Mä olen nyt enenevissä määrin sitä mieltä että se on bull shittiä!
Mulla on aika korkea halu auttaa muita, mutta miehen mielipide on lähinnä se että miksi pitäisi auttaa ja tämä on nyt kerran, toisen jos viidennenkin hiertänyt välejämme.
Toki mun pitää myöntää, ettei ne mun auttamishalut ole sieltä pienemmästä päästä joten se vaikuttaa koko perheen elämään, mutta silti :/
Mä olisin toivonut että voitaisiin lähteä tukiperheeksi. Ei sovi miehelle, koska hän ei ymmärrä miksi meidän pitäisi hoitaa toisten lapsia joka toinen viikonloppu.
Olen myös ehdottanut että otetaan luoksemme 1-1,5v ajaksi kasvamaan opaskoirakoulutukseen menevä pentu. Ei sovi miehelle, koska hän ei ymmärrä miksi meidän pitäisi ottaa koira, josta me sitten luovutaan vuoden kuluttua.
Olen tiedustellut miehen kantaa sille, että jos luovuttaisin munasoluja. Oma kantani asiaan ei ole vielä 100% valmis, mutta vahvasti mietinnässä. Ei sovi miehelle taaskaan.
Olen ehdottanut myös sitä, että toimisimme silloin tällöin sijaiskotina koirille jotka ovat kotia vailla ja tähän mies kertaalleen (varmaan vahingossa) suostui, mutta nyt ei enää suostu.
Kyseessä ei tällä kertaa ole edes koditon koira vaan narttu, joka synnyttää pennut. Narttu olisi meillä pentuineen noin 8 viikkoa jonka jälkeen narttu palaisi kotiinsa ja pennut lähtisivät maailmalle.
Miten hemmetissä me nyt sitten täydennetään toisiamme? Mun mielestä tämä meidän vastakohtaisuutemme saa tässä kohtaa ainoastaan vain hampaiden kiristystä ja pinnan palamista aikaan :kieh:
Mulla on aika korkea halu auttaa muita, mutta miehen mielipide on lähinnä se että miksi pitäisi auttaa ja tämä on nyt kerran, toisen jos viidennenkin hiertänyt välejämme.
Toki mun pitää myöntää, ettei ne mun auttamishalut ole sieltä pienemmästä päästä joten se vaikuttaa koko perheen elämään, mutta silti :/
Mä olisin toivonut että voitaisiin lähteä tukiperheeksi. Ei sovi miehelle, koska hän ei ymmärrä miksi meidän pitäisi hoitaa toisten lapsia joka toinen viikonloppu.
Olen myös ehdottanut että otetaan luoksemme 1-1,5v ajaksi kasvamaan opaskoirakoulutukseen menevä pentu. Ei sovi miehelle, koska hän ei ymmärrä miksi meidän pitäisi ottaa koira, josta me sitten luovutaan vuoden kuluttua.
Olen tiedustellut miehen kantaa sille, että jos luovuttaisin munasoluja. Oma kantani asiaan ei ole vielä 100% valmis, mutta vahvasti mietinnässä. Ei sovi miehelle taaskaan.
Olen ehdottanut myös sitä, että toimisimme silloin tällöin sijaiskotina koirille jotka ovat kotia vailla ja tähän mies kertaalleen (varmaan vahingossa) suostui, mutta nyt ei enää suostu.
Kyseessä ei tällä kertaa ole edes koditon koira vaan narttu, joka synnyttää pennut. Narttu olisi meillä pentuineen noin 8 viikkoa jonka jälkeen narttu palaisi kotiinsa ja pennut lähtisivät maailmalle.
Miten hemmetissä me nyt sitten täydennetään toisiamme? Mun mielestä tämä meidän vastakohtaisuutemme saa tässä kohtaa ainoastaan vain hampaiden kiristystä ja pinnan palamista aikaan :kieh: