Te jotka ette usko Jumalaan, olisi kysymys!

[Miettijä]

Miten olette lapselle kertoneet eri uskonnoista, jos ette itse usko mihinkään? Itsellä tuon puheeksi ottaminen alkaa olla ajankohtaista, enkä haluaisi mustamaalata uskovia vaan lapsi saa vanhempana itse päättää mihin uskoon. Pitää kai yrittää vain kertoa mihin itse uskoo ja mihin jotkut toiset uskoo jne., jospa se lapsi siitä saisi jotakin irti.

 

[Anatolia]

Sanomalla kuten asia mielestäni on. Että osa ihmisistä uskoo Jumalaan, jotkut uskovat tällä lailla ja toiset tuolla lailla, joidenkin mielestä jumalia on useampia, eikä kukaan voi ihan oikeasti tietää kuka on oikeassa vai onko kukaan. Ja että se, mihin uskoo, on jokaisen oma asia, eikä se oikeastaan kuulu kenellekään toiselle.

 

[Mäin]

Malikon on toivotonta alkaa kertoon oikeeta infoa lapselle.
Jättäkää asiaa siihen perehtyneelle.

 

["niin"]

Me kerrottiin, että koko jumala/jeesus höpötys on satua.

 

["Sini"]

No en ole juurikaan eri uskonnoista lapsille mitään kertonut. Toki esim. päiväkodissa on jumalasta ja jeesuksesta puhuttu, mutta eipä ne ole lapsia paljon kiinnostanut. Olen sanonut, että toiset uskoo niiden olemassa oloon ja toiset ei..

Eri uskontoihin tarkemmin tutustuivat sitten alakoulussa uskonnontunnilla. Nyt ovat teinejä, enkä oikein edes tiedä uskovatko mihinkään..

 

[Lilii lisänimetön]

Helpompihan se on erilaisista uskonnoista kertoakin, jos ei itse usko niistä mihinkään. Olen kertonut, että joku uskoo noin ja joku niin. Olen kertonut myös, että ennen suomalaiset uskoivat Ukkoon, Ahtiin ja Tapioon, sitten Ruotsista tuli porukkaa joka käski uskomaan Jeesukseen ja/eli Jumalaan. Olen kertonut, että siihen samaan jumalaan uskoo moni muukin kuin kristitty, ja että Aasiassa uskotaan erilaisiin ja hyvin eri näköisiin jumaliin, Afrikassa erilaisiin jne.

 

[Turbojurpo]

Malikon on toivotonta alkaa kertoon oikeeta infoa lapselle.
Jättäkää asiaa siihen perehtyneelle.

Ditto Malikko twiittaa, että puhut höpöjä.

 

["Kysyjä"]

Sanomalla kuten asia mielestäni on. Että osa ihmisistä uskoo Jumalaan, jotkut uskovat tällä lailla ja toiset tuolla lailla, joidenkin mielestä jumalia on useampia, eikä kukaan voi ihan oikeasti tietää kuka on oikeassa vai onko kukaan. Ja että se, mihin uskoo, on jokaisen oma asia, eikä se oikeastaan kuulu kenellekään toiselle.

Tämä on aika lailla se miten haluan asian lapselle selittää, kiitos tästä. En halua sanoa, että ne ovat mielestäni satua, koska haluan kunnioittaa lapsen oikeutta alkaa itse uskomaan mihin sitten myöhemmin haluaakaan. Tuo saduksi kuittaaminen olisi hieman liian lähellä aivopesua sekin.

 

[Queen of Nothing]

Kun kysytään, vastataan. Jos en tiedä, etsitään tieto ja vastataan. Lapset tietää kyllä ettemme usko mihinkään ja että muut saattavat uskoa. Eskarilainen on ulkona, mutta kyllä se ekaluokkaan mennessä alkaa sitten hänellekin aukeamaan.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Kysyjä";27120796]Tämä on aika lailla se miten haluan asian lapselle selittää, kiitos tästä. En halua sanoa, että ne ovat mielestäni satua, koska haluan kunnioittaa lapsen oikeutta alkaa itse uskomaan mihin sitten myöhemmin haluaakaan. Tuo saduksi kuittaaminen olisi hieman liian lähellä aivopesua sekin.[/QUOTE]
Olen tismalleen samaa mieltä...

Millä oikeudella mä menisin sanomaan uskontoja saduiksi? Ajatuksenahan on nimenomaan se, että lapset saa itse muodostaa oman mielipiteensä asiasta, eikä se että syöttäisin heille mun mielipiteitä ominani.

Itsekin kyllä kunnioitan muiden vakaumusta sen verran, etten sanoisi uskontojen olevan satua. Uskovia ihmisiä on kuitenkin lähipiirissä ja tuttavissa aika paljonkin, enkä ikimaailmassa haluaisi heitä loukata.

 

["Kysyjä"]

Olen tismalleen samaa mieltä...

Millä oikeudella mä menisin sanomaan uskontoja saduiksi? Ajatuksenahan on nimenomaan se, että lapset saa itse muodostaa oman mielipiteensä asiasta, eikä se että syöttäisin heille mun mielipiteitä ominani.

Itsekin kyllä kunnioitan muiden vakaumusta sen verran, etten sanoisi uskontojen olevan satua. Uskovia ihmisiä on kuitenkin lähipiirissä ja tuttavissa aika paljonkin, enkä ikimaailmassa haluaisi heitä loukata.

Sepä se. Juuri sitä kunnioitusta muiden vakaumusta kohtaan haluan myös opettaa, vaikka en itse uskokaan mihinkään. Ehkä en taida edes kertoa vielä sitä omaa kantaanikaan kovin selvästi, vaan kertoa että äiti ja isä ovat päättäneet, ettei hän osallistu päiväkodin seurakuntahetkiin tms. sen vuoksi, että haluamme hänen saavan päättää oman uskonsa sitten isompana. Hankalia juttuja, joita tulee varmasti eteen kokoajan sitä mukaa kun lapset kasvavat (vanhin nyt 4v.).

 

[Anatolia]

[QUOTE="Kysyjä";27120836]Sepä se. Juuri sitä kunnioitusta muiden vakaumusta kohtaan haluan myös opettaa, vaikka en itse uskokaan mihinkään. Ehkä en taida edes kertoa vielä sitä omaa kantaanikaan kovin selvästi, vaan kertoa että äiti ja isä ovat päättäneet, ettei hän osallistu päiväkodin seurakuntahetkiin tms. sen vuoksi, että haluamme hänen saavan päättää oman uskonsa sitten isompana. Hankalia juttuja, joita tulee varmasti eteen kokoajan sitä mukaa kun lapset kasvavat (vanhin nyt 4v.).[/QUOTE]
Joskus 3 v iässä esikoinen oli päätellyt, että äiti ei tykkää papeista, ja kertoi sen auliisti myös naapurin teologille . Johtopäätöksen syynä siis se, että vastasin kieltävästi kun pk:ssa kysyivät että tuleeko tyttö mukaan papin pitämään hartaushetkeen. Päätin sitten selventää, että papit on varmasti oikein kivoja ihmisiä, mutta me emme kuulu kirkkoon, ja siksi en antanut hänen osallistua.

Lasten kasvaessa (nuo isoimmat on nyt 8 v ja 6 v) ollaan juteltu asioista enemmän ja ns. syvällisemmin, ja annettu lapsille itselleen enemmän päätösvaltaa. Poika halusi keväällä mennä "rukoilukirkkoon" päiväkodin kanssa, ja annoin siihen luvan. Tyttö on halunnut koulussa välillä osallistua kirkkokäynnille ja joskus taas ei, ja päätösvalta on hänen (kolmasluokkalainen on).

 

["Kysyjä"]

Lasten kasvaessa (nuo isoimmat on nyt 8 v ja 6 v) ollaan juteltu asioista enemmän ja ns. syvällisemmin, ja annettu lapsille itselleen enemmän päätösvaltaa. Poika halusi keväällä mennä "rukoilukirkkoon" päiväkodin kanssa, ja annoin siihen luvan. Tyttö on halunnut koulussa välillä osallistua kirkkokäynnille ja joskus taas ei, ja päätösvalta on hänen (kolmasluokkalainen on).

Joo, tätä samaa olen itsekin ajatellut, kunhan muksut hieman kasvavat ja ymmärtävät mille "altistuvat". Itse sain osallistua koulussa jumalanpalveluksiin, jos halusin ja monesti halusin, koska ne olivat kaupungin keskustassa olevassa kirkossa, josta pääsi nopeammin hengailemaan kaupungille kuin jos olisin jäänyt koululle.

