Terkkarien tapa puuttua ylipainoon on naurettava. Mitä mieltä olette?

["Leena"]

Mä laihdutin vajaa 30kg tuossa pari vuotta sitten. Mennessäni uudelleen terveystarkastukseen terkka sanoi heti "Ai sä oot laihtunut..ohhoh. Rupesit sitten käymään niissä säännöllisissä punnituksissa ja ravitsemusteraputin vastaanotoilla" LUOJA.
En ruvennut. Miten sen mun laihdutusta olisi edistänyt, että ramppaan vähän väliä puntarilla jossakin laitoksessa, kun voin punnita itseni kotona?
Ravitsemustieto oli ennestään jo hyvä ja google kertoi kysymykset haluamiini vastauksiin.

Terkka päivitteli vaan, miten on mahdollista laihtua näin paljon ilman ammattiapua.

 

["Kifa"]

Aloittajan kannattaisi myös muistaa että potilaita on erilaisia. Nuorena ja vasta uraansa aloittavana sitä tietää aluksi kaiken parhaiten mutta myös niillä konkareilla voi olla hyviä juttuja takataskussa, ja ennen kaikkea - he tuntevat potilaansa. Se Pirjo 150 kg saattaa olla terkan vakioasiakas jo vuosien takaa ja käytäntö on osoittanut että muu kuin reipas persuksille potkiminen ei vain auta. Joillekin se lempeys ja kehuminen vain tuo sellaisen olon että eikös tässä ole jo asiat ihan riittävän hyvin, ei kai mun tarviikaan mitään muuttaa.

Itse pyrin omassa työssäni toki kuuntelemaan potilasta ja keksimään yhdessä keinoja sairauden hoitamiseksi mutta kyllä on tullut vastaan niitäkin joille ei mikään pure ja lopulta on pakko sanoa että turhaan täällä kuule ramppaat, niin kauan kun ei se korkki pysy kiinni eikä röökit rasiassa niin emme mekään saa sinun laboratorioarvojasi sen kummemmiksi vaikka verta kiskottaisiin litratolkulla joten turha niitä kokeita on sitten edes ottaa saati vastaanotolla käydä.

 

["Kukka"]

Terveydenhoitoalalla olevat ihmiset eivät tiedä juuri mitään laihduttamisesta elleivät ole henkilökohtaisesti asiaan todella perehtyneet. Tästä johtuu, että niin lääkärit kuin hoitajatkin saattavat puhua asiakkaalle ihan höpöjä. "Leenan" esimerkki kuvaa hyvin tätä tietämättömyyttä. Ja kun tähän yhdistyy se ongelma, että asiakkaalle puhutaan ylhäältäpäin kuulostelematta ensin mitä kaikkea asiakas itse asiasta tietää.

Olen itsekin aikoinaan kuunnellut ruokavalion aakkosia, vaikka takanani oli kaksi isoa onnistunutta laihdutusrupeamaa. Se missä en ollut onnistunut, oli painonhallinta - herkut vain maistuivat liikaa. Ei ollut kyse tietämättömyydestä.

Tosin lihavissa on ihmisiä, jotka todella eivät ymmärrä terveellisestä ruoasta mitään - ihan kuin heitä on hoikissakin.

 

[vicy]

Itse olen nähnyt näitä tuputtajia useita, varsinkinniitä on pesiytynyt äitipolille. Se on pahinta kun ne ei usko mitään mitä niille sanoo, esim. itse elin raskauden alkupuolen lähes pelkästään aprikooseilla, kun kaikesta muusta tuli paha olo ja noitakaan en syönyt kuin 3-4 päivässä. Terkka alkoi suu vaahdossa valittaa kun paino oli noussut että "kyllä sun on täytynyt nyt muutakin syödä, oletko nyt ihan varma ettet ole syönyt isoa lautasellista ruokaa useasti päivässä? tiedätkö että sun paino ei voi nousta jos syön niinkuin väität?" paino nousi siis aika nopeasti, ilmeisesti imin ilmasta sitä rasvaa.
Toinen oli kun loppuraskaudesta sanoin että syön iltaisin jonkinverran karkkia.Ensin terkka tuomitsi karkinsyönnin, mutta taas seuraavassa lauseessa totesi ettei painon nousu voi johtua vain karkista, että rasva on mikä lihottaa että varmasti syön pizzaa ja ranskiksia usein ja tiesinkö että einekset siältää paljon piilorasvaa. Kun en syönyt yhtään eineksiä enkä todellakaan mitään ranskiksia tms...

