihmisen oikeus ehjään minuuteen ja koskemattomuuteen silloin, kun voimavaroja on vähän? Jos löytyy edes yksi toimiva käsi, runkata voi tarpeen tullen. Mutta henkinen väsynys ei poistu millään helpolla keinolla. Jos se onnistuisikin vaikka tunkemalla sormen nenään vartiksi, olisi reilua, että kumppani viitsisi tehdä niin edes silloin tällöin. Mutta kun ei se vain toimi niin.[/QUOTE]

Hieno teksti! Meillä on neljä lasta ja kyllä sai mies melko säännöllisesti ja pitkään vain 2:n, 3:n viikon välein seksiä, puhutaan vuosista. Ei vaan löytynyt voimavaroja. Aina oli joku lapsista sylissä, niin tuntui koskettaminenkin siltä, että aina on joku iholla. Sen päälle armoton väsymys. Mutta mies ei koskaan valittanut, vaikka joutuikin pettymään monesti, kun en jaksanut innostua. Nykyisin on halut taas kohdillaan, kun lapset on jo isompia. Meillä on todella aktiivista seksielämää tätä nykyä ja väittäisin, että miehen kärsivällisyys männä vuosina on taatusti edesauttanut nykytilaan pääsemistä. Olen tuntenut itseni arvostetuksi ja rakastetuksi silloinkin, kun voimat on olleet lopussa! Samalla on kasvanut oma arvostus miestä kohtaan.
 
joo, siis mies osaa olla välillä tosi romanttinen ja tekee kaikkea kivaa ylläyksiä sun muita. Mutta yleensä, silloin kun nämä riidat alkavat, ovat hänen esileikkinsä luokkaa 'mennäänkö makkariin', 'otatko kikkelin suuhun'..
Alkaa vaan vituttaa hänen oma täydellisyytensä, kun hänen ei tarvitsisi mistään luopua, ja elämä on ihanaa vasta sitten, kun hän on tyydyttynyt..
 
Oma parisuhde kariutui juuri tuohon seksin puutteeseen. Minulta katoaa halut aina raskauden ja imetyksen aikana ja mies ei sitä ymmärtänyt mitenkään. Kyllä meillä seksiä oli, yleensä jopa 3-5 kertaa viikossa, mutta se ei miehelle riittänyt ja minä itse vain ahdistuin tuosta jatkuvasta narinasta ja valittamisesta ja tappelemisesta. Tilanne oli lopulta se, että miehelle ei riittänyt edes kerta päivässä, vaan olisi pitänyt saada useamman kerran ja mulla katkesi pinna sen verran, että en antanut enää ollenkaan.
Mies ei kuitenkaan koskaan sanonut mitään hyvää sanaa mistään ja kun sai seksiä, niin yleensä oli sen jälkeen kuin persiiseen ammuttu karhu, kun minä en kuulemma ollut hommassa täysillä mukana, no joo en todellakaan joka kerta ollutkaan.

Nyt sinkkuna olen onnellinen, kyllähän seksiä olisi kiva välillä harrastaa, mutta toisaalta ei mulla vielä ole suuren suurta hinkua, tässä elämässä on kuitenkin niin paljon kaikenlaista, lapset pieniä ja arki aika hektistä, että ei sitä seksiä edes osaa kaivata koko ajan.

Miehet voisivat ajatella asioita naistenkin kannalta, yleensä se arjen pyörittäminen jää naisten vastuulle ja monet naiset ovat oman työnsä ja lasten hoidon jälkeen sen verran väsyneitä, että ei heillä ole seksi ensimmäisenä mielessä. Miehet kuin muistaisivat huomioida sitä naista arjessa, erilaisin elein ja auttamisin, niin sitä seksiäkin voisi tulla useammin. Nainen ei toimi kuten mies, naisen kaikki aivotoiminta ei ole siellä jalkovälissä.
 
[QUOTE="Kohtalotoveri";27031998]Kuinka monta kertaa viikossa itse harrastat sääliseksiä? Niin että joka kerta tunnet olosi käytetyksi? Minulle se 2x vko on aivan tarpeeksi.

Tai mietippä mikä on sinun mielestäsi tällä hetkellä vastenmielisintä mitä tiedät? Niin tekisitkö sen päivittäin vain sen vuoksi, että puolisosi tulisi siitä tyytyväiseksi? Vuosikausia? Epäilen.[/QUOTE]

Noh..jos seksi omassa parisuhteessa tuntuu maailman ällöttävimmältä asialta VUOSIKAUSIA niin ei sekään ihan tervettä ole.

Mä ymmärrän sen että kuivia kausia on väsymyksen ja raskauksien ja synnytyksien takia ja milloin stressin,kiireen yms. yms. takia. Mutta kun sen kuivan kauden tulisi olla väliaikaista ja aika paljon se oma asennekin vaikuttaa.

Kenenkään ei tarvitse antaa persettä pakolla,mutta sen torjumisenkin voi tehdä toista loukkaamatta tai vähättelemättä. Toiselle voi sanoa ihan reilusti että mä olen tällä hetkellä todella väsynyt enkä ole nyt sillä tuulella,mutta sä olet edelleen mun mielestä haluttava ja nautin kyllä seksistä sun kanssa,nyt vaan ei ole hyvä hetki sille. Ehkä se toinenkin ottaa ihan eri asenteen kuin jos jatkuvasti joutuisi kuuntelemaan tiuskaisuja että "mee pois,älä lääpi,ei TODELLAKAAN huvita mikään seksi!".

Tärkeää on että toinen ei tunne itseään hylätyksi tai jotenkin huonoksi ja jos asian selittää rehellisesti ja toista loukkaamatta niin jokainen järkevä ihminen ymmärtää jättää sillä kertaa asian sikseen.

MUTTA: Jos oikeasti haluaa tuottaa sille toiselle mielihyvää ja nautintoa niin miksei voisi joskus vaikka hyväillä käsin tms.,jos ei halua varsinaista yhdyntää harrastaa? Mikä siinä on niin kamalaa antaa toiselle nautintoa jos kyseessä on kuitenkin ihminen jota rakastaa? Toimii myös toisinkin päin. Ei meillä mies aina välttämättä halua/jaksa harrastaa seksiä mutta hyvänä voi pitää muutenkin kuin panemalla.

Jos tilanne tosiaan jatkuu vuosia eteenpäin niin sit on mun mielestä kohtuutonta vaatia että puoliso (oli sitten mies tai vaimo) pysyy kotona uskollisena ja tukahduttaa omat tarpeensa sen takia että toinen on tehnyt yksipuolisen päätöksen siitä että tässä suhteessa ei enää seksiä harrasteta eikä suostu mihinkään kompromisseihin tai avun hakemiseen.
 
Meilläkin on riitaa seksistä, mutta asetelma on toisin päin... Ollaan parikymppinen lapseton pari, yhdessä vasta vähän yli vuosi. Aluksi seksiä oli paljon, mutta nyt viimeisen puolen vuoden ajan mies on ollut jotenkin tosi innoton. Oli meillä alussakin jonkun verran ongelmia, mies ei esimerkiksi meinannut laueta millään ja välillä lerpahti jne. Hänellä on jotenkin hirveät suorituspaineet eikä osaa suhtautua rennosti, en sitten tiedä mitä on taustalla.

Nyt miehellä on ollut stressaava elämäntilanne eikä tee aloitteita juuri koskaan. Seksiä on kyllä harrastettu ehkä kerran viikossa jos mä teen aloitteen, mutta ongelmia on kyllä esiintynyt... Pahimmillaan seksi on loppunut riitelyyn, kun mies turhautuu ja alkaa tiuskia. Hän ei myöskään "jaksa" harrastaa seksiä, mutta suihinotot ja käsihoidot kelpaa. Mua taas ei hoitele koskaan "erikseen", ei ole esimerkiksi koskaan nuollut mulle orgasmia. Hänellä alkaa kyllä tosi herkästi seisoa kun ollaan lähekkäin, mutta on sanonutkin että se seksi tuntuu jotenkin työläältä vaikka haluttaisikin.

En oikein tajua mikä mättää, turhauttaa hulluna. Oon hoikka ja nättikin, pidän itsestäni huolta ja vientiä riittäisi. Olen sängyssä aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Haluan omaa poikakaveriani ihan tajuttomasti ja siksi tää tilanne onkin niin ahdistava! Mulle tulee tosi epähaluttava olo kun joudun tässä elämäntilanteessa kärvistelemään ilman seksiä ja riitelemään siitä, kun en saa tarpeeksi usein. :( Tai ei me varsinaisesti riidellä, itse olen yrittänyt olla tosi ymmärtäväinen ja kärsivällinen ja olen tarkasti varonut, etten sano mitään loukkaavaa. Mutta mitä tässä nyt oikeesti voi tehdä? Voiko tää tilanne parantua, ja miten?

Kaipaan niin sitä, että joku käy muhun ihan kuumana eikä pysty pitämään näppejään erossa... Poikakaveri on kyllä sanonut, että kyse ei ole mun haluttavuudesta, mutta eipä se paljon lohduta.
 
[QUOTE="vieras";27033056]Meilläkin on riitaa seksistä, mutta asetelma on toisin päin... Ollaan parikymppinen lapseton pari, yhdessä vasta vähän yli vuosi. Aluksi seksiä oli paljon, mutta nyt viimeisen puolen vuoden ajan mies on ollut jotenkin tosi innoton. Oli meillä alussakin jonkun verran ongelmia, mies ei esimerkiksi meinannut laueta millään ja välillä lerpahti jne. Hänellä on jotenkin hirveät suorituspaineet eikä osaa suhtautua rennosti, en sitten tiedä mitä on taustalla.

Nyt miehellä on ollut stressaava elämäntilanne eikä tee aloitteita juuri koskaan. Seksiä on kyllä harrastettu ehkä kerran viikossa jos mä teen aloitteen, mutta ongelmia on kyllä esiintynyt... Pahimmillaan seksi on loppunut riitelyyn, kun mies turhautuu ja alkaa tiuskia. Hän ei myöskään "jaksa" harrastaa seksiä, mutta suihinotot ja käsihoidot kelpaa. Mua taas ei hoitele koskaan "erikseen", ei ole esimerkiksi koskaan nuollut mulle orgasmia. Hänellä alkaa kyllä tosi herkästi seisoa kun ollaan lähekkäin, mutta on sanonutkin että se seksi tuntuu jotenkin työläältä vaikka haluttaisikin.

En oikein tajua mikä mättää, turhauttaa hulluna. Oon hoikka ja nättikin, pidän itsestäni huolta ja vientiä riittäisi. Olen sängyssä aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Haluan omaa poikakaveriani ihan tajuttomasti ja siksi tää tilanne onkin niin ahdistava! Mulle tulee tosi epähaluttava olo kun joudun tässä elämäntilanteessa kärvistelemään ilman seksiä ja riitelemään siitä, kun en saa tarpeeksi usein. :( Tai ei me varsinaisesti riidellä, itse olen yrittänyt olla tosi ymmärtäväinen ja kärsivällinen ja olen tarkasti varonut, etten sano mitään loukkaavaa. Mutta mitä tässä nyt oikeesti voi tehdä? Voiko tää tilanne parantua, ja miten?

Kaipaan niin sitä, että joku käy muhun ihan kuumana eikä pysty pitämään näppejään erossa... Poikakaveri on kyllä sanonut, että kyse ei ole mun haluttavuudesta, mutta eipä se paljon lohduta.[/QUOTE]

Juuri tuollaisen naisen minä haluan. Kyllä on ukkos aika kummallinen sillä eihän tuollaiseen naiseen voi olla käymättä kuumana eikä tuollaisesta voisi näppejään pitää erossa...
 
Juuri tuollaisen naisen minä haluan. Kyllä on ukkos aika kummallinen sillä eihän tuollaiseen naiseen voi olla käymättä kuumana eikä tuollaisesta voisi näppejään pitää erossa...


Miksi monen on niin vaikea käsittää sitä, ettei haluttomuus välttämättä mitenkään johdu kumppanista? Moni turhautuminen ja pettymys vältettäisiin, jos ei heti vedettäisi herneitä nenään ja oletettaisi, ettei enää olla kumppanin silmissä haluttavia, jos toisella on menossa haluttomuuskausi? Sillä juuri sitähän tässä ylläolevassa lainauksessa sanotaan: "Jos kumppani on hottis ja aktiivinen sängyssä, halut eivät voi kadota.". Totuus kuitenkin on, että jos ei ole seksihaluja, on ihan sama, miten kuuma kissa tai kolli se oma kumppani olisi.

Voi tietysti käydä niinkin, että oma kumppani (tai meistä kukin ihan itse) muuttuu fyysisesti vuosien varrella niin paljon, ettei hänen kroppansa enää ole toivotunlainen visuaalinen kiihoke. Mutta silloin on kyseessä ihan eri asia kuin varsinainen yleinen seksuaalinen haluttomuus tai kyvyttömyys.

Mulla itsellä on imetys- ja pikkulapsiaikana ollut jonkin verran haluttomuutta. Väsytti, hormonitoiminta oli sekaisin, kosketus ei ollut nautittavaa vaan halusin pitää ihoni edes hetken vaikka kosketusta, sillä lapset roikkuivat rinnalla ja kainalossa niin paljon. Sänky tarkoitti mahdollisuutta nauttia unesta, ei seksistä. Ahkerakaan esileikki ei saanut minua kostumaan. Liukkarin avulla seksi onnistui, mutta se ei ollut nautinto, kun en ollut kiihottunut. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etten olisi rakastanut miestäni tai toivonut voivani saada seksuaalista kiihoketta, vaikka vain hänen mielikseen. En vain syttynyt.

Kausi meni ohi ja seksielämä palautui. Mies oli viisas ja jätti vonkaamatta ja ruikuttamatta, etteikö hän kelpaisi. Jos jaksoin tarjota seksiä, se otettiin ilolla vastaan, eikä pilattu koko asiaa märisemällä, miksei sitä saa useammin. Olikin sitten helppo aloittaa seksielämä uudelleen, kun ei ollut menettänyt hyväksyntää missään vaiheessa.
 
  • Tykkää
Reactions: Heartless Bitch
[QUOTE="vieras";27032530]Varmasti lait ovat hyviä, mutta niitä sovelletaan niin, että äiti voi viedä isän pois lasten elämästä eikä kukaan sille voi mitään.[/QUOTE]

No tämä on hieman kärjistettyä siinä mielessä, että vaikka sellaisia äitejä varmaan löytyykin, eivät he nyt kovin suuri joukko voi olla. Yhtä lailla on varmasti jokunen mieskin, joka ihan kiusan päiten yrittää rajoittaa tai rajoittaa toisen vanhemman tapaamisia.

Ylipäätään inhoan pelolla hallitsemista, koska olen sitä itse joutunut kokemaan. Jos siis antaa toiselle sen vallan, että pelottelun (yksinhuoltajuus) tms. takia jää suhteeseen, niin sitten suostuu siihen, että puoliso käyttää pelkoa hallintakeinona. (Ja ehkä opettaa lapsilleen, riippuu tietysti, kuinka näkyvästä ilmiöstä on kyse.)

Itse olen lähtenyt parisuhteesta jossa "vien lapset" on ehkä pienin asia millä minua on yritetty pelotella. Aluksi pelästyin sitä, mutta myöhemmin totesin vaan tyyliin "Herra on hyvä ja yrittää vaan, ei se ihan niin vaan onnistu." Aika vilkkaasti vaihtui manipulointinaru mitä yritettiin vetää.
 

Yhteistyössä