Teinkö mielestänne kärpäsestä härkäsen eli liioittelinko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tiedän miten murhanhimo nousee kun toinen puhuu yhtä ja tekee toista, saati että toistamiseen. Mutta kun olet noin ehdoton, niin tuollainen passiivis-aggressiivinen mies on luultavasti juuri se helvetti jonka tarvitset kasvaaksesi ihmisenä.

Tämä kuulostaa totuudelliselta. :)

Ymmärrän kyllä ap:n pointin; kysymys on luottamuksesta ja periaatteesta, kun sovitaan juttuja, olivat ne kuinka pieniä tai merkityksettömiä hyvänsä.

Plus herkuilla nokittaminen oli mieheltä kyllä varsin lapsellista, vaikka sekin varmaan kontekstissaan ihan ymmärrettävää.
 
Mitä tarkoitat tuolla on-/off-tyyppisella?

Mies on muuten hyvä mies, mutta tuntuu ettei se kuuntele mua tai vaikka osoittaisi kuuntelevansa niin sit ei välitä mun puheista tai yhteisistä sopimuksista.

Yhteinen sopimus? Oletko sinä kertonut tilanteen olevan näin ja mies on "kuunnellut" ja tämä on yhteinen sopimus?

vai oletko sinä sanellut ja mies on nyökytellyt päätään uskaltamatta sanoa halaistua sanaa.

Lopeta itse herkkujen osto, edes se limppari ja keksipaketti saatikka leivontasuklaa eivät ole tarpeellisia jos kerran niin tiukkaa tekee.

Joo, mies toimi tyhmästi. Mutta lohdutuksena, niin ne toimii. Munkin mies kun kerran erehdyin olemaan vihainen kun kaikki karkit ja keksit oli huuhollista syönyt. Paineli kauppaan ja osti kassillisen herkkuja joihin kirjoittaa lapun "faijan ja "tyttären" karkit, saa mammakin syödä. ..

Mutta mä olen jo oppinut piilottamaan asiat joita ei saa syödä kuin mun luvalla, muutoin kaikki menee
 
Eihän nuo 30 euron ostoksetkaan ole mitään hukkaostoksia tai tuhlailua jos teillä on tapana käyttää noita tuotteita. Pistät vaan kaapin perälle ja otatte sieltä seuraavien viikkojen aikana sen sijaan että ostatte herkut kaupasta.

Jos rahat on teillä niin tiukilla että yhden suklaalevyn syöminen aiheuttaa tuollaisen riidan niin kannattaa harkita sitä sohvaa ja matkaa vielä uusiksi. Ovatko vaivan arvoisia? Sohvia löytyy ihan uusiakin käytettynä halvalla esim. facebook-kirppiksiltä, ja perheen yhteistä aikaa voi viettää leppoisasti myös Suomessa, jopa omassa kotikaupungissa. Ilman että tarvii suunnilleen erota säästämisen takia.

Joo, kyllä ne miehen ostokset voi vielä käyttää mutta kyllä se jotain vittuilua tms. oli kun meni ostamaan "mulle" kassillisen turhuuksia.

Ja suklaalevyn syöminen ei vieläkään ole se ongelma, rahaa sinänsä kyllä on, mutta yhdessä on sovittu säästämisestä ja miehen sekä mun mielestä hyvä säästökohde oli turhuudet, kun niitä on tullut ostettua liikaa viime aikoina. Turhuuksiin laskettiin syötävät herkut, auton (ylimääräinen) bensa, cd-levyt, nettilataukset, kirjat ja lehtitilaukset sun muut. Kaikkea ei todellakaan ole kielletty/lopetettu vaan kohtuus kaikessa.
 
[QUOTE="vieras";28028267]Yhteinen sopimus? Oletko sinä kertonut tilanteen olevan näin ja mies on "kuunnellut" ja tämä on yhteinen sopimus?

vai oletko sinä sanellut ja mies on nyökytellyt päätään uskaltamatta sanoa halaistua sanaa.
[/QUOTE]

Jos osaat lukea, löydät tähänkin vastauksen kirjoituksistani.
 
Osaatko sä lukea? On tehty sopimus, että säästetään jättämällä herkut pois ja tuo säästetty aha käytetään yhteiseen hyvään. Ei osteta herkkuja tai mitään muutakaan turhaa (kuten bensa, enempää kuin on välttämätöntä) jotta saadaan säästettyä rahaa em. asioihin.

Niinpä... ei osteta herkkuja, siis KUKAAN muu ei saa niitä ostaa kuin SINÄ. Sitten sinä määrittelet milloin niitä SINUN ostamiasi herkkuja syödään.

Katteles nyt pikkuisen peiliin.
 
Jos osaat lukea, löydät tähänkin vastauksen kirjoituksistani.

Osaan lukea. Kirjoituksessasi lukee "ollaan miehen kanssa sovittu". Mä edelleen peräänkulutan sitä miten tuo sopimusteksti on saanut alkunsa.

Sinä olet määritellyt ja mies on myhäillyt vieressä tarkoittamatta ja ymmärtämättä mistä on kysymys.

Mä olen edelleen sitä mieltä että sun pipo kiristää ja sinä olet myös itse rikkonut sopimusta. ÄLÄ OSTA herkkuja kaappiin jos niitä EI SAA syödä
 
No, minä oon samanlainen nipo toisinaan. Eikä edes erityistarvetta säästää. Meillä vaan minä oon se, joka jemmailee aina viimeisiä suklaapaloja ja muita herkkuja. Mies söisi aina kaiken mitä on! Siinä välissä sitten pitää yrittää tasapainotella.

Jos on tarkoitus säästää, niin sopikaa sitten aivan selkeät säännöt: Aikuisillekin karkkipäivä kerran viikkoon, niin ei tule siitä luistettua.
 
[QUOTE="mullekans";28027966]:laugh: olet kyllä aika nipo.Eikö sulle sitten riittänyt 3 suklaapalaa,vajaa keksipaketti ja 1/4 pullo limsaa.Miehesi ja lapsesi ovat saaneet vähemmän per nenä.[/QUOTE]

Hauskasti ymmärsit tämän?
ei tässä siitä ollut kysymys, etteikö ap:lle olisi riittänyt jäljelle jääneet murenat : )
 
Mä en kyllä aikuisena ihmisenä kestäis yhtään, jos joku alkais nipottaa montako keksiä saan milloinkin syödä. Sillonhan niitä just mieli tekee jos joku oikein komentaa, ettet ainakaan nyt syö.. Jos on sovittu että tässä on esim. viikon herkut, niin sama kai se on syökö ne kaikki kerralla vai pikkuhiljaa pitkin viikkoa. (Ja mä oon sitä tyyppiä joka mättää karkkipussin kerralla ja sit on paha olo, mutta en todellakaan säästele ja laske montako otan jotta riittää viikoks. Syön jos on ja jätän sit ostamatta jos päätän olla syömättä). Joten olit kyllä aika lapsellinen tossa. Toisaalta jos jotain sovitaan niin pitäis voida luottaa että se pitää. Mutta nyt ne miehen ostamat herkut jemmaan ja niillä pärjäätte sit kuukauden niin ei tarvii sit hetl lisää hankkia.
Ite oon kyllä sitä mieltä, että herkut on niitä elämän pieniä iloja enkä niissä ala säästää. Mutta toisaalta ei me olla sovittukaan että säästetään, säästäisin kyllä jos mies pyytäisi.

Löysää vähän, ei oo niin vakava juttu.
 
No kyllä aika urpo mies saa olla, jos menee tuhoamaan suklaalevyn, jonka päällä on keltainen lappu, jossa lukee "leivontaan". :O Siis täh? Eikö se osaa lukea? Haluaako se tahallaan vittuilla ja ärsyttää? Vai mikä tuossa on pointtina?

Typerää oli myös se, että mies tuhlasi 30 euroa herkkuihin sen jälkeen.
 
Mitä tarkoitat tuolla on-/off-tyyppisella?

Mies on muuten hyvä mies, mutta tuntuu ettei se kuuntele mua tai vaikka osoittaisi kuuntelevansa niin sit ei välitä mun puheista tai yhteisistä sopimuksista.

Tarkoitin sitä, että jos asiat ei mene miehen mielen mukaan, hän ylireagoi ja esim ostaa kiusallaan tuollaisen määrän herkkuja vaikkei niitä ole haluttu edes.
Että mies siis kostaa tuollaisella toiminnalla kun teille tulee jostakin riitaa?
 
En näe mitään hyötyä että tämän kaltaisista asioista aikuiset tekee toisilleen sääntöjä tai rajoituksia, itselleen niitä voi jokainen laatia. Toiselle on näin ollen mielestäni aiheeton suuttua (tai muuten "rangaista") sääntöjen rikkomisesta. Itseesi voi olla pettynyt jos itselle asetetut rajat ei pidä.
 
Täällä on kyllä yksi pirttihirmu joka ymmärtää ap:n harmistuksen. Olen kotona se, joka hoitaa ruokaostokset, ja harmittaa jos on erikseen sovittu jostain ja sen mukaan ei mennäkään. Lapset ja mies tietää että vaikka olen inhottava nipo, niin saman ominaisuuden ansiosta muistan kaupassa kaikkien mieltymykset ja huolehdin että mikään ei lopu kesken.
 
