V
vieras
Vieras
Tässä työpöydän äärestä kirjoittelen ja jotenkin niin masentaa. Viikonlopun tavoitteena oli saada pari ikkunaa pestyä, kämppä järjestykseen ja lattiat pestyksi, mutta turha luulo, tiesin kyllä oikeastaan jo tavoitetta asettaessani. Perjantai-iltana oli tarkoitus siivota ja hakea sitten palkinnoksi leffa. Noh, kun olin saanut päivällisen laitettua perheelle, olin niin väsynyt että oli PAKKO nukkua. Siis pakko. Olisin halunnut tehdä jotain, mutta en jaksanut, millään. Nukuin kahdeksaan. Sitten syötin jälkikasvulle iltapuurot ja laitoin nukkumaan. Sitten menin itse perässä.
Lauantaina oli pakko tehdä hankinta- ja kauppareissu lähikaupunkiin. Kotiuduttiin kolmen maissa ja ajattelin että PERKELE ei voi olla niin että mun liikunta jää aina siivouksen jalkoihin. Menin tunnin lenkille. Laitoin päivällisen ja sama ilmiö kuin edellisenä iltana. Nukuin tunnin, sitten siivoilin jonkun aikaa innottomasti ihan väsyneenä, viikkasin pyykkiä kaappeihin jne. perusjärjestelyä. Taas oli pakko mennä aikaisin nukkumaan, koska ei jaksanut muuta.
Sunnuntaina laitoin aamiaisen, pesin ikkunoita puoli kymmenestä kolmeen. Välissä komensin miehen ruoanlaittoon. Hikisen ikkunanpesu-urakan jälkeen mulla on nyt neljä kolminkertaista jätti-ikkunaa pestynä - neljästätoista. Huilasin tunnin, sitten aloin laitta maan ruokaa. Enkä jaksanut enää juuri muuta. Imuroin makkarin, vaihdoin petivaatteet omaan ja jälkikasvun sänkyihin. Viikkasin pyykkiä. Ja menin tosi väsyneenä nukkumaan.
Nyt on sitten maanantai, ja kun menen kotiin, se siivousurakka odottaa mua taas siellä. Niin kuin joka jumalan päivä. Mies ei siivoa vapaaehtoisesti, ja jos pyydän sen auttamaan, mun on vaikea kestää sitä tympeyttä mikä siitä huokuu. Enkä muutenkaan haluaisi ruveta kenenkään äidiksi. Mieluimmin sitten siivoan vaikka yksin.
Olisko jollakin vinkkejä, että miten pääsis siihen ettei tunnu siltä että en pärjää tämän talouden kanssa. Kiitos kun sain avatua. Ja sori pomo.
Lauantaina oli pakko tehdä hankinta- ja kauppareissu lähikaupunkiin. Kotiuduttiin kolmen maissa ja ajattelin että PERKELE ei voi olla niin että mun liikunta jää aina siivouksen jalkoihin. Menin tunnin lenkille. Laitoin päivällisen ja sama ilmiö kuin edellisenä iltana. Nukuin tunnin, sitten siivoilin jonkun aikaa innottomasti ihan väsyneenä, viikkasin pyykkiä kaappeihin jne. perusjärjestelyä. Taas oli pakko mennä aikaisin nukkumaan, koska ei jaksanut muuta.
Sunnuntaina laitoin aamiaisen, pesin ikkunoita puoli kymmenestä kolmeen. Välissä komensin miehen ruoanlaittoon. Hikisen ikkunanpesu-urakan jälkeen mulla on nyt neljä kolminkertaista jätti-ikkunaa pestynä - neljästätoista. Huilasin tunnin, sitten aloin laitta maan ruokaa. Enkä jaksanut enää juuri muuta. Imuroin makkarin, vaihdoin petivaatteet omaan ja jälkikasvun sänkyihin. Viikkasin pyykkiä. Ja menin tosi väsyneenä nukkumaan.
Nyt on sitten maanantai, ja kun menen kotiin, se siivousurakka odottaa mua taas siellä. Niin kuin joka jumalan päivä. Mies ei siivoa vapaaehtoisesti, ja jos pyydän sen auttamaan, mun on vaikea kestää sitä tympeyttä mikä siitä huokuu. Enkä muutenkaan haluaisi ruveta kenenkään äidiksi. Mieluimmin sitten siivoan vaikka yksin.
Olisko jollakin vinkkejä, että miten pääsis siihen ettei tunnu siltä että en pärjää tämän talouden kanssa. Kiitos kun sain avatua. Ja sori pomo.
Ei millään pahalla vaan miten sä jaksat? Miksi jokapäivä imurointia?
