Niin, tosta toisen naisen mahdollisuudesta, en usko että on. Tää leiri on ainakin ihan oikee ja mies on siellä, niillä on siellä urheilusuoritus jota pystyy kuvin ja tulosseurantapalvelulla seuraamaan netistä ja siellä se näkyy olevan. Tosin voihan sillä olla joku muija siellä kaverina... heh.
Ton harrastuksensa tiimoilta sillä on joku naispuolinen tuttava, kuulemma hyvä kaveri, ja ovat samassa työpaikassakin. Tän naisen suhteen mies käyttäytyi sitten aika epäilyttävästi, salasi asioita jne., ja jäi kiinni. Sinänsä asia oli viaton, mutta se herätti epäilyjä, ettei siitä voinut suoraan kertoa. Ja kuulemma juuri siksi ei kertonut etten alkaisi turhaan epäillä mitään... Tosi loogista. Tota juttua on myös puitu kahdestamme sekä siellä pariterapiassa, ja mies vakuutti ettei oo mitään, sanoo myös rakastavansa mua yli kaiken, osoittaa hellyyttä mua kohtaan, haluaa rakastella (mulla tosin sattuneista syistä tuota intoa ei juurikaan ole ja seksistäkin on tullut vaan yksi stressinaihe lisää!!!) ja sanojen tasolla toisinaan ymmärtääkin mun tilannettani kun näistä on puhuttu... Mutta sinne käytännön tasolle se ymmärrys ei sitten ulotukaan... Ymmärsiköhän kukaan...
En pidä kovin todennäköisenä tota toisen naisen mahdollisuutta, mutten aivan poissuljettunakaan. Ja hassuinta kaikessa on, että ajatus siitä että sillä olis joku muu, ei tuota edes juurikaan tuskaa... Onko mun omatkin tunteet jo kylmenny niin sitä kohtaan vai oonko vaan jotenkin niin turtunut kaikesta etten jaksa tuntea mitään...?
Musta tuntuu että mua alkais ahdistaa vielä enemmän siellä vieraiden ihmisten keskellä ties mikä hourupää huonekaverina! Enkä kestäis olla erossa lapsista... 
