Tarvin apua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huolestunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huolestunut

Vieras
Veljeni käyttää alkoholia silloin tällöin. Aikoinaan juomaputki saattoi kestää muutamankin päivän, nykyään juominen jää yhteen päivään. Hän saattaa juoda keskellä viikkoakin (käy töissä) ja yleensä känni on niin kova, että häntä saa pelätä. Hänestä tulee älyttömän aggressiivinen ja vihainen, vaikka selvinpäin on kiva, rauhallinen, avulias.. kaikkea, mitä kunnon mieheltä vain voi odottaa. Hänellä on edellisestä avioliitosta kaksi lasta.
Aina viinaa otettuaan, hän alkaa puhua ihan outoja; syyttelee muita, piruilee ja yleensä aina heittää tyttökaverinsa hiuksista pihalle.
Aina, kun tiedän veljeni juovan, pelkään, että hän vahingoittaa tyttökaveriaan tai muita.. tai että häntä vahingoitetaan, koska on todellakin kova piruilemaan muille juopuneena.
Haluaisin kuulla onko kellään kokemuksia tällaisista rämäpäisistä alkoholin käyttäjistä. En tiedä, onko hän varsinainen alkoholisti, mutta viina hänelle ei sovi. Olemme perheeni kanssa yrittäneet saada häntä jonkinlaiseen "hoitoon" ym. mutta hän ei myönnä, että olisi koskaan kännissä esim. lyönyt tyttökaveriaan. Miten saisimme hänelle järjen päähän? Muuten veljeni on huipputyyppi, en haluaisi enää katsoa sivusta, kun hän tuhoaa oman ja meidän kaikkien läheisten elämän.
 
:hug: :hug: tiedän tunteen melkein samanlaisessa tilanteessa itsekkin olen erään läheisen kanssa. Taian seuraavan kerran kun olen todistamassa tuollaista tilannetta niin nauhoittaa digikameralla sitä ja sitten henkilön ollessa selvinpäin niin näyttää se hälle. Tai sitten on vaan väkisin raahattava johku hoitoon :hug:
 
videokuva kertoo tuhat sanaa..
mä olin ennen agressiivinen kun kirkasta olin juonut. kaveri oli sitten hupimielesä ottanut pätkää kaupungilla musta ja mun viinatouhuiluista.
ei ollu7t kaunista katseltavaa, ja kyl mua hävetti.
viinasta olen pysynyt erossa, mutta kyl mä kaljaa otan. mutta se ei musta ole tehnyt agresiivista. onneksi.
 
Isä oli juuri tuollainen, tosin hänellä ajan mittaan hillitön käytös karkasi käsistä ilman viinaakin, ja olen itse lentänyt nuorempana useita kertoja hänen käsissään hänen ollessa niin selvänä kuin humalassakin seinälle tai lattialle, puhumattakaan mitä äidille tapahtui kerta toisensa jälkeen.

Isäkään ei koskaan myöntänyt mitään, pyytänyt anteeksi mitään tai kokenut tarvitsevansa apua. Meillä kukaan ei saanut järkeä isän päähän. Äidin ja isän erottua emme ole juuri pitäneet yhteyttä. En tiedä, käyttäytyykö hän edelleen uudessa suhteessaan näin.

Eli uskon hänen olevan apunne ulottumattomissa niin kauan kun hän itse kieltää asian ja ongelman. Ja kieltäminen voi jatkua vuosikymmenet.
Voit laittaa yv:tä.

Piika-äiti
 
Niin.. mä olen miettiny pääni puhki, et mitä tekisin. Ja tuntuu niin pahalta, kun veljen tyttökaveri soittaa minulle itkien ja kertoen, mitä milloinkin on sattunut. Enkä osaa/ voi auttaa, kun en löydä siihen enää keinoja. Voin vain kuunnella ja sanoa samat sanat joka ikinen kerta. Olen sanonut tälle tyttökaverille kyllä monestikin, et mikset lähde suhteesta, mutta hän ei halua, koska veljeni on muuten niin mahtava tyyppi selvinpäin (ja kuitenkin suht harvoin ottaa). Mietin tota videoimista just tänään.. Sitä keinoa en ole vielä koittanut.
 

Yhteistyössä