te joilla on vain yksi lapsi.

[minä]

Meillä on vajaa kaksi vuotias lapsi, ja tällä hetkellä on ajatuksena ettei enää yritettäisi saada lisää lapsia. Mutta hirmuisen huono omatunto soimaa.
Olisiko lapsemme onnellisempi jos hänellä olisi sisaruksia.

Mitä mieltä itse olet asiasta?

 

[vieras]

Sisarukset on iso rikkaus.

 

[juuh]

Olin itse 10 vuotta ainut lapsi ja se on suurin syy, miksi itse "hankin" lapset pienellä ikäerolla. En voi sanoa olleeni onneton, koska eihän sitä tiedä, mistä jä paitsi, mutta omia lapsia seuratessa, olen kyllä tosi iloinen heidän toimivasta sisarussuhteestaan.

 

[m]

Hankala sanoa. Itse oon ainut lapsi ja en ole ikinä edes sisaruksia halunnut. Pari kertaa oon asiasta nähnyt painajaisia.

 

[Minerva McGarmiwa]

Mitä tässä ympärilleen katselee niin ei ne sisarukset mikään onni ja autuus ole.
Meille riittää yksi lapsi ja koska hän on haluamalla haluttu ja tekemällä tehty niin toisen yrittäminen ilman samaa halua olis musta jollakin tavalla väärin sitä mahdollista lasta kohtaan.

 

[Vilinäiti]

Mullakin yksi lapsi. Toinen ois toiveissa.
Minä vaan en ole helposti raskautuvaa sorttia, joten asenne on että yksikin on hyvä.
Oon onnellinen ainokaisestanikin :heart: :heart:
En myöskään tunne olevani suuren perheen äitisorttia

Mulla itselläni 2 veljeä, iso ja pieni. On kyl ihanaa että on sisaruksia.

 

[Ei oo ei tuu]

Meillä poika 3,5 vuotias ja kakkonen olisi saanut tulla vaikka heti ekan jälkeen. Ei oo vaan näkynyt, eikä taida enää tällä iällä tullakaan.

Toisen lapsen olisin halunnut nimenomaan esikoisen vuoksi, itse olen niin onnellinen yhdestäkin, ettei "tarve lapseen" ole enää niin kriittinen. Jotenkin koen haasteena ainoan lapsen kanssa sen, että ollaan paljon tekemisissä toisten lapsiperheiden kanssa, jolloin lapsella on paljon kavereita. Mutta ihan yksinkertaista tämäkään ei ole, koska oman kaveripiirin lapset ovat jo teini-ikäisiä.

 

[ventti]

Mulla yksi tuttu jolla on vain yksi lapsi..Tosin hänellä repesi kohtu synnytyksessä ettei voisikaan enempää saada..Mutta niin,niiden lapsi on ainakin ihan onnellinen kun saa kaiken huomion vanhemmiltaan Eihän kaikkien tarvitse hankkia kahta vaan koska muutkin niin tekee

 

[vieras]

Meillä on vain yksi lapsi, joka täyttää pian 7 vuotta ja on onnellinen, sosiaalinen lapsi. Ei ole koskaan toivonut tai kaivannut sisaruksia. Nyt on tosin sisarus tulossa

Muutama tuttavani, jotka ovat itse ainoita lapsia, haluavat itse ehdottomasti enemmän kuin yhden lapsen..

 

[Millenia]

Rehellisesti sanottuna minä uskon myös, että sisarukset on iso rakkaus ja ihminen jää jostain paitsi ainoana lapsena. Mutta toisaalta ei välttämättä ole järkevää tehdä toista lasta "vain" sisarukseksi. Sinuna punnitsisin niitä muita syitä. Jos on tosissaan niin, ettette lisää lapsia halua, niin miksi niitä pitäisi väkisin tehdä? Tunnen paljon ainoita lapsia, jotka ovat onnellisia ihmisiä. Jos taas ne ajatukset on vain niitä normaaleja epäilyjä, että jaksankohan varmasti ja mitähän tapahtuu jne. mutta se toinen lapsi kuitenkin olisi rakas, niin sitten suosittelisin sitä sisarusta hankkimaan.

 

[Meillä näin]

Meillä on vain yksi teini-ikäinen lapsi. Kysyin häneltä tämän ketjun innoittamana että harmittaako että hänellä ei ole sisaruksia. Ei kuulema harmita, hän on tyytyväinen näin. Kun pyysin lisäperusteita mielipiteelleen niin hän sanoi että ei vaan haluaisi että olisi sisaruksia.

Olemme jutelleet tästä aiheesta hänen kanssaan joskus aikaisemminkin, vuosia sitten. Silloin vastaus oli aivan yhtä ehdoton. Hänen mielipiteensä ei ole siis ole muodostunut vasta teini-iässä tms.

Kaipa tuo sisarus-asia on kovin yksilöllistä. Toiset tarvitsee kaverin vierelleen, toiset ovat itsenäisempiä siinä mielessä. Lapsellani on hyvät kaverit koulun kautta, ja hänelle ne näyttävät riitävän hyvin.

