Ohhoh! En tunnistanut yhtään kohtaa itsestäni enkä usemmista läheisistä tai lasten kavereiden vanhemmista. Toki on niitäkin jotka lukee kaikki oppaat ja tekee niinkuin neuvotaan, mutta enemmän törmään niihin joita lapset pomottaa mennentullen ja palatessa. Eli kun se eetu-jooseppi ei halua panna kenkiä jalkaan niin äiti maanittelee, lahjoo, houkuttelee, kiristää ja lopulta on luvattu uusi peli.
Tai kun se minttu-matilda ei halua kävellä kotiin ja jää istumaan lumihankeen niin äiti tai isä ystävällisesti kantaa hänet tarhasta kotiin ja matkalla toki pysähdytään kaupasta ostamaan jotain pientä herkkua välipalalle "jos nyt kävelet reippaasti" ja kun ei kävele niin taas kannetaan ja herkut nenän alle kotona.
Tai kaupassa karkkihyllyn ohi ei päästä ilman konserttia, ei myöskään leluhyllyn ohi. Itse ei voi pukea vaan vanhempi pukee tarhan/eskarin eteisessä isoa lasta "kun ei se saa ite villasukkia jalkaan".
Itse en ole lukenut ainoataan opusta tai tutkimusta lastenkasvatukseen tau hoitamiseen liittyen. Meillä aikuiset sanelee säännöt ja päättää milloin on sopivaa lapsen itsensä "päättää" eli valita annetusta vaihtoehdosta (laittaako punaiset vai raidalliset villasukat, hameen vai housut, salama mcqueen vai spider lippiksen tai vaikka juoko maitoa vai vettä ruualla).
Me vanhemmat olemme tehneet päätöksen siitä milloin meidän perheessä on sopiva aika lapsille mennä nukkumaan, mitä ruokaa meillä on jne. Toki lapseltakin voidaan kysyä mitä hän haluaisi tänään ruuaksi. Joskus se voi olla pitsaa tai mäkkäriä mutta ei joka viikko eikä edes joka kuukausi.
Ikinä en ole kuullut että joku kehuisi jotain tutkimusta ja sen autuaaksi tekevyyttä lastenkasvatuksessa. Onko tämä sitten lienee etelän suurten kaupunkien muotivillitys joka rantautuu tänne pieniin pohjoisen kaupunkeihinkin aikanaan?