TASAN 2kk vielä, ja musta tuntuu että mä romahdan nyt just.

[Darwinin leski]

Mä haluan tän lapsen maailmaan, tai mä joudun johonkin osastolle. Ei nuppi kestä. Ei voi liikkua, veriarvot on päin perkelettä, kuten vointikin. Ei ihan totta jaksa. Mä en kestä, kun ei pääse edes kunnon kävelylle, kun on niin v.tun vaivanen. Ei voi tehdä mitään. Paitsi istua. Syödä voi aina joskus, mut siitäkin tulee vaan paska olo.

Ja jos joku sanoo jotain mun mielestä väärää, tai katsoo mua väärin, tai mitä tahansa, niin mä voisin sillä sekunnilla tempoa sitä henkilöä pitkin seiniä. Kärsivällisyys on todellakin nollissa nyt. Ei onneksi lasten suhteen, niin kanssa jaksan pehmoilla normaalisti. Mutta...kaikki muut ympärillä saavatkin sitten osansa... :ashamed:

 

[EJK]

Voihan se olla, että vauva ei kahta kuukautta pysy sisälläsi ja pyrkii ulos jo vaikka ensi viikolla. Sitten voikin olla ihan toisenlaiset ongelmat edessä.

 

[Darwinin leski]

Voihan se olla, että vauva ei kahta kuukautta pysy sisälläsi ja pyrkii ulos jo vaikka ensi viikolla. Sitten voikin olla ihan toisenlaiset ongelmat edessä.

Kiitos vaan tästäkin tsempistä hei tuhannesti :flower:

 

[Jaksua!]

Jos raskaus on noin vaikea, voiko pyytää, että synnytys käynnistettäis heti kun se on lapsen kannalta mahdollista? Ymmärrän, että kaksi kuukautta voi tuntua tuossa tilassa loputtomalta.

 

[vieras]

ootko sä se ex fedwithgasoline tms. en tiennytkään, että oot raskaana...

 

[Darwinin leski]

Jos raskaus on noin vaikea, voiko pyytää, että synnytys käynnistettäis heti kun se on lapsen kannalta mahdollista? Ymmärrän, että kaksi kuukautta voi tuntua tuossa tilassa loputtomalta.

Ei varmaan antais luonne periksi semmoseen sit kuitenkaan. Ja ois se ehkä ihan fiksua saada nää mun hB:t ensin ylös lattiasta, ennen kuin leikkuriin lähetään :|

 

[EJK]

Voihan se olla, että vauva ei kahta kuukautta pysy sisälläsi ja pyrkii ulos jo vaikka ensi viikolla. Sitten voikin olla ihan toisenlaiset ongelmat edessä.

Kiitos vaan tästäkin tsempistä hei tuhannesti :flower:

Totuus, vaikka se näyttääkin vointisi aliarvioinnilta.

Huomenna soitto mton jos et neuvolan kautta saa asiantuntija-apua keskustellen vaikeaan henkiseen tilaasi. Oikeasti. Neuvolan terkkareilla harvoin sattuu olemaan psykiatristakin taustaa. Varaa aika keskusteluun, se voi ehkä auttaakin.

 

[Darwinin leski]

ootko sä se ex fedwithgasoline tms. en tiennytkään, että oot raskaana...

Joo. Ja nyt tiiät sitten niin

 

[no]

Jos raskaus on noin vaikea, voiko pyytää, että synnytys käynnistettäis heti kun se on lapsen kannalta mahdollista? Ymmärrän, että kaksi kuukautta voi tuntua tuossa tilassa loputtomalta.

käynnistyksen saa äidistä johtuvista syistä yleensä aikaisintaan 38 ja risat, joten se tuskin kovin paljon lohduttaa tässä vaiheessa. Olin itse vuosi sitten just samassa tilanteessa ja tuntui että osastohoito yläpäähän on aiheellista, mutta jotenkin se sit helpotti ja kyllä se vauvakin sit syntyi. Jaksamista!

 

[Darwinin leski]

Voihan se olla, että vauva ei kahta kuukautta pysy sisälläsi ja pyrkii ulos jo vaikka ensi viikolla. Sitten voikin olla ihan toisenlaiset ongelmat edessä.

Kiitos vaan tästäkin tsempistä hei tuhannesti :flower:

Totuus, vaikka se näyttääkin vointisi aliarvioinnilta.

Huomenna soitto mton jos et neuvolan kautta saa asiantuntija-apua keskustellen vaikeaan henkiseen tilaasi. Oikeasti. Neuvolan terkkareilla harvoin sattuu olemaan psykiatristakin taustaa. Varaa aika keskusteluun, se voi ehkä auttaakin.