 

[boredomia]

Älkää antako minkään "omatunnon" vaikuttaa siihen asiaan; tiedätte itse muutenkin, oletteko siihen valmiita. Ellette ole täysin valmiita toiseen yövalvomis-jne. rumbaan, niin älkää suotta edes pohtiko asiaa. Ei ole kenenkään etu jos teillä on liian tiukkaa lasten kanssa. Jos tunnette taas jaksavanne ja oikeasti haluatte sitä, niin antakaa palaa, ei se haitaksikaan sitten ole. Se taas voi olla kyllä haitaksi että teette harkitsemattoman teon vääristä syistä. Te kuitenkin joudutte sen lapsen hoitamaan, olisi se sitten kuinka hyväksi hyvänsä akalle lapsellenne. Ei hänen tasapainonsa siitäkään järky, ellei saa sisarusta.

 

[Bonaire]

mulla on yksi lapsi ( ikää jo 10 v )..yksi km takana..en pode huonoa omaatuntoa siitä,ettei lapsia ole siunaantunut enempää..raskautuminen ei ole kaikille niin helppoa..ja toisekseen olen tällä hetkellä sinkku,joten eipä tulis mieleen tehdä isätöntä lasta..

tyttö taas on toisinaan toivonut sisarusta itselleen,tosin haluaisi mieluummin isosiskon tai veljen,mikä ei ole mahdollista

 

[re]

Meillä on yksi lapsi, lisää ei ole tulossa miehen tahdosta ja olen itsekin miettinyt samaa. Itselläni on yksi sisko, joten tiedän, kuinka tärkeitä sisarukset voivat olla. Toisaalta olen nähnyt sisaruksia, jotka eivät ole läheisiä. Mies oli viidentoista, kun sai sisaruksen, joten on melkein ollut ainoa lapsi. Sanoo, ettei koskaan ole kaivannut sisarusta ja yhteydenpito veljeen on nykyään harvinaista eivätkä ole läheisiä. Joten tuo on niin tapauskohtaista, eikä sitä voi etukäteen tietää.

 

[viiru]

meillä on 3,7 vuotias poika ja se riittää. Ei enää lapsia. Ikääkin jo yli 40 v. Kyllä on käynyt vielä mielessä toisen hankkiminen tänä vuonna. Ton ensimmäisen hankkimiseen meni 5 vuotta eli helposti ei tullut. Eiköhän se ole tässä-

 

[Lilith Le Mort]

Mun poika olisi halunnut sisaruksen. Mutta ei ollut mahdollisuutta saada toista lasta vaikka halusinkin. :|

 

[milla]

toisen lapsen haluaisin kyllä pojalle sisarukseksi mutta en halua lapsille eri isää joten se siitä

 

[Olen]

sitä mieltä, että säälittää ne pikkusisarukset, jotka on vain tehty sisaruksiksi esikoiselle.

 

[m]

Rehellisesti sanottuna minä uskon myös, että sisarukset on iso rakkaus ja ihminen jää jostain paitsi ainoana lapsena. Mutta toisaalta ei välttämättä ole järkevää tehdä toista lasta "vain" sisarukseksi. Sinuna punnitsisin niitä muita syitä. Jos on tosissaan niin, ettette lisää lapsia halua, niin miksi niitä pitäisi väkisin tehdä? Tunnen paljon ainoita lapsia, jotka ovat onnellisia ihmisiä. Jos taas ne ajatukset on vain niitä normaaleja epäilyjä, että jaksankohan varmasti ja mitähän tapahtuu jne. mutta se toinen lapsi kuitenkin olisi rakas, niin sitten suosittelisin sitä sisarusta hankkimaan.

Tää on ihan niinkuin mun näppikseltä, ainoa ero on että me puhuttiin miehen kanssa jo ennen kuin tämä ainokainen oli edes alkunsa saanut, että jos meille yksikin lapsi suodaan niin olemme erittäin onnellisia hänestä emmekä edes yritä toista. Meillä on ikää jo verrattain paljon, mutta ei ihan niin paljon etteikö voisi vielä sisarusta yrittää... Mutta toisaalta kaikki on nyt niin hyvin ja meillä on maailman ihanin poika, miksi sitten muuttaa tätä tilannetta..? Vauvakuumetta ei ole (jos olen ihan rehellinen niin en oikein edes pitänyt vauva-ajasta....älkää ny lynkatko kun "sanoin" tän ääneen) ja tosiaan ihan vaan sen takia en haluaisi siihen rumbaan uudestaan lähteä että poika kenties joskus haluaisi sisaruksen.. Olenkin ajatellut että mikäli poika jää ainokaiseksi niin sitten pitää vaan käyttää kerhoissa ymv. muiden lasten kanssa leikkimässä, jotta oppii jakamaan asioita ja ottamaan muut huomioon. Itsekkyyden vaara tietysti on sellainen mikä ainokaisia lapsukaisia vaanii..