Kyllä tuo ap:n tapa on ehdottomasti parempi, mutta jos asiakas sanoo että on tyytyväinen painoonsa niin voisi vaan todeta että "kai tiedät tuon painoa aiheuttamat riskit? jos asiakas vastaa myöntävästi niin jättää asia siihen, eikä alkaa vähättelemään asiakasta ja esittää jotain miss kaikkitietävää.
En usko että suomessa on yhtäkään ihmistä joka ei tietäisi että porkkana on terveellisempää kuin makkara ja se on sitten ihmisen omavalinta kumman haluaa syödä.

 

["Anni77"]

Mutta kaikkeuden huippu suorastaan:

Tästä on jo jokunen vuosi aikaa, mutta olin terkkarilla. Mulla oli liikapainoa likimain 30kg. Terkka ei paljon mun painoon puuttunut, vaan alkoi saarana miten mun lapseni!! pitää syödä. Miten mun lapseni pitää jättää limsat ja sipsit pois ja alkaa liikkua.
Hän ei ollut nähnytkään lastani. Poika oli miinuskäyrillä kasvava terve 5-vuotias, joka ei ollut maistanutkaan limsaa, eikä pitänyt edes mehusta ja liikkui todella aktiivisesti.

Terkan oletus vaan oli, että lapsenikin on läski roskaruualla kasvava mössö.

 

["vieras"]

Hyökkäävä tyyli on ihan kauheaa. Mun lapsellani oli aikoinaan sellainen fysioterapeutti. En uskaltanut jättää miestäni hänen seuraansa ollenkaan, koska mies meni aivan tolaltaan aina kun oli keskustellut teraputin kanssa. Heti tapaamisen alussa terapeutilla oli kauhea kiire kertoa kaikki negatiiviset asiat, joita hän oli huomannut. Itsekin aloin inhoamaan tapaamisia, koska ne olivat niin negatiivisia. Fysioterapeutti näki lapsessa kaikki mahdolliset ongelmat, joita vain saattoi kuvitella vamman perusteella olevan, vaikka niitä ei olisi ollutkaan.

 

[Marakatti]

Muistan aikanaan ku mun isällä todettiin korkea verenpaine sekä kolestroli. Lääkäri 8tai hoitaja tms en tiedä) sanoin heti että pitää lopettaa tupakointi ja alkoholin käyttö sekä vähentää makeisten ja muitten herkkujen syönti. Suolan käyttöäkin pitäis vähentää ja liikuntaa lisätä...

Kyllä meillä oli hauskaa kun isä siitä kertoi nimittäin:
Hän ei oel KOSKAAN tupakoinut. Ei edes maistanut tupakkaa.
Alkoholia juo n. 1-2 krt vuodessa lasillisen
Hän ei ole koskaan syönyt karkkia, sipsejä,pulaa tms leivonnaisia kuin suunilleen pullan vuodessa (niinku meillä kukaan muukaan ei tykkää)
Hän ei oel ylipainoinen vaan melkeinpä päinvastoin.
Suolan käyttö on tasan se mitä ruokaan on laitettu
Liikkua ei voi enempää kun 12h päivässä jos meinaa syördäkki välillä ja käydä vessasas. Hän lähtee tukkitöihin aamulla 8 aikaan ja tuleesieltä illalla 8 aikaan takaisin. Säällä kun säällä. Tai hakkaa halkoja saman aikaa tai muuta vastaavaa. On mökillä tehny kaikki rakennukset ja pihatyöt mm uima-altaan ilman apuvälineitä (eli kaivinkonetta tms koneellista).
Hän on reumaatikko jolal ona nivelreuma todettu 18 vuotiaana.

Hyvä esimerkki siitä miten potilasta on kuunneltu ennen kuin on alettu neuvomaan.

Tästä on tosin jo parikymmentä vuotta aikaa.

 

[työelämässä]

Olen hoitoalan opiskelija, joka on työharjottelussa.