No kai mä sen tiedän, kyse olikin siitä, että onko tarpeen kaataa lisää paskaa niskaan, jos vointi on anaalista muutenkin.

Ja mun psyyke voisi vallan mainiosti, jos tämä helvetin fysiikka vaan kestäisi! Se tässä pitäisi saada toimimaan, koska mä olen kohta verensiirrossa, aathana

 

[Darwinin leski]

Jos raskaus on noin vaikea, voiko pyytää, että synnytys käynnistettäis heti kun se on lapsen kannalta mahdollista? Ymmärrän, että kaksi kuukautta voi tuntua tuossa tilassa loputtomalta.

käynnistyksen saa äidistä johtuvista syistä yleensä aikaisintaan 38 ja risat, joten se tuskin kovin paljon lohduttaa tässä vaiheessa. Olin itse vuosi sitten just samassa tilanteessa ja tuntui että osastohoito yläpäähän on aiheellista, mutta jotenkin se sit helpotti ja kyllä se vauvakin sit syntyi. Jaksamista!

Kiitos! :flower:

 

[minä]

Jos raskaus on noin vaikea, voiko pyytää, että synnytys käynnistettäis heti kun se on lapsen kannalta mahdollista? Ymmärrän, että kaksi kuukautta voi tuntua tuossa tilassa loputtomalta.

Ei varmaan antais luonne periksi semmoseen sit kuitenkaan. Ja ois se ehkä ihan fiksua saada nää mun hB:t ensin ylös lattiasta, ennen kuin leikkuriin lähetään :|

No tuo selittääkin jo jotain =) Alhanen hb aiheuttaa kuitenkin väsymystä ja sitä kautta vaik mitä ongelmia. Korjaa se nyt! :attn:

 

[Jaksua!]

Jos raskaus on noin vaikea, voiko pyytää, että synnytys käynnistettäis heti kun se on lapsen kannalta mahdollista? Ymmärrän, että kaksi kuukautta voi tuntua tuossa tilassa loputtomalta.

Ei varmaan antais luonne periksi semmoseen sit kuitenkaan. Ja ois se ehkä ihan fiksua saada nää mun hB:t ensin ylös lattiasta, ennen kuin leikkuriin lähetään :|

Se on kyllä totta.
Tympeetä, kun ei voi sanoa mitään, mikä oikeasti helpottaisi. Suottapa höpisisin, että on se 2kk oikeasti lyhyt aika, koska ei se odottavalle (tuskaiselle sellaiselle ) ole.
Ei siun kait auta muu, kun kestää kuin Nainen

 

[EJK]

Voihan se olla, että vauva ei kahta kuukautta pysy sisälläsi ja pyrkii ulos jo vaikka ensi viikolla. Sitten voikin olla ihan toisenlaiset ongelmat edessä.

Kiitos vaan tästäkin tsempistä hei tuhannesti :flower:

Totuus, vaikka se näyttääkin vointisi aliarvioinnilta.

Huomenna soitto mton jos et neuvolan kautta saa asiantuntija-apua keskustellen vaikeaan henkiseen tilaasi. Oikeasti. Neuvolan terkkareilla harvoin sattuu olemaan psykiatristakin taustaa. Varaa aika keskusteluun, se voi ehkä auttaakin.

No kai mä sen tiedän, kyse olikin siitä, että onko tarpeen kaataa lisää paskaa niskaan, jos vointi on anaalista muutenkin.

Ja mun psyyke voisi vallan mainiosti, jos tämä helvetin fysiikka vaan kestäisi! Se tässä pitäisi saada toimimaan, koska mä olen kohta verensiirrossa, aathana

Kuule nyt hemmetti, kukaan ei kaada niskaasi paskaa!

Ja ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä. Eli jos fysiikka pettää, on vaaran jossain vaiheessa myös psyykeen pettäminenkin. Ja tietty toisinpäin.

No mitä konkreettista hoitoa sinulle tehdään / tarjotaan?

 

[Vieras]

Huomenna soitto mton jos et neuvolan kautta saa asiantuntija-apua keskustellen vaikeaan henkiseen tilaasi. Oikeasti. Neuvolan terkkareilla harvoin sattuu olemaan psykiatristakin taustaa. Varaa aika keskusteluun, se voi ehkä auttaakin.

No haloo, jos raskaus on FYYSISESTI helvetin raskas niin ei siihen psykologia tarvita.

Ap, ymmärrän sua aivan täysin. Itse en todellakaan helposti valita ja raskaudessani oli oikeasti ennenaikaisen synnytyksen vaara mutta SILTI toivoin ajan menevän nopeasti, koska raskaus oli niin vaikea. Eikä siinä tilanteessa kyllä juuri auta, että vaikka ajattelis että asiat vois olla vielä huonommin.

