Toggle sidebar

Te joilla "vain" yksi lapsi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viersa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

viersa

Vieras
Elikkäs itsellänikin on vain yksi lapsi, haaveilen ehkäpä toisesta, mutta mies vähän meinannut että tämä saattaisi jäädä ainoaksi.

Oletteko halunneet vain yhden lapsen? ja tuntuuko teistä elämä helpommalta yhden lapsen kanssa kuin useamman?

Olen todella onnellinen tästä yhdestä lapsestakin tottakai, varsinkin kun lapsen saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Jotenkin vaan ajattelee, että se olisi lapselle hyväksi kun olisi sisaruksia. Toisaalta tämä vauva-arki on ollut meillä aika rankkaa ja itkuista, joka saa ajattelemaan että miten sitä välttämättä edes jaksaisi sitte kun on jo toinenkin lapsi.
 
elämän tilanne on ollut sellainen, että ei ole ollut oikein innostusta toiseen, vaikka puhuttu asiasta ollaan... en nimittäin halua kasvattaa toistakin lasta "yksin"...

ja sit toisekseen, ekassa raskaudessa mulla oli läheinen suhde vaaleaan arabialaiseen yli 20 viikkoa ja pelkään et sama toistuu...
 
mie olen ihan tyytyväinen vaikka toista lasta ei tuliskaan. helppo lapsi on ollut ja vielä mukavampi nyt kun alkaa ja ymmärtää ja on hauskaa seuraa. koulun olen voinut käydä loppuun ja nyt on aika yrittää vähän uraakin..... ehkä sit 5-6 vuoden päästä otetaan uudestaan lapsikysymys esille.
 
Haaveilen joka päivä toisesta lapsesta. Haluaisin lapsellemme sisaruksen. Jos olisin itsekäs, niin en tekisi enää yhtään, mutta lapsi olisi aikas yksin tulevaisuudessa, kun meillä on niin pieni suku.
 
Meillä tyttö äärettömän helppo lapsi olut luonteeltaan, kauan ajattelin että "pitäisi" hankkia toinen lapsi (kun niin vaan kaikkien mielestä kuuluu tehdä). mutta kun itse en niin kovin paljon pidä lapsista ja sitten tuli tuo perinnöllisen sydänsairauden diagnoosi, niin pätöksenteko helpottui. Yhteen jää minulla.
 
Yksi on meilläkin, poika 2 v 3 kk. Toista mietin useinkin, kun haluaisin pojalla olevan sisaruksia. Mies ei halua, enkä minäkään ole varma. Nyt kun kaikki on niin helppoa, en haluaisi uudestaan kokea rankkaa ja itkuista vauvavaihetta enkä ole varma, että liittokaan sitä kestäisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hanskin mamma:
elämän tilanne on ollut sellainen, että ei ole ollut oikein innostusta toiseen, vaikka puhuttu asiasta ollaan... en nimittäin halua kasvattaa toistakin lasta "yksin"...

ja sit toisekseen, ekassa raskaudessa mulla oli läheinen suhde vaaleaan arabialaiseen yli 20 viikkoa ja pelkään et sama toistuu...
Click to expand...

mulla 24vkoa ja toista alan edes miettimään ehkä 5vuoden päästä -tai 10nen, vaikka meillä vauva-arki ollut ihan iisiä -ei olla valvottu viel yhtään niin että väsyttäis aamulla herätessä hirveesti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kivarri:
Haaveilen joka päivä toisesta lapsesta. Haluaisin lapsellemme sisaruksen. Jos olisin itsekäs, niin en tekisi enää yhtään, mutta lapsi olisi aikas yksin tulevaisuudessa, kun meillä on niin pieni suku.
Click to expand...

Ajattelen aivan samoin.
 
Taas tänään on käynyt mielessä, että olisi pitänyt tehdä vain yksi. Noita kahta kun ei voi laskea 10 metriä lähemmäs toisiaan, niin saa pelätä, että henki lähtee. Tyttöjä ovat ja tappelevat koko ajan. Olen aivan lopussa. Ja kun yksin on heidän kanssa ja haluavat koko ajan tehdä eri asioita, toinen haluaa pyöräillä, toinen askarrella, eikä kumpikaan yksin.

