Te, joilla suhde varattuun mieheen/naiseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja on se nyt ...kele
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tämän ketjun voisi herättää henkiin. Itselläni melko tuore salasuhteen alku. Olin kaksi vuotta ollut todella ihastunut mieheen jota en sen kummemmin tuntenut, tavannut vain silloin tällöin yhteisten ystävien kautta. Tällä miehellä on perhe. Oikeastaan sana "pakkomielle" kuvaisi ehkä vielä paremmin tunteitani tätä miestä kohtaan sillä olin niin ihastunut että aloin suorastaan tärisemään jos vaikka televisiossa oli joku henkilö samanniminen kuin hän. Tulostin hänen kuviaan Facebookista ja suorastaan palvoin häntä, hänen tietämättömissää. Nyt sitten toissapäivänä törmäsin tähän mieheen vahingossa ja menimme kahville hänen aloitteestaan. Vietimme koko illan yhdessä sillä hänen vaimonsa ja lapsensa olivat muualla (heillä on toinen asunto toisella paikkakunnalla), kerroin hänelle tunteistani. Koko ilta oli unenomainen, oloni oli todella epätodellinen vaikken ollut nauttinut edes alkoholia. Mies flirttaili koko ajan avoimesti minulle ja vaikkei hän missään vaiheessa sanonut tuntevansa samoin, vaikutti hän selvästi kiinnostuneelta. Loppuillasta päädyimme sitten minun asunnolleni ja harrastimme seksiä. Sovimme että soittelemme enkä ole koskaan ollut niin rakastunut kuin olen nyt. Minulla oli ehkä jonkinlainen harhakuva siitä että jos koskaan päätyisimme miehen kanssa sänkyyn, sammuttaisi se jollain lailla tunteeni (olisin ikäänkuin saavuttanut sen mitä halusin ja voisin panna tunteilleni pisteen.) mutta kävikin päinvastoin. Nämä kaksi päivää olen vain itkenyt lähes taukoamatta ja ikävöinyt miestä. En tunne syyllisyyttä kun ajattelen hänen vaimoaan, joka on itseasiassa avovaimo, he eivät ole naimisissa vaikkei se asiaa muutakkaan. En näe siinä asiassa mitään huonoa tai likaista että rakastelin hänen miehensä kanssa sillä koin ainoastaan antaneeni miehelle osan siitä suuresta rakkaudesta jota häntä kohtaan tunnen. Näin suuri ja kaunis tunne ei voi olla väärin. Tahdon lahjoittaa sen lopunkin rakkauden hänelle mitä sydämessäni vielä on, tunne on pohjaton mutta olenkin valmis viettämään loppuelämän miehen kanssa, vaikka sitten edes salarakkaana. Minulla on hänen puhelinnumeronsa ja hänellä minun. Hänellä on minun sydämeni ja minulla hänen...Jonain päivänä. I am a woman in love and I'll do anything to get you into my world...

Mistäpäin olet?
 
Itse olen seurannut vierestä tilannetta, jossa naimisissa oleva mies pysyi vaimonsa kanssa vain velvollisuudentunnosta. Se suhde oli niin paskaa e huhuhu.
Mies tapasi sitten naisen, jonka kanssa ajautui suhteeseen. Vaimo sai tietää ja uhkaili lasten viemisellä, jos ei suhde lopu. Onneksi mies tajusi ettei lapsia niin vin viedä ja lopultakin otti ja jätti vaimonsa ja lähti tän uuden naisen mukaan.
Ovat edelleen yhdessä, naimisissa ja useampi lapsikin on. Onnellisilta vaikuttavat ja tuskinpa mies on enää vieraissa käynyt.
Joskus sitä vaan menee väärän ihmisen kanssa yhteen ja ei osaa lähteä ennen kuin löytyy parempaa ja ymmärtää että sellaistakin vielä on.
 
Itse lopetin juuri salasuhteen varattuun mieheen.
Tapasimme työpaikallani kesällä ja siitä se sit vain lähti. Miehen aloitteesta.
Hän alkoi soittelemaan töihin ja kysyi kerran syömään ja lähdin. Siitä se seksisuhde alkoi.

Mies toi aina kukkia ja kaikenlaista tullessaan. Kävimme shoppailemassa ja hän osti minulle kalliita kenkiä ja vaatteita.
Tapailimme asunnollani (hän oli eri paikkakunnalta).

Seksi oli hänen kanssaan hyvää ja pääasiassa juuri sitä mitä se hakikin. En mä nyt tyhmä ole.