 

[astrolabe]

Öh, kai sitä voi eri teorioita esitellä puolueettomastikin kuten tekisin silmukkakvanttipainovoiman ja säieteoriankin kanssa.

 

[WhiteSnow]

Helposti. Jumala on jokaisessa itsessään, siellä sydämessä. Samoin taivas tai helvetti. Sä itse teet elämästäsi joko helvetin tai taivaan. Lapseni ovat tutustuneet eri uskontoihin ja he saavat vapaasti poimia sieltä minkä haluavat tai vaikka eri osia eri uskonnoista.
Pääasia että ovat onnellisia.

 

[vrs]

Pitäsköhän kasvattaa lapsista Pastafareja? Kukaan harkinnu?

 

[Hertta Pesonen]

"I've never seen a vagina so it doesn't excist."

 

[TriplaIsä]

Kun lapsi (koululainen, pienemmät ei vielä) on kysynyt onko Jeesus ollut olemassa, olen sanonut että raamattu on tarina jonka toiset uskovat olevan totta ja toiset eivät. Kummatkaan eivät ole silti väärässä vaan kaikki saavat itse päättää onko se totta.
Kun lapsi on sitten kysynyt uskonko minä sen olevan totta, olen yrittänyt kertoa kantani jotenkin ympäripyöreästi tyyliin: "emmä oikee tiiä, en taida uskoa".
Lapsi päättäköön itse uskooko vai ei.

 

[astrolabe]

Pitäsköhän kasvattaa lapsista Pastafareja? Kukaan harkinnu?

Olen uhrannut ajatukselle muutaman illan joskus 7-8 vuotta sitten. Mutta ei. Olen kuitenkin valaissut heitä ideasta, mutta ovat molemmat aika ääriateisteja.

 

[vrs]

Kun lapsi (koululainen, pienemmät ei vielä) on kysynyt onko Jeesus ollut olemassa, olen sanonut että raamattu on tarina jonka toiset uskovat olevan totta ja toiset eivät. Kummatkaan eivät ole silti väärässä vaan kaikki saavat itse päättää onko se totta.
Kun lapsi on sitten kysynyt uskonko minä sen olevan totta, olen yrittänyt kertoa kantani jotenkin ympäripyöreästi tyyliin: "emmä oikee tiiä, en taida uskoa".
Lapsi päättäköön itse uskooko vai ei.

Kyllähän Jeesus olemassa oli, eikös siitä jotain näyttöäki oo kaiveltu...? Mut että mitä sitte puuhaili ja mikä oli miehiään, noh, sitä on vaikee tietää.

 

["vieras"]

Sanomalla kuten asia mielestäni on. Että osa ihmisistä uskoo Jumalaan, jotkut uskovat tällä lailla ja toiset tuolla lailla, joidenkin mielestä jumalia on useampia, eikä kukaan voi ihan oikeasti tietää kuka on oikeassa vai onko kukaan. Ja että se, mihin uskoo, on jokaisen oma asia, eikä se oikeastaan kuulu kenellekään toiselle.

Juurikin näin olen lapsilleni opettanut. Kaksi vanhinta kävi päiväkerhossakin. Toinen heistä uskoi ystävänsä kanssa vähän aikaa Jumalaan, mutta koulun uskonnon opetus vei kiinnostuksen koko uskontoon ja mihinkään siihen liittyvään.

Meiltä löytyy suvusta suuntaan jos toiseenkin ajattelevia eli itse tulen ateistisesta kodista, lasten isäpuoli taas on uskovainen kristitty. On siis ollut ihan helppo tuoda esille lapsille se, että ihmisten tavat ajatella näistä asioista eroavat toisistaan. Lisäksi olen painottanut, että uskossa on kyse uskosta eikä ihminen voi tietää suuntaan eikä toiseen. Mielestäni on myös kunnioitettava toistenkin vakaumusta ja huomioitava se omissa puheissaan ja käytöksessään - ja näin olen opettanut lapsillekin pienestä asti. Paljon helpompi teini-iässä viimeistään hyväksyä myös eri kulttuureista tulevat eri tavoin uskovat.