T
tyttärenäiti
Vieras
Apua! Perheessämme kytee aikapommi...:-/
Nyt kun tytär on tullut teini-ikään, perheessämme on ilmennyt aikamoisia kasvatuksellisia ristiriitoja. Mieheni on sitä mieltä, että tytär on nyt 13-vuotiaana täysin kykeneväinen ja myös velvollinen huolehtimaan kaikista kotitöistä, pienempien sisarusten hoidosta, kauppareissuista jne. Häntä voisi siis mieheni mielestä ihan surutta pitää työvoimana aamusta iltaan, koska "täytyyhän tytön oppia" ja "eikös se ole hyvä, että hänestä on sinulle niin paljon apua?".
Minun mielestäni tyttö kyllä oppii esim. pesemään pyykkiä, vaikkei sitä joka päivä tekisikään. Ja 13-vuotiasta ei mielestäni todellakaan voi pitää kotona päivittäin tuntikausia lastenhoitoapuna eikä kotitöitä voi jakaa lapsen ja aikuisen välillä 50/50. Jotenkin automaattisesti siinä on nyt kuitenkin käynyt niin, että aina kun pyydän miestäni osallistumaan johonkin kotihommaan tai lastenhoitoon, toteaa hän, että tytär voi tehdä sen. Jopa kaupassakäynnitkin yrittää sälyttää lapsen niskoille. Ja tietenkin vielä sillä tavoin, että minä olen sitten se, joka tytärtä lopulta käskyttää. Esim., jos mies on lähdössä jonnekin, pyydän samalla käymään kaupassa. Hän kehottaa käskemään tyttären asialle, ja häipyy paikalta. Ja minulle jää se "likainen työ", eli komentaminen, vaikka oikeasti en edes haluaisi tytärtä siihen hommaan laittaa.
Myös pienempien sisarusten ulkoilut ovat mieheni mielestä nykyään isosiskon hommia, koska pääasia on kuulemma se, että lapset pääsevät ulos. Sillä ei siis ilmeisesti ole merkitystä, että ulkoilu voisi olla kivaa yhteistä tekemistä isälle ja lapsille. Tuossa jokin aika sitten itkin puhelimessa väsymystäni miehelleni. Olin todella ratkeamispisteessä ja sairaana. Mies siihen tokaisi ihmeissään, että "Miksi sitten päästit "Pinjan" ulos?" Eli hänen mielestään minun olisi pitänyt pitää tyttö täällä kotona koko päivän auttamassa minua, koska isä taas vaihteeksi oli jossain raksalla (tms. ei varsinaisessa työssään). Sanoin, etten kaipaa lapsen tukea, vaan mieheni. Ja että tuo isosisko ei ole minun aviomieheni eikä pikkusisarustensa isä, eikä hänen velvollisuutensa ole sellaista roolia vetää. Hänen on saatava viettää aikaa kodin ulkopuolellakin ja oltava lapsi, niinkuin muutkin.
Miten pirussa saan miehen tajuamaan, ettei näin voi toimia? Minä olen kohta ilmiriidoissa teinimme kanssa ja kohta sitten varmaan myös miehen kanssa, jos hän ei ota tajutakseen. Minä tarvitsen pienempien lasten ja kodinhoidon kanssa apua, mutta en todellakaan aio tehdä tyttärestämme mitään kotiorjaa. Perheestä ja kodista huolehtiminen on ensisijaisesti minun ja mieheni homma, ja hänen apuunsa haluaisin edelleenkin ensisijaisesti tukeutua.
Mieheni perustelee tätä toimintaa tosiaan siis sillä, että tämä on tyttären koulimista ja kouluttamista tulevaa elämää varten. Jaksaa vaahdota siitä, miten nykyään lapset eivät opi kotona mitään taitoja ja elävät kuin ellun kanat. Nämä kaikki hienot perustelut tuntuvat vain niin kovin valheellisilta, kun samalla mies sitten itse heittäytyy "vapaaherraksi". Eli mitkä ne motiivit oikeastaan olivatkaan? Luulen, ettei hän kunnolla tajua itsekään.