Kertoi, kun yritin jutella asioista ja urkkia sen elämästä (josta ei ollut halukas minulle kertomaan) että parisuhde oli kunnossa ja vaimon kanssa meni hyvin. Eivät riidelleet ja seksiäkin sai kotona useammin kun kerran viikossa.
En sitten ymmärrä miksi sen piti muijaansa pettää?

Sanoin monta kertaa, että koen huonoa omaatuntoa siinä että toimimme väärin hänen vaimoaan kohtaan. Hän ei koskaan kommentoinut siihen millään lailla. Jota vähän ihmettelin eli mies taisi olla melkoinen peluri.
Kertoi myös, että oli pettänyt vaimoaan jo minua aiemminkin jonkun naisen kanssa. En siis ollut ensimmäinen hairahdus hänelle.

Vaimo oli harrastuksissaan niin tuli minun luokse. Tai valehteli (minunkin kuulteni) olevansa työkeikoilla samalla kun olin hänen kainalossaan tai sängyssä hänen kanssaan.
Järjesti vaimon lomamatkoille jotta me saimme olla yhdessä. Tai laittoi vaimon lapsineen lomalle jotta saimme olla yhdessä jne.

Kun ilmoitin, että olen tullut siihen tulokseen, että on viisain lopettaa ja lähteä eri suuntiin, hänellä ei ollutkaan enää minulle mitään asiaa.

Ei edes halunnut viimeisellä tapaamisellamme keskustella mistään.

Lähinnä hän oli hiljaa ja katseli vain minua ja kuunteli kun minä puhuin.

Kovasti yritti, että olisimme vielä jatkaneet tapailuamme ja salasuhdettamme ja halunnut vielä halailla ja suukotella. Mutta sanoin, että ei.
Sen on nyt paras olla loppu.

Väitti vielä rakastavansa.
Sanoin, että ei, et sinä minua rakasta vaan vaimoasi. Että palaa kotiisi turvalliseen ja lämpimään kotiisi, perheesi pariin ja vaimosi rinnalle.
Minä jatkan omaa elämääni.

Kun poistuin paikalta, kyynel tuli silmäkulmaan vaikka ajattelinkin, että en ala varattua miestä itkemään. Mutta ilmeisesti sen verran olin ihastunut / tykästynyt ko. mieheen, että olikin ihan viisasta lopettaa salasuhde tässä vaiheessa.

Eihän tämä helppoa ole, mutta olen itse ainakin tyytyväinen, että tein oikean ratkaisun ja tiedän, että tein aikoinani väärin kun aloin koko touhuun.
Mutta nyt olen taas yhtä kokemusta rikkaampana / viisaampana jatkamassa elämääni sinkkuna eteenpäin. Ja tästä lähin jätän varatut miehet ihan omaan rauhaansa.
 
Jokainen täällä kirjotellut katkera vaimo/exvaimo kertoo kuinka paljon vihaavat näitä "toisia naisia" jonka mukaan mies on yllättäen lähtenyt. Tämä TOINEN NAINEN on rikkonut perheen ja liiton jne jne.. tä?! Olkaa jumalauta kiitollisia että edes joku on avannut teidän silmät sen asian suhteen, minkälaisen miehen kanssa olette olleet jopa naimisissa ja tehneet lapsia. Sotaan tarvitaan aina kaksi, joten tuskinpa tämä ukkokulta on ihan viaton, jos toisen mukaan on jokatapauksessa lähtenyt. Ellei sitten kyseessä ole ihan selkeä kidnappaus tms. Vaimon raivoaminen uudelle typylle on naurettavaa ja säälittävää. Siitä paistaa läpi katkeruus, viha ja ennenkaikkea tyhmyys! Ei niitä kakkosnaisia kiinnosta p*skan vertaa, mitä te sanotte ja miltä teistä tuntuu. Te olette niille vain hidasteita. Käyttäytykää niin, että tunnette ja tiedätte olevanne niiden yläpuolella. Naiset on oikeasti fiksuja ja ovelia, joten käyttäkää järkeänne.

Mun mies petti minua aikoinaan kahden eri naisen kanssa. Annoin anteeksi kummatkin (olin idiootti, olin nuori, olin vihainen tuolloin) mutta opin myös ajan kuluessa olemaan kiitollinen näille naisille, jotka avasivat silmäni. Minkälaisen miehen kanssa ylipäätään yritin rakentaa elämääni? käsittämätöntä.

Olen ollut nyt 4 vuotta sinkkuna ja rakastan vapauttani enemmän kuin mitään. Kukaan ei voi minua satuttaa niin kauan kun en päästä ketään liian lähelle itseäni. Oppikaa rakastamaan itseänne, ennekuin edes opettelette rakastamaan jotain toista.