Itse en ole koskaan törmännyt ap:n kuvaileman kaltaiseen ohjantaan vastaanotoilla.
=)

Painonhallintaan liittyvät asiat ovat yleensä monimutkaisia ja liikkeelle kannattaa lähteä selvittämällä, onko asiakkaalla ylipäätään halua tai motivaatiota painonhallintaan/painonpudotukseen. Jos on niin asiakkaan elämäntavat/liikunta- ja ruokailutottumukset käydään hyvinkin perusteellisesti läpi ja pohditaan yhdessä, mikä on hyvää ja missä voisi petrata. Mielellään pieniä muutoksia arkielämään ja edetään yksi muutos kerrallaan. Asiakkaan oma halu ja motivaatioa on tärkein. Tätä tuetaan.

Ohjaustapoja ja -tyylejä on varmasti erilaisia. Niin myös ohjaajia ja ohjattavia. Mikä sopii tai toimii yhdelle ei välttämättä toimi toisella. Perusasiat ja personaalisuus.

 

["Ccc"]

Mulle terkkari sanoi että vähän pitäisi laihduttaa. Vastasin että päin vastoin lihotan itseäni josta oli ihan kauhuissaan. (Hain massaa lihaksille). Bmi oli myös 28 joka oli aivan liikaa. Ei kyllä huomioinut että suurin osa ylipainosta oli lihaksia. No mutta siihen on jo tottunut kun kehonrakennusta harrastaa.

 

[Helinä Keiju]

Mua myös naurattaa nämä ihmiset, joiden ajatusmaailma on "No pakkohan sille läskille on jonkun sanoa, että se on läski". Aivan kuin se läski ei itse tietäisi sitä!!

Mä olen nykyään normaalipainoinen ja ollut jo pari vuotta. Ennen olin kuitenkin ihan reilusti ylipainoinen. Tiesin tasan tarkkaan paljonko minulla on ylipainoa, mikä on painoindeksini, paljonko minun olisi laihduttava, että bmi olisi alle 25 ja tiesin myös sen, että sokeriarvoni olivat normaalit, verenpaineet normaalit ja kolestroliarvot normaalin rajoissa. Tiesin myös, että jokainen arvo näistä nousisi iän myötä, ellen laihtuisi. Tiesin myös miten laihdutaan ja mitkä ovat ravinto- ja liikuntasuositukset.

 

["terkka"]

Mukava yleistys, ap. Kiitos siitä!

Meitä terveydenhoitajia sattuu kuitenkin olemaan sangen moneen junaan, parikymppisistä eläkeikäisiin, juuri valmistuneista montakymmentä vuotta töitä tehneisiin, erilaisista elämänkokemuksista ja persoonallisuuksista puhumattakaan. Kuten kaikissa muissakin ammattiryhmissä.

Kaikki eivät noudata esimerkkisi kaltaista lähestymistapaa. Terveydenhoitaja on ammatti, jossa joutuu laittamaan itsensä peliin ja töitä on tehtävä vahvasti omalla persoonalla. Paljon on myös asiakkaasta kiinni, toisille sopii toinen lähestymistapa asioihin, toisille toinen. Joskus tulee vastaan tilanne, jossa ihmissuhdekemiat asiakkaan kanssa eivät kohtaa, oli keinot mitkä hyvänsä.

Onnea vaan tulevaisuuden ammattiisi. Kannattaa kuitenkin ehkä miettiä tuota omaa syyttävää asennetta koko ammattikuntaa kohtaan, olisiko kenties siinäkin parantamisen varaa?

T. tuleva kollegasi?

 

[MolliMelooni]

[QUOTE="terkka";27843852]Mukava yleistys, ap. Kiitos siitä!

Meitä terveydenhoitajia sattuu kuitenkin olemaan sangen moneen junaan, parikymppisistä eläkeikäisiin, juuri valmistuneista montakymmentä vuotta töitä tehneisiin, erilaisista elämänkokemuksista ja persoonallisuuksista puhumattakaan. Kuten kaikissa muissakin ammattiryhmissä.