Yhden lapsen äitinä olin aivan erinomainen loistava mainio ja täydellinen ja ihmettelin miten muut vanhemmat tekevät sitä ja tätä: miksi antavat katsoa liikaa televisiota, miksi jättävät valvomatta ulkona, miksi miksi miksi...Nyt olen kehäraakki ja lopussa henkisesti ja fyysisesti ja ymmärrän kaikkia äitejä ja isiä, olivat he millaisia tahansa ja tekivät mitä tahansa. Yhden lapsen äitinä ihailin ja palvoin lastani yötä päivää, nyt olen vain niin väsynyt.
Tehkää vain yksi lapsi. Ja elämä on helppoa.
 
Poika nyt 1,5 v. ja itsellä ikä alkaa painaa päälle (nyt 36v.), tätä yhtäkin jouduttiin 'tekemällä tekemään' 3 vuotta (IUI * 4, 1 IVF mutta loppujen lopuksi luomutärppi).

Eka vuosi oli aika rankka ja poika nytkin tosi vilkas ja pitää äidin kiireisenä- oikein hirvittää ajatus että sylivauva olisi tuossa vielä hoidettavana... mutta, pojan tulevaisuuden kannalta olisi kiva jos olisi edes yksi sisarus-tosin eihän sitä tiedä miten läheisiksi sisarussuhteet muodostuu- sillä itse olen ainoa lapsi, äitini on kuollut ja isääni ei ole välejä - pojalla ei ole minun puoleltani siis juurikaan läheisiä sukulaisia. Mieheni vanhemmat ovat jo ikääntyneitä (yli 70 v.)ja asuvat ulkomailla, serkkuja ei ole myöskään siltä puolelta, sillä mieheni sisar miehineen (asuvat myös ulkomailla) jäi lapsettomaksi.

Eli ei kai se auta kuin ruveta taas yrittämään, kakkonen suodaan jos suodaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiukutuulikki:
Alkuperäinen kirjoittaja Hanskin mamma:
elämän tilanne on ollut sellainen, että ei ole ollut oikein innostusta toiseen, vaikka puhuttu asiasta ollaan... en nimittäin halua kasvattaa toistakin lasta "yksin"...

ja sit toisekseen, ekassa raskaudessa mulla oli läheinen suhde vaaleaan arabialaiseen yli 20 viikkoa ja pelkään et sama toistuu...
Click to expand...

mulla 24vkoa ja toista alan edes miettimään ehkä 5vuoden päästä -tai 10nen, vaikka meillä vauva-arki ollut ihan iisiä -ei olla valvottu viel yhtään niin että väsyttäis aamulla herätessä hirveesti...
Click to expand...

tähän vaikuttanee varmaan siun ikäkin? et jos viel 10v päästä voit saada lapsia... mutta minusta yksi lapsi on ihan ok, ei ne nykypäivänä edes "jää yksin" kun on paljon paikkoja jois voi tavata muita lapsia, kunhan muistaa ettei hemmottele piloille (jonka voi siis tehdä kyl miten monen lapsen kanssa vaan). Mulla pari ainoata lasta tuttuna ja ovat erittäin fiksuja tapauksia, eivät itsekkäitä paskoja, kuten joku täällä palstal on joskus sanonut. Toisaalta on mulla monilapsisia perheitäkin tuttuna ja niissä valitettavasti löytyy hälläväliä -tässä rahaa -asennetat, joten... ja tääl oli joku laittanut TOSI HYVÄN moton: jokainen melokoon omaa kanoottiaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiukutuulikki:
Alkuperäinen kirjoittaja Hanskin mamma:
elämän tilanne on ollut sellainen, että ei ole ollut oikein innostusta toiseen, vaikka puhuttu asiasta ollaan... en nimittäin halua kasvattaa toistakin lasta "yksin"...

ja sit toisekseen, ekassa raskaudessa mulla oli läheinen suhde vaaleaan arabialaiseen yli 20 viikkoa ja pelkään et sama toistuu...
Click to expand...

mulla 24vkoa ja toista alan edes miettimään ehkä 5vuoden päästä -tai 10nen, vaikka meillä vauva-arki ollut ihan iisiä -ei olla valvottu viel yhtään niin että väsyttäis aamulla herätessä hirveesti...
Click to expand...