Nyt kun tytär on tullut teini-ikään, perheessämme on ilmennyt aikamoisia kasvatuksellisia ristiriitoja. Mieheni on sitä mieltä, että tytär on nyt 13-vuotiaana täysin kykeneväinen ja myös velvollinen huolehtimaan kaikista kotitöistä, pienempien sisarusten hoidosta, kauppareissuista jne. Häntä voisi siis mieheni mielestä ihan surutta pitää työvoimana aamusta iltaan, koska "täytyyhän tytön oppia" ja "eikös se ole hyvä, että hänestä on sinulle niin paljon apua?".
Minun mielestäni tyttö kyllä oppii esim. pesemään pyykkiä, vaikkei sitä joka päivä tekisikään. Ja 13-vuotiasta ei mielestäni todellakaan voi pitää kotona päivittäin tuntikausia lastenhoitoapuna eikä kotitöitä voi jakaa lapsen ja aikuisen välillä 50/50. Jotenkin automaattisesti siinä on nyt kuitenkin käynyt niin, että aina kun pyydän miestäni osallistumaan johonkin kotihommaan tai lastenhoitoon, toteaa hän, että tytär voi tehdä sen. Jopa kaupassakäynnitkin yrittää sälyttää lapsen niskoille. Ja tietenkin vielä sillä tavoin, että minä olen sitten se, joka tytärtä lopulta käskyttää. Esim., jos mies on lähdössä jonnekin, pyydän samalla käymään kaupassa. Hän kehottaa käskemään tyttären asialle, ja häipyy paikalta. Ja minulle jää se "likainen työ", eli komentaminen, vaikka oikeasti en edes haluaisi tytärtä siihen hommaan laittaa.
Myös pienempien sisarusten ulkoilut ovat mieheni mielestä nykyään isosiskon hommia, koska pääasia on kuulemma se, että lapset pääsevät ulos. Sillä ei siis ilmeisesti ole merkitystä, että ulkoilu voisi olla kivaa yhteistä tekemistä isälle ja lapsille. Tuossa jokin aika sitten itkin puhelimessa väsymystäni miehelleni. Olin todella ratkeamispisteessä ja sairaana. Mies siihen tokaisi ihmeissään, että "Miksi sitten päästit "Pinjan" ulos?" Eli hänen mielestään minun olisi pitänyt pitää tyttö täällä kotona koko päivän auttamassa minua, koska isä taas vaihteeksi oli jossain raksalla (tms. ei varsinaisessa työssään). Sanoin, etten kaipaa lapsen tukea, vaan mieheni. Ja että tuo isosisko ei ole minun aviomieheni eikä pikkusisarustensa isä, eikä hänen velvollisuutensa ole sellaista roolia vetää. Hänen on saatava viettää aikaa kodin ulkopuolellakin ja oltava lapsi, niinkuin muutkin.
Miten pirussa saan miehen tajuamaan, ettei näin voi toimia? Minä olen kohta ilmiriidoissa teinimme kanssa ja kohta sitten varmaan myös miehen kanssa, jos hän ei ota tajutakseen. Minä tarvitsen pienempien lasten ja kodinhoidon kanssa apua, mutta en todellakaan aio tehdä tyttärestämme mitään kotiorjaa. Perheestä ja kodista huolehtiminen on ensisijaisesti minun ja mieheni homma, ja hänen apuunsa haluaisin edelleenkin ensisijaisesti tukeutua.
Mieheni perustelee tätä toimintaa tosiaan siis sillä, että tämä on tyttären koulimista ja kouluttamista tulevaa elämää varten. Jaksaa vaahdota siitä, miten nykyään lapset eivät opi kotona mitään taitoja ja elävät kuin ellun kanat. Nämä kaikki hienot perustelut tuntuvat vain niin kovin valheellisilta, kun samalla mies sitten itse heittäytyy "vapaaherraksi". Eli mitkä ne motiivit oikeastaan olivatkaan? Luulen, ettei hän kunnolla tajua itsekään.