 

[Ultramariini]

:hug: :hug:

 

[<rjk]

Huomenna soitto mton jos et neuvolan kautta saa asiantuntija-apua keskustellen vaikeaan henkiseen tilaasi. Oikeasti. Neuvolan terkkareilla harvoin sattuu olemaan psykiatristakin taustaa. Varaa aika keskusteluun, se voi ehkä auttaakin.

No haloo, jos raskaus on FYYSISESTI helvetin raskas niin ei siihen psykologia tarvita.

Halloo halloo, hyvin kuuluu. Tiedätkö, joskus siihen tarvitaankin. Joskus myös synnytyksen jälkeiseen aikaankin, vaikka fyysisesti olo onkin kevyt

 

[Darwinin leski]

Jos raskaus on noin vaikea, voiko pyytää, että synnytys käynnistettäis heti kun se on lapsen kannalta mahdollista? Ymmärrän, että kaksi kuukautta voi tuntua tuossa tilassa loputtomalta.

Ei varmaan antais luonne periksi semmoseen sit kuitenkaan. Ja ois se ehkä ihan fiksua saada nää mun hB:t ensin ylös lattiasta, ennen kuin leikkuriin lähetään :|

No tuo selittääkin jo jotain =) Alhanen hb aiheuttaa kuitenkin väsymystä ja sitä kautta vaik mitä ongelmia. Korjaa se nyt! :attn:

Yritys on kova! Nyt on menossa kolmas rautavalmiste, kun ekat ei sopinut ollenkaan, toiset ei nostanut arvoja. Ja... No, tää on vasta kolmas päivä kun näitä menee. Toivoa sopii, jotta tepsis.

 

[EJK]

Huomenna soitto mton jos et neuvolan kautta saa asiantuntija-apua keskustellen vaikeaan henkiseen tilaasi. Oikeasti. Neuvolan terkkareilla harvoin sattuu olemaan psykiatristakin taustaa. Varaa aika keskusteluun, se voi ehkä auttaakin.

No haloo, jos raskaus on FYYSISESTI helvetin raskas niin ei siihen psykologia tarvita.

Halloo halloo, hyvin kuuluu. Tiedätkö, joskus siihen tarvitaankin. Joskus myös synnytyksen jälkeiseen aikaankin, vaikka fyysisesti olo onkin kevyt

 

[Vieras]

Joskus myös synnytyksen jälkeiseen aikaankin, vaikka fyysisesti olo onkin kevyt

Tämä ei liity tähän asiaan yhtään mitenkään. Koittakaa nyt pitää erillään fyysinen ja psyykkinen terveys. Raskaus voi olla fyysisesti helvetin raskas, vaikkei olisikaan mielenterveydellisiä häiriöitä.

 

[Darwinin leski]

Jos raskaus on noin vaikea, voiko pyytää, että synnytys käynnistettäis heti kun se on lapsen kannalta mahdollista? Ymmärrän, että kaksi kuukautta voi tuntua tuossa tilassa loputtomalta.

Ei varmaan antais luonne periksi semmoseen sit kuitenkaan. Ja ois se ehkä ihan fiksua saada nää mun hB:t ensin ylös lattiasta, ennen kuin leikkuriin lähetään :|

Se on kyllä totta.
Tympeetä, kun ei voi sanoa mitään, mikä oikeasti helpottaisi. Suottapa höpisisin, että on se 2kk oikeasti lyhyt aika, koska ei se odottavalle (tuskaiselle sellaiselle ) ole.
Ei siun kait auta muu, kun kestää kuin Nainen

Kyl vähän siltä vaikuttais joo, ettei paljoa ole vaihtoehtoja ..

 

[EJK]

Joskus myös synnytyksen jälkeiseen aikaankin, vaikka fyysisesti olo onkin kevyt

Tämä ei liity tähän asiaan yhtään mitenkään. Koittakaa nyt pitää erillään fyysinen ja psyykkinen terveys. Raskaus voi olla fyysisesti helvetin raskas, vaikkei olisikaan mielenterveydellisiä häiriöitä.

Sinulla nyt meni puurot ja vellit sekaisin. Ei tarvitse olla mielisairas, jos kokee olonsa psyykkisesti kuormittuneeksi. Hyvänen aika sentään! Niin kuin lukeekin ylempänä, että fyysinen sairaus / olotila pidemmän päälle kuormittaa psyykettäkin. Ja silloin kun tuntuu että pää leviää, olisi hyvä jos olisi joku jonka kanssa jutella ja sitä kautta saada voimaa arkeen ja eteenkäsin. Hetkellisesti.