Ja puhun teille sisaret ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olen ollut sekä ykkönen, että kakkonen, eli tiedän mistä puhun.
 
Ittellä tämmönen tilanne.. tapasin 2 kk sitten naimisissa olevan miehen.. olemme samassa työpaikassa ja tapailemme muutaman kerran viikossa yleensä töitten jälkeen, harrastamme myös seksiä. Miehellä on pieni lapsi. Kertoo että avioliitto on pian ohi. Vaimo uhkaa että joko he menevät naimisiin kirkossa tai hommaavat toisen lapsen tai hän ottaa eron... mies odottaa että nainen hakee eroa ettei miehen vanhemmat olisi kiukkusia. Pidän miehestä todella paljon ja toivonkin että meistä tulisi jotain.mies kertoo avoimesti tunteistaan ja kertoo haluavansa elää mun kanssa. kannattako odottaa?????
 
Itse olen tilanteessa missä en enään tiedä mitä tehdä. Olin erittäin yllättynyt kun aloin saada mieheltä viestejä joka päivä useita. Alkuun viestit oli erittäin asiallisia joissa juttelimme kumpikin omista lapsistamme ja yleisesti kaikesta elämässä. Olin luullut että miehen avioliitto oli hyvä ja että he olisivat onnellisia yhdessä vaimonsa kanssa. Tunnen heidät molemmat ja olemme tekemisissä päivittäin enkä ollut aikaisemmin huomannut mitään mikä olisi viitannut että mies olisi kiinnostunut minusta. Alkuun viestimme olivat minusta hauskoja ja sai minut hymyilemään. Ajattelin että olemme kumpikin väsyneitä ja siksi viestimme ovat hieman vihjailevia koska meillä on aina ollut hauskat ja humoristiset jutut myös hänen vaimonsa kanssa. Kun viestit meni koko ajan pidemmälle sanoin moneen kertaa että ehkä nyt olisi aika rauhoittua ja mennä nukkumaan. Tätä "leikkiä" ei kestänyt kuin pari viikkoa kun hän tuli suutelemaan minua ja sen jälkeen hän on tullut käymään luonani joka viikko useita kertoja olemme harrastaneet toki seksiä mutta hän on kertonut moneen otteeseen että ei voi olla erossa ja haluaa vai saada suudella ja halailla minua. Hän tulee välillä suutelemaan minua jopa yleisellä paikalla jos vaikka satumme samaan kauppaan. Hän pelkää tuottavansa pettymyksiä minulle jos ei pääsekkään tulemaan luokseni vaikka olisimme sopineet tapaavamme. Kerroin hänelle että hän ei voi tuottaa minulle pettymyksiä koska minulle ei ole häntä kohtaa odotuksia. Toki minulla on suuria tunteita häntä kohtaan osa syy on se että meidän on vaikea pitää käsiämme erossa toisistamme vaikka hänen vaimonsa on paikalla. En osaa sanoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tiedän että jos päätyisimme tilanteeseen jossa olisimme "virallisesti" yhdessä en tiedä voisinko koskaa luottaa mieheen että hän ei pettäisi minua koska kyllähän hän pettää nykyistä vaimoaankin joka luulee että kaikki on hyvin koska he näyttävät ainakin muiden silmissä erittäin onnellisilta. He elävät ihan normaalia perhe-elämää lasten kanssa (eivät miehen lapsia). Välillä ajattelen että meidän pitää lopettaa tämä leikki mutta sitten mies tulee suutelemaan minua ja saa minut unohtamaan kaiken mitä ajattelin.
 
Viime vuoden marraskuusta lähtien olen ollut enemmän ja vähemmän suhteessa vanhemman miehen kanssa. Viimeisen parin kuukauden aikana huomattavasti tiiviimmin. Hänellä on vaimo ja heillä on lapsia, jotka toki ovat jo aikuisia. Minulla itselläni on mies ja kaksi lasta. Huomaan, että odotan entistä enemmän niitä viikonloppuja, kun voimme olla yhdessä. Meitä yhdistää yhteiset harrastukset ja avoimuus. Hänen kanssa on helppo olla ja puhua. Seksistä puhumattakaan se on niin hienoa. Kotona mieheni kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, mutta se kipinä puuttuu. On meillä seksiä myös kotona, mutta jokin puuttuu se viimeinen kultainenreunus. Nyt tässä mietin, että mitä järkeä tässä on jos on ollenkaan. Uskon tai uskoin aiemmin että suhde tähän vanhempaan mieheen laantuun mutta mm. pääsiäisen jälkeen se on vain syventynyt. Nyt käyn itseni kanssa keskustelua siitä, mitä alan tekemään. Uskon, että hänellä ei ole tarkoitustakaan jättää vaimoaan. Hän tulee haluamaan, että asiat jatkuvat näin. En vain tiedä pystynkö jatkamaan näin. Todennäköisesti en =(
 