tähän vaikuttanee varmaan siun ikäkin? et jos viel 10v päästä voit saada lapsia... mutta minusta yksi lapsi on ihan ok, ei ne nykypäivänä edes "jää yksin" kun on paljon paikkoja jois voi tavata muita lapsia, kunhan muistaa ettei hemmottele piloille (jonka voi siis tehdä kyl miten monen lapsen kanssa vaan). Mulla pari ainoata lasta tuttuna ja ovat erittäin fiksuja tapauksia, eivät itsekkäitä paskoja, kuten joku täällä palstal on joskus sanonut. Toisaalta on mulla monilapsisia perheitäkin tuttuna ja niissä valitettavasti löytyy hälläväliä -tässä rahaa -asennetat, joten... ja tääl oli joku laittanut TOSI HYVÄN moton: jokainen melokoon omaa kanoottiaan!
Click to expand...

Jep, omaa kanoottiahan me =) ja kyl juu ikä vaikuttaa, koska iän puolesta voin saada viel 10vuodenkin päästä toisen... mutta nyt tää yks on ihan hyvä ja riittävä, parhaani mukaan aioin kasvatella fiksun tapauksen -kyllä meillä osataan ei sanoa kun tarvitsee.
 
Ennen ensimmäistäkään lasta luulin haluavani vähintään kaksi lasta. Mies sanoi, että korkeintaan kaksi. No, meillä on diplomaattisesti kaksi.
Tiesin, että tämä pikkulapsiaika (ainakin) tulee olemaan rankka, mutta ajattelen, että tästä vaan sinnitellään ja sitten se on ohi!

Mulla oli kyllä tarkeää saada kakkonen alulle ennen kuin ensimmäisellä on uhmaikä. Olisin voinut itse (ja mies olisi ihan varmasti) tulla toisiin ajatuksiin.

Mitään iltatähteä meille ei toudellakaan tule. :)
 
Meillä poika 1,5 v. Toinen lapsi haaveena joskus (koska sisaruus on rikkaus), mutta ei ihan vielä. Syitä:

1. Mä haluan valmistua ensiksi ja mielellään saada vakityönkin; pätkästä toiseen eläminen on hemmetin raskasta pidemmän päälle.
2. Eka raskaus ja etenkin synnytys oli aivan hirvittävän rankka kokemus joka päätyi hätäsektioon. Haluan, että keho ja mieli ehtivät toipua kunnolla ennen uutta koitosta. Kärsin siis synnytyksen jälkeisestä masennuksesta melkein vuoden ajan pojan syntymän jälkeen. Sen uusiutumista pelkään.
3. Me halutaan antaa lapselle jakamatonta huomiota ja syliä: hyvä startti elämään.
 
Mulla on kaksi lasta pienellä ikäerolla, ja voin kyllä suositella. Meillä oli esikon kanssa rankka vauva-aika, mutta minulla oli kuitenkin takaraivossa sellanen pakottava ajatus, että paras lahja lapselle olis sisarus, että alettiin sitten puuhata kuopusta. Pelkäsin vaikka mitä: mustasukkaisuutta ja rankkoja aikoja, mutta meille tupsahtikin maailman helpoin vauva (tai siltä se ainakin tuntui esikon jälkeen) ja kaiken lisäksi isosiskokin oli aivan ylionnellinen pikkusiskostaan. Nyt, kun ovat jo vähän isompia, leikkivät jo yhdessä ja heistä on toisilleen turvaa esim. nyt kun menivät päikkään samaan ryhmään. tietysti riitojakin on, mutta kyllä minä olen todella tyytyväinen siihen, että uskalsimme.
 
Heti kun tehtiin päätös ,että lapsi saa tulla jos on tullakseen,oli itsestään selvää että toinenkin saa saman luvan.Tätä kolmatta vähän aikaa mietittiin ja toivotettiin sitten tervetulleeksi hänetkin!Ihania mukuloita ovat kaikki tyynni!!
 
meillä on "vaan" yksi lapsi. Teimme sitä kanssa yli 3vuotta ja tuli PAS siirtona. Itselleni tuli hoidon aikana hyperi. Kokeilimme vielä pakkasesta viimmeiset alkiot, ei onnistunut. Olen 2 vuotta työstänyt asiaa "vain" yhdestä lapsesta ja nyt tuntuu että vihdoin olen sen kanssa sinut.

yhden kanssa on helppo olla tasapuolinen ;)

Meidän yksi täyttää meidän sydämme ja olen äärimmäisen onnellinen että hän liittyi perheeseemme.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa