M
mitä jos kuolisinki synnytykseen??
Vieras
vitt, lähtis vaan vailla vastuuta!
koko päivä on ollut yhtä huutamista ja komentamista!!
sitten kun itse skarppaat tovin, niin muksut villiintyy ja luulee että äiti on rauhottunut, eikä komenna jos samoja pahoja tekee uudelleen!
ja vitut! sama rumba jatkuu! mies ei ota tikkua ristiin, vaan mollottaa vieressä.
raskaana ollaan, ja suoraan sanoen vituttaa olla!!
miksi teksi enää yhtään klasta, kun ei näitäkään saa ruotuun!!
milloin MÄ saan olla muuta kuin äiti tai vaimo???
sitte jos jotain haluun tehä niin mies kysyy heti ekana et otaks muksut mukaan? tai et kuinka kauan sulla menee??
annan mäkin hänen mennä, enkä kysele heti et otaks muksut mukaan??
sitte mua vituttaa se että mä kostan turhautuneisuuteni ja ärsyyntymiseni lapsiin!!
mitä sitä tekis, jotta mutki huomattais?? millo noi kaikki huomais et mä tarviin kans sitä aikaa, jolloin kukaan ei ole heti kärkkymässä mukaan, tai oletetaan et kyl muksut menee mukaan?? tarviiko mun oikeasti lähteä vaan, ihan yksin vetämään isoine mahoineni, ja toivoa että joku ajais yli. silloinko ne tajuais että kuinka tärkeä mä ehkä oonki??? hulluja ajatuksia ihminen suutuspäissään kylvää. mutta tuntuu että mut on ahdistettu nurkkaan, ja mulla ei saa olla elämää kuin äitinä ja vitu vaimona!!
sori jos on kirjoitusvirheitä, ei kiinnosta tarkistaa, ei jaksa välittää!!!
milloin toi mies ottaa enemmän vastuuta OMITA lapsistaan???
asiasta on sen tuhannen monta kertaa puhuttukki jo, että ärsyttää edes enää mainita asiasta.
koko päivä on ollut yhtä huutamista ja komentamista!!
sitten kun itse skarppaat tovin, niin muksut villiintyy ja luulee että äiti on rauhottunut, eikä komenna jos samoja pahoja tekee uudelleen!
ja vitut! sama rumba jatkuu! mies ei ota tikkua ristiin, vaan mollottaa vieressä.
raskaana ollaan, ja suoraan sanoen vituttaa olla!!
miksi teksi enää yhtään klasta, kun ei näitäkään saa ruotuun!!
milloin MÄ saan olla muuta kuin äiti tai vaimo???
sitte jos jotain haluun tehä niin mies kysyy heti ekana et otaks muksut mukaan? tai et kuinka kauan sulla menee??
annan mäkin hänen mennä, enkä kysele heti et otaks muksut mukaan??
sitte mua vituttaa se että mä kostan turhautuneisuuteni ja ärsyyntymiseni lapsiin!!
mitä sitä tekis, jotta mutki huomattais?? millo noi kaikki huomais et mä tarviin kans sitä aikaa, jolloin kukaan ei ole heti kärkkymässä mukaan, tai oletetaan et kyl muksut menee mukaan?? tarviiko mun oikeasti lähteä vaan, ihan yksin vetämään isoine mahoineni, ja toivoa että joku ajais yli. silloinko ne tajuais että kuinka tärkeä mä ehkä oonki??? hulluja ajatuksia ihminen suutuspäissään kylvää. mutta tuntuu että mut on ahdistettu nurkkaan, ja mulla ei saa olla elämää kuin äitinä ja vitu vaimona!!
sori jos on kirjoitusvirheitä, ei kiinnosta tarkistaa, ei jaksa välittää!!!
milloin toi mies ottaa enemmän vastuuta OMITA lapsistaan???
asiasta on sen tuhannen monta kertaa puhuttukki jo, että ärsyttää edes enää mainita asiasta.