Niin siis varattuja myös. Omassa tapauksessani kyseessä oli sinkkunainen. Oli ihanaa olla viimeisillään raskaana ja saada jokapäivä viestejä kuinka mun mies on hyvä pano ja he suunnittelevat yhteistä elämää ja jne jne jne... Jätin miehen joka viikon päästä tuli häntäkoipien välis takaisin kotiin mut toinen nainen ei jättäny meitä rauhaan.... Vieläkin sattuu kovasti kun mietin noita aikoja. Ongelmia suhteessa oli mutta en olisi ikänä uskonu että mies pettää. Olisi ensin edes jättäny ja sitten... No, nyt on selvitetty asioita mutta mieltä kalvaa silti välillä. Anteeksi on vaikea antaa mutta pointti oli siis se että mies ei jättänyt minua toisen naisen vuoksi vaikka toinen nainen niin uskoikin...

Öh, anteeksi vaan. Mutta en ymmärrä näitä.
Minulla oli suhde varattuun, joka vakuutteli että pian muuttaa pois kun asunto myyty ym. Kun laitoin "exälleen" kysymyksen, sain vain haukut päälleni.
Lopulta kuukausien jälkeen se _nainen otti tämän miehen takaisin_, kun meille tuli riitaa ja heittäydyin liian hankalaksi.
Hmm..kumpikohan meistä naisista oli se säälittävä..niin hän minua haukkui. Itse en alennu ketään tuntematonta haukkumaan. Halusin vain olla rehellinen ja varmistaa että kaikki on kuten mies oli minulle kertonut.

Miten joku voi ottaa miehen takaisin tuollaisen jälkeen?!
 
Sitä niin haluaa uskoa ja luottaa...kun se toinen on kuin puuttuva pala ja laittaa sinut jalustalle ja kaipaa sinua joka sekunti kotonaan...MUTTA: ei tule ikinä jättämään vaimoaan ja lastaan. Sanoo mitä sanoo. Olisi jo lähtenyt, jos olisi ylipäänsä lähdössä. Tuosta hommasta tulee vielä ruma, eikä voittajia ole. Säästä itsesi ja lopeta nyt, et tule saamaan tuota miestä. Ja jos luoksesi hetkeksi tulee, saat rikkinäisen miehen ongelmineen ja hänen rikkinäisen entisen perheensä. Pelkkää pahaa mieltä ja se tappaa teidän suhteenne. nimim. kokemusta on.

Tämä on niin totta, että pakko peesailla. Meillä vaan minä olin se, joka toisen miehen matkaan lähdin. Ja siinä kävi justiin noin, mitä tässä kuvailtiin.
 
[QUOTE="aloittaja";23302096]Täysin olen sitä mieltä, että jos kotona on kaikki hyvin, niin kukaan ei siihen väliin pääse.

Naimisissa olen minäkin, tällä hetkellä asumuserossa, tulevasta en tiedä. Ja syytä on muuallakin kuin pelkästään kolmannessa osapuolessa. Sama homma vastakkaisella sukupuolella.[/QUOTE]

Ei pidä paikkaansa. Kotona voi olla kaikki ihan hyvin, pettäjä voi kärsiä jostain ihan itseensä liittyvästä kriisistä, jolloin ajautuu pettämään. Ja eiköhän jokaisessa suhteessa ole vaikeita aikoja, esimerkiksi juuri vauva-aika koliikkilapsen kanssa taatusti tappaa parisuhteen väliaikaisesti. Tuolloin kotona on vaikeaa, väsyttävää, parisuhde jäissä, henkilökohtaisen kriisin paikka jne. Tuolloin henkilö on hetkellisesti erittäin heikoilla ja on kyllä mielestäni helvetin törkeää mennä ulkopuolisena tuohon väliin "lohduttamaan". Kyllä tuo on mielestäni jo vaikean tilanteen hyväksikäyttämistä, jos kolmas osapuoli tunkeutuu tuohon väliin tekemällä useita aloitteita. Että ihan TAATUSTI kolmansissa osapuolissa on myös "vikaa" ja jotain ongelmia moraalissa.
 
Mihin on ihmisten moraali hävinnyt???!! Pettäjät on $$$£$€ ja nämä kakkoset ovat H....A. Turha tulla ruikuttamaan että mitä tehdä ja miten edetä???? Eikö omatunto kolkuta kun mietit perhettä ja lapsia ja varsinkin niitä lapsia, jotka ovat viattomia ja syyttömiä tilanteeseen, jossa olette mukana??!!
 
Itselläni tilanne, missä varattu on kihloissa, eli avoliitossa ja heillä ei ole lapsia. Olen ymmärtänyt, että nainen ei edes halua lapsia toisinkuin mies. Meillä on ollut "suhde" tässä kunnolla parisen kuukautta ja reilu puolivuotta ollaan oltu pienellä säädöllä. Lähti pienestä kivoista juttelutuokioista, joissa pääsn kertomaan omista tuntemuksista ja muista, kun toinen oikeasti kuuntelee. Siitä jatkui pikkuhiljaa etiäpäin hommat ja nyt se on sen verran pitkälleä, että itsellä ahdistaa. Tilanne tuntuu pahalta kaikkien puolesta tilanne ja olenkin ajatellut, että syteen tai saveen, en itse jaksa kolmantena pyöränä oloa, haluan tietää missä mennään. Ennenkuin päästän itseni enempää rakastuun toiseen osapuoleen. Haluan enemmän, mutta toinen osapuoli on hieman huono puhuun tunteistaan. Muutaman kerran on avautunut todella minulle, ja ihan selvimpäin. Heidän avoliitostaan en paljon tiedä, joten en tiedä syitä/seurauksia ko. henkilön pettämiselle. Seksiä ei ole ollut, mutta aiheen vierestä kyllä kaikkea mahdollista. Toisaalta taas syy, miksen ole aikasemmin aikonut ottaa asiaa esille, on vain ja ainoastaan itsekkäästi se, että saan tästä nyt tällä hetkellä jotain, jos alan kyselee, suuri vaara on menettää ko. henkilö kokonaan. Olen siis yrittänyt pelailla aikaa, jotta saisin henkilön "rakastumaan" itseeni enemmän, jotta päätös olisi selvimpi hänelle kun kysyn. Mielestäni kuitenkin aikuisilla ihmisillä pitäisi ymmärtää itsekin asiat kyselemättä, mutta aina kaikki ei ole niin mustavalkoista. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville.
 
Itselläni tilanne, missä varattu on kihloissa, eli avoliitossa ja heillä ei ole lapsia. Olen ymmärtänyt, että nainen ei edes halua lapsia toisinkuin mies. Meillä on ollut "suhde" tässä kunnolla parisen kuukautta ja reilu puolivuotta ollaan oltu pienellä säädöllä. Lähti pienestä kivoista juttelutuokioista, joissa pääsn kertomaan omista tuntemuksista ja muista, kun toinen oikeasti kuuntelee. Siitä jatkui pikkuhiljaa etiäpäin hommat ja nyt se on sen verran pitkälleä, että itsellä ahdistaa. Tilanne tuntuu pahalta kaikkien puolesta tilanne ja olenkin ajatellut, että syteen tai saveen, en itse jaksa kolmantena pyöränä oloa, haluan tietää missä mennään. Ennenkuin päästän itseni enempää rakastuun toiseen osapuoleen. Haluan enemmän, mutta toinen osapuoli on hieman huono puhuun tunteistaan. Muutaman kerran on avautunut todella minulle, ja ihan selvimpäin. Heidän avoliitostaan en paljon tiedä, joten en tiedä syitä/seurauksia ko. henkilön pettämiselle. Seksiä ei ole ollut, mutta aiheen vierestä kyllä kaikkea mahdollista. Toisaalta taas syy, miksen ole aikasemmin aikonut ottaa asiaa esille, on vain ja ainoastaan itsekkäästi se, että saan tästä nyt tällä hetkellä jotain, jos alan kyselee, suuri vaara on menettää ko. henkilö kokonaan. Olen siis yrittänyt pelailla aikaa, jotta saisin henkilön "rakastumaan" itseeni enemmän, jotta päätös olisi selvimpi hänelle kun kysyn. Mielestäni kuitenkin aikuisilla ihmisillä pitäisi ymmärtää itsekin asiat kyselemättä, mutta aina kaikki ei ole niin mustavalkoista. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville.

Vaikka sä saisit sen miehen itsellesi niin joku kaunis päivä sä olet se kotona odottava kihlattu ja joku muu kirjoittaa sun miehestä samanlaista schaissea tänne tai muulle palstalle. :)
 

Similar threads

H
Viestiä
23
Luettu
3K
Aihe vapaa
aloittaja taas...
A
A
Viestiä
1
Luettu
581
A
A
Viestiä
28
Luettu
2K
A
P
Viestiä
3
Luettu
385

Yhteistyössä