 

[no itse]

Huomenna soitto mton jos et neuvolan kautta saa asiantuntija-apua keskustellen vaikeaan henkiseen tilaasi. Oikeasti. Neuvolan terkkareilla harvoin sattuu olemaan psykiatristakin taustaa. Varaa aika keskusteluun, se voi ehkä auttaakin.

No haloo, jos raskaus on FYYSISESTI helvetin raskas niin ei siihen psykologia tarvita.

Ap, ymmärrän sua aivan täysin. Itse en todellakaan helposti valita ja raskaudessani oli oikeasti ennenaikaisen synnytyksen vaara mutta SILTI toivoin ajan menevän nopeasti, koska raskaus oli niin vaikea. Eikä siinä tilanteessa kyllä juuri auta, että vaikka ajattelis että asiat vois olla vielä huonommin.

Itsellä liikkuminen ja jaksaminen vaikeaa, elin todellakin sitten päivä ja hetki kerralla. En miettinyt viikkoja ja sitten itsellä todennäköisesti oli viimeinen. Niin aina kun vaikeaa niin yritin edes jotenkin nauttia, toistelin että tämä on viimeinen kerta kun saat tätä kaikkea käydä läpi.

 

[Syysilta]

Mä haluan tän lapsen maailmaan, tai mä joudun johonkin osastolle. Ei nuppi kestä. Ei voi liikkua, veriarvot on päin perkelettä, kuten vointikin. Ei ihan totta jaksa. Mä en kestä, kun ei pääse edes kunnon kävelylle, kun on niin v.tun vaivanen. Ei voi tehdä mitään. Paitsi istua. Syödä voi aina joskus, mut siitäkin tulee vaan paska olo.

Ja jos joku sanoo jotain mun mielestä väärää, tai katsoo mua väärin, tai mitä tahansa, niin mä voisin sillä sekunnilla tempoa sitä henkilöä pitkin seiniä. Kärsivällisyys on todellakin nollissa nyt. Ei onneksi lasten suhteen, niin kanssa jaksan pehmoilla normaalisti. Mutta...kaikki muut ympärillä saavatkin sitten osansa... :ashamed:

Mä muistan, kun mä voin todella pahoin koko esikoisen odotusajan. ( 9kk oksennustauti, tai siltä se tuntu )
Silloin mä itkin, ja soitin siskolleni kysyäkseni, että loppuuko tämä varmasti, kun vauva syntyy?
Siinä sitä sitten tuli väkisinkin mieleen, että entä jos sairastuisi oikein vakasti? Entä jos pahaolo ei lähtisikään edes muutaman kuukauden päästä?
Koskaan?
Siinä sitä olisi hyväksymistä ja asennoitumista kerrakseen. Se hyväksyminen olis varmasti raskainta.

Joo, tämä oli vaan mun muisto niiltä raskailta ajoilta. ( ja siis todella vaikea raskaus)
Ap yritä uskoa ja muistaa, että se menee kuitenkin ohi ja palkinto on mitä suloisin :hug:

 

[Darwinin leski]

Voihan se olla, että vauva ei kahta kuukautta pysy sisälläsi ja pyrkii ulos jo vaikka ensi viikolla. Sitten voikin olla ihan toisenlaiset ongelmat edessä.

Kiitos vaan tästäkin tsempistä hei tuhannesti :flower:

Totuus, vaikka se näyttääkin vointisi aliarvioinnilta.

Huomenna soitto mton jos et neuvolan kautta saa asiantuntija-apua keskustellen vaikeaan henkiseen tilaasi. Oikeasti. Neuvolan terkkareilla harvoin sattuu olemaan psykiatristakin taustaa. Varaa aika keskusteluun, se voi ehkä auttaakin.

No kai mä sen tiedän, kyse olikin siitä, että onko tarpeen kaataa lisää paskaa niskaan, jos vointi on anaalista muutenkin.

Ja mun psyyke voisi vallan mainiosti, jos tämä helvetin fysiikka vaan kestäisi! Se tässä pitäisi saada toimimaan, koska mä olen kohta verensiirrossa, aathana

Kuule nyt hemmetti, kukaan ei kaada niskaasi paskaa!

Ja ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä. Eli jos fysiikka pettää, on vaaran jossain vaiheessa myös psyykeen pettäminenkin. Ja tietty toisinpäin.

No mitä konkreettista hoitoa sinulle tehdään / tarjotaan?

No ei se konkreettinen hoito voi tässä tapauksessa olla mitään muuta, kuin rautavalmisteita Ja juu, mun natriumin käyttöä ei myöskään ole rajoitettu ollenkaan. Sekin on konkreettista. Koska mun verenpaineetkin on lattiassa.

Ja kyllä tää fysiikka tässä nyt on se ongelma, vaikka mä purankin tunteitani kirkumalla täällä ja välillä tuntuu siltä, että pää räjähtää