Ja joku ihmetteli, ettei voi ymmärtää, että joku raivostuu suklaalevystä. Ap korjasi, ettei tässä ollut kyse levystä, vaan periaatteesta, mutta minä ainakin voisin vetäistä raivarit SUKLAALEVYSTÄ. Jos olen ostanut leivontaa varten suklaata, kun vaikka vieraita on tulossa, ja laittanut vielä keltaisen lapun päälle (joka sekin jo kuulostaa siltä, että aika urpo ukko on, jos pitää oikein lappu kirjoittaa aiheesta, eikä sanominen riitä), ja mies sen sitten söisi, niin kyllä, raivarithan siitä tulisi. Ja ihan aiheesta. Rajansa puolison törppöydelläkin.
 
Moni pitää oikeutenaan ja ap:n miehen oikeutena syödä herkut, jos niitä kerran on hankittu. Entä ap:n oikeus??? Kuka sitä vahtii? Mikä oikeus siinä toteutuu, jos nää KAIKKI-MULLE-HETI-tyypit saa tehdä kuten haluaa? Miten ap pystyy ikinä toteuttamaan omaa toivettaan säästämisestä?
 
todellakin suutuit turhasta. varmaan hauskaa seuraa olet! ihme nipottaja. sääliks käy miestäs ja lapsias. sinuna pyytäisin nyt anteeksi mieheltäsi että nipotit ihan turhasta.
 
[QUOTE="vieras";28028341]Osaan lukea. Kirjoituksessasi lukee "ollaan miehen kanssa sovittu". Mä edelleen peräänkulutan sitä miten tuo sopimusteksti on saanut alkunsa.

Sinä olet määritellyt ja mies on myhäillyt vieressä tarkoittamatta ja ymmärtämättä mistä on kysymys.

Mä olen edelleen sitä mieltä että sun pipo kiristää ja sinä olet myös itse rikkonut sopimusta. ÄLÄ OSTA herkkuja kaappiin jos niitä EI SAA syödä[/QUOTE]

Eli et osaa lukea... mies itse ehdotti turhuuksien vähentämistä säästökeinona. Yhdessä on sovittu, että kohtuudella voi ostaa herkkuja/turhuuksia (ei voi ajaa autollakaan ilman bensaa jne.) ja minä olin se joka kaupassa kävi, joten sen takia ostin ne, anteeksi kovasti jos se jotakuta häiritsee.
 
Tarkoitin sitä, että jos asiat ei mene miehen mielen mukaan, hän ylireagoi ja esim ostaa kiusallaan tuollaisen määrän herkkuja vaikkei niitä ole haluttu edes.
Että mies siis kostaa tuollaisella toiminnalla kun teille tulee jostakin riitaa?

Noh, toisinaan se on just tollainen. Ylireagoi tai sit ei välitä sopimuksista. Luulin vaan, että tällä kertaa on tosissaan kun itse tuota säästökeinoa ehdotti.
 
[QUOTE="vieras";28028446]Ja joku ihmetteli, ettei voi ymmärtää, että joku raivostuu suklaalevystä. Ap korjasi, ettei tässä ollut kyse levystä, vaan periaatteesta, mutta minä ainakin voisin vetäistä raivarit SUKLAALEVYSTÄ. Jos olen ostanut leivontaa varten suklaata, kun vaikka vieraita on tulossa, ja laittanut vielä keltaisen lapun päälle (joka sekin jo kuulostaa siltä, että aika urpo ukko on, jos pitää oikein lappu kirjoittaa aiheesta, eikä sanominen riitä), ja mies sen sitten söisi, niin kyllä, raivarithan siitä tulisi. Ja ihan aiheesta. Rajansa puolison törppöydelläkin.[/QUOTE]

Kirjoitin lapun ihan varmuuden vuoksi, en ajatellut että mies sitä voisi tarvita. Tästä lähtien tiedän että edes laput ei miestä pidättele, osaan piilottaa suklaani :D varmempaan piiloon.
 
[QUOTE="heh";28028560]Hmm, te siis sovitte ettei herkkuja ostella ja sinä kuitenkin ostit? :D[/QUOTE]

Sovimme, ettei turhuuksia ostella. Olen jo täsmentänyt/kertonut, että ylimääräisiä juttuja mutta toki autoonkin jokin määrä bensaa täytyy ostaa muttei liikaa, joten olemme sopineet että esim. atuolla ei turhia ajella vaan vain se tarpeellinen määrä. Sama herkkujen kanssa. Tarkoittaen sitä, että jokin määrä viikossa riittää ja sen yli ei ostella.
 
luin tän jutun miehelleni. sanoi että pistäs tommoisen pirttihirmun pihalle alta aikayksikön. ei vitsi että nauroin kun kuvittelin kuin joku ahmatti-mamma on suuttunut kun muut on rohmunnut HÄNEN ostamansa herkut :D
 

Yhteistyössä