Tauko avioliitossa (?)

["a p"]

Mitä tehdä kun minusta tuntuu että tukehdun? Miestäni rakastan valtavasti ja meillä on pieni vauvakin. Olemme suhteemme aikana edenneet kauheaa vauhtia. Tapasimme pian sen jälkeen kun olin vasta muutama kuukausi aikaisemmin lähtenyt todella vaikeasta suhteesta. En etsinyt mitään tai ketään, nautin sinkkuelämästä ja vapaudestani. Mutta sitten tapasin nykyisen mieheni ja rakastuimme. En kadu mitään, mutta nyt on tullut sellainen tunne että minä tarvitsen tilaa hengittää ja voin jostain syystä todella huonosti,vaikka liitossamme ei mitään vikaa olekaan. Oma huonovointisuuteni aiheuttaa suhteessamme ongelmia. Mustasukkaisuutta, epäluuloa, menneisyyden kaivelua ja analysointia. Jostain syystä en jaksa uskoa että tämä meidän liitto jatkuu ikuisesti rakkaudesta huolimatta. Minusta tuntuu etten ole mieheni arvoinen ja että hän vain tuhlaa aikaansa kanssani. Samalla myös pelkään menettäväni hänet. Tilanne on todella sekava enkä tiedä mitä tehdä? Haluaisin olla vain itsekseni...

 

[Mep]

Kuulostaa sille, että mies ei ole se ongelma vaan itsetuntosi tai vanhat traumat. Vauva-aikakin verottaa voimia. Hakeudu johonkin keskusteluterapiaan hoivaamaan itsesi kuntoon.

 

["a p"]

Kuulostaa sille, että mies ei ole se ongelma vaan itsetuntosi tai vanhat traumat. Vauva-aikakin verottaa voimia. Hakeudu johonkin keskusteluterapiaan hoivaamaan itsesi kuntoon.

miehessä ei tosiaan ole mitään vikaa, päinvastoin, on liiankin hyvä. ja minulla on todella huono itsetunto. Aikaisemmassa suhteessa koin paljon henkistä väkivaltaa ja itsetuntoni laski vain entisestään. Luulin että se korjaantuisi tasapainoisessa ja hyvässä suhteessa, mutta näin ei ole käynnyt terapiassa kävin aikaisemman suhteen aikana ja siitä sain voimaa lähteä.

 

[dah]

Klassinen virhe: lähdetään uuteen suhteeseen vaikka entistä ei ole mitenkään prosessoitu saati toivuttu erosta. Mene terapiaan, jos tahdot nykyisen parisuhteesi pitää.

 

[astrolabe]

Hormonit voivat olla vielä vauvastakin sekaisin.

 

["a p"]

Klassinen virhe: lähdetään uuteen suhteeseen vaikka entistä ei ole mitenkään prosessoitu saati toivuttu erosta. Mene terapiaan, jos tahdot nykyisen parisuhteesi pitää.

Tämän kyllä tiedostan itsekin että liian pian uuteen suhteeseen lähdin, mutta kun kolahti niin kovaa ja rakastuin. Edellistä miestäni en edes rakastanut. En voi käsittää miten tämä voi olla näin vaikeaa kun pitäisi olla onnensa kukkuloilla, kaivan sen sijaan itselleni kuoppaa yhä alemmas ja alemmas

 

["viiraska"]

Ajatteletko mitä miehellesi merkitsisi tässä tilanteessa joutua "heitetyksi pellolle", vaikka vain toistaiseksi. Teillä on tuore pieni perhe, mies on juuri tullut isäksi - tarkoitatko että rajoittaisit hänen isyyttään tässä herkässä vaiheessa viemällä lapsen? Minun mielestäni velvollisuutesi on pysyä miehen ja lapsen takia. Mies ilmeisesti rakastaa sinua, vaikka sinun on vaikea ottaa se vastaan - myös siksi sinun lähtemisesi olisi hänelle liian kova rangaistus asioista, joihin hänellä ei ole osaa eikä arpaa.
Hae itsellesi apua, älä rankaise perhettäsi.

 

[Anatolia]

[QUOTE="viiraska";26723096]Ajatteletko mitä miehellesi merkitsisi tässä tilanteessa joutua "heitetyksi pellolle", vaikka vain toistaiseksi. Teillä on tuore pieni perhe, mies on juuri tullut isäksi - tarkoitatko että rajoittaisit hänen isyyttään tässä herkässä vaiheessa viemällä lapsen? Minun mielestäni velvollisuutesi on pysyä miehen ja lapsen takia. Mies ilmeisesti rakastaa sinua, vaikka sinun on vaikea ottaa se vastaan - myös siksi sinun lähtemisesi olisi hänelle liian kova rangaistus asioista, joihin hänellä ei ole osaa eikä arpaa.
Hae itsellesi apua, älä rankaise perhettäsi.[/QUOTE]
Olen samoilla linjoilla kanssasi, viisas viiraska

Pieni vauva perheessä. Uusi elämäntilanne, hormonitkin ehkä aiheuttaa ties mitä. Keskittyisin vauvaan, parisuhde menisi siinä sivussa, jossain vaiheessa löytyy varmaan kiinnostusta ja energiaa keskittyä taas myös mieheen.

Avioliitossakin voi ottaa omaa tilaa aika ajoin, jos ja kun sitä kaipaa. Ja joka suhteessa tulee kausia, jolloin toinen nappaa enemmän ja joskus taas vähemmän, näin väitän minä.