 

[Eevis]

Minulla kohta 6-vuotias poika. Pojan ollessa pieni ajattelin että yksi lapsi riittää. Ehkä oma "lapsuustrauma" sai aikaan sen. Minulla on kolme siskoa ja muistan joskus ajatelleeni että voi kun saisin olla ainut lapsi, että äidillä olis aikaa enemmän minulle. Nyt hieman kadun päätöstäni, tajuan ettei lapsellani ole enää mahdollisuutta saada tiivistä sisarsuhdetta lapsuudessaan. Onneksi samanikäiset serkut korjaavat tilannetta. Oma isäni on ainoa lapsi ja hän on kertonut ettei ole koskaan kärsinyt siitä että on ainut lapsi. Ainoastaan muistaa kokeneensa että joulut ym pyhät olivat tylsiä. Itse olen jättänyt 2kk sitten pillerit pois ja toivon että saisin vielä lapsen. Näin saisi myös poikani sisaruksen, vaikkakin isommalla ikäerolla.

 

[n]

Mulla on 12 ja 11 vuotta vanhemmat isoveljet. Ikäero on ollut niin suuri etten ole kummankaan kanssa koskaan kokenut varsinaista sisaruussuhdetta. Tavallaan olen ollut "ainoa lapsi" vaikka kolmilapsisesta perheestä olenkin. Sain kyllä isoveljiltä kuulla tämän tästä miten mua muka lellittiin ja sain kaiken paljon helpommin kuin he aikanaan. Syytön minä siihen olin, ei kauhean kiva... Eli en ainakaan kannusta ketään hankkimaan sisaruksia ainakaan noin suurella ikäerolla... :-/

 

[eevis]

Unohdin lisätä, että meillä sisaruksilla aina 2v:n ikäero. Vaikka pienenä leikittiin paljon yhdessä niin nyt vanhempana en nuorempien siskojeni kanssa ole niin paljon tekemisissä. Sisarusten välillä voi olla isojakin ristiriitoja, kateutta ja katkeruutta lapsuusvuosista tai muuten vain. Ei itsestäänselvää että välit hyvät läpi elämän.

 

[mutsi]

sitä mieltä, että säälittää ne pikkusisarukset, jotka on vain tehty sisaruksiksi esikoiselle.

Kukapa nyt sisaruksia tekee pelkästään esikoisen takia!! Eiköhän halu saada lapsia ole se suurin syy. Itsellä kaksi lasta ja ovat kuin paita ja peppu keskenään, kokoajan leikkivät toistensa kanssa, jos toinen ei ole kotona toisella on ikävä ja kaipaa tätä.

 

[Saraldo]

sitä mieltä, että säälittää ne pikkusisarukset, jotka on vain tehty sisaruksiksi esikoiselle.

Ihan samaa mieltä. Ei lapsia voi tehdä sillä periaatteella, että saadaan esikoiselle sisaruksia. Niitä tehdään sen vuoksi, että äiti ja isä haluavat kasvattaa useamman lapsen.

Meillä on yksi 5-vuotias eikä lisää tule. Joskus tyttö on kysynyt, miksei meillä ole vauvaa, mutta olen vaan vastannut, että meille riittää yksi lapsi. Lähipiiri aikansa kyseli, mutta ovat nyt jo tottuneet ajatukseen. Sitä paitsi me aletaan olla jo sen verran mukavuudenhaluisia, ettei haluta käydä koko rumbaa uudelleen läpi.

Sisarukset voi olla rikkaus, mutta ne voivat olla myös rasite. Mulla on sisko ja veli. Veljen olemassaolo on mulle lähes yhdentekevä, me ei olla juurikaan tekemisissä. Siskon kanssa ollaan tekemisissä, mutta ei me mitään sydänystäviä olla. Mun äidillä on neljä sisarusta. Kun perinnönjako tuli, yksi sisaruksista suuttui eräästä täysin arvottomasta esineestä äidilleni niin, ettei pitänyt yhteyttä moneen vuoteen. Ja sitä ennen oltiin oikein hyvää pataa.

Mä en usko, että lapseni elämä on kovin kurjaa, kun sillä ei ole sisarusta. Sillä olen sitä mieltä, että sen puuttuvan siskon tai veljen voi korvata hyvillä ystävillä.

 

[mutsi]

Mulla on 12 ja 11 vuotta vanhemmat isoveljet. Ikäero on ollut niin suuri etten ole kummankaan kanssa koskaan kokenut varsinaista sisaruussuhdetta. Tavallaan olen ollut "ainoa lapsi" vaikka kolmilapsisesta perheestä olenkin. Sain kyllä isoveljiltä kuulla tämän tästä miten mua muka lellittiin ja sain kaiken paljon helpommin kuin he aikanaan. Syytön minä siihen olin, ei kauhean kiva... Eli en ainakaan kannusta ketään hankkimaan sisaruksia ainakaan noin suurella ikäerolla... :-/

Mun oma lapsuus on just kans tällanen. Isot ikäerot, ei olla nyt aikuisiällä kovin paljon toistemme kanssa tekemissä.