Kaikki eivät noudata esimerkkisi kaltaista lähestymistapaa. Terveydenhoitaja on ammatti, jossa joutuu laittamaan itsensä peliin ja töitä on tehtävä vahvasti omalla persoonalla. Paljon on myös asiakkaasta kiinni, toisille sopii toinen lähestymistapa asioihin, toisille toinen. Joskus tulee vastaan tilanne, jossa ihmissuhdekemiat asiakkaan kanssa eivät kohtaa, oli keinot mitkä hyvänsä.

Onnea vaan tulevaisuuden ammattiisi. Kannattaa kuitenkin ehkä miettiä tuota omaa syyttävää asennetta koko ammattikuntaa kohtaan, olisiko kenties siinäkin parantamisen varaa?

T. tuleva kollegasi?[/QUOTE]

Satuitko lukemaan ketjuun tulleita kommentteja? Monella mahdollisella asiakkaallasi on juuri ap:n kuvailema kokemus terkkojen suhtautumisesta lihavuuteen. Eikö asia ole keskustelun ja pohdinnan arvoinen sen sijaan, että vetää herneet nokkaan ja suojautuu ammattiylpeyden kilven taakse kritiikiltä, joka ilmeisesti ei edes koske sinua?

 

["vieras"]

[QUOTE="terkka";27843852]

Kaikki eivät noudata esimerkkisi kaltaista lähestymistapaa. [/QUOTE]

Miksi sitten ap on saanut krittiikkiä siitä, ettei noudata kyseistä lähestymistapaa? Näyttäisi siltä, että koulutus ohjaa tulevaa ammattilaista huonoon suuntaan. Mainitsin tuossa yllä lapseni fysioterapeutin suhtautumistavan. Oma näkemykseni oli, että hänen tapansa käsitellä lasta ja vanhempia oli suoraan hänen saamastaan koulutuksesta. On hyvä, että ap kyseenalaistaa saamaansa opetusta. Ap aloitus oli hieman räväkkä, mutta mielestäni se on vain osoitus siitä, että ap:sta tulee vielä hyvä ammattilainen, koska osaa kyseenalaistaa huonot opit.

Mietin mielessäni, että kuka tarvitsee ap:n mainitsemia A, B, C ja D tyylejä ja hyökkäävyyttä. Ehkä ne jossain tapauksessa saattaisi toimia, vaikka nyt en kyllä keksi yhtään sopivaa tapausta. Enempi luulisi olevan haittaa kuin hyötyä pitemmällä tähtäimellä.

 

[toinen terkkari]

[QUOTE="terkka";27843852]Mukava yleistys, ap. Kiitos siitä!

Meitä terveydenhoitajia sattuu kuitenkin olemaan sangen moneen junaan, parikymppisistä eläkeikäisiin, juuri valmistuneista montakymmentä vuotta töitä tehneisiin, erilaisista elämänkokemuksista ja persoonallisuuksista puhumattakaan. Kuten kaikissa muissakin ammattiryhmissä.

Kaikki eivät noudata esimerkkisi kaltaista lähestymistapaa. Terveydenhoitaja on ammatti, jossa joutuu laittamaan itsensä peliin ja töitä on tehtävä vahvasti omalla persoonalla. Paljon on myös asiakkaasta kiinni, toisille sopii toinen lähestymistapa asioihin, toisille toinen. Joskus tulee vastaan tilanne, jossa ihmissuhdekemiat asiakkaan kanssa eivät kohtaa, oli keinot mitkä hyvänsä.

Onnea vaan tulevaisuuden ammattiisi. Kannattaa kuitenkin ehkä miettiä tuota omaa syyttävää asennetta koko ammattikuntaa kohtaan, olisiko kenties siinäkin parantamisen varaa?

T. tuleva kollegasi?[/QUOTE]

Hehheh, kolahtiko? Onhan se toki huomattu, että vanhojen "hyvien" ja kokeneiden hoitajien tapoja ei saa IKINÄ arvostella. Herranjestas, voisitte joskus vaikka oppia jotain uutta ja parempaa. Ei, "sata vuotta on näin tehty ja näin tehdään edelleen". Kyllä opiskeluaika oli helvetin raskasta. Kollegiaalisuus ei ole sitä, että ei saisi yhtään miettiä toimintapoja ja niiden järkevyyttä.

Onneksi löytyy myös oikeasti hyviäkin terkkareita, joilta saa hyviä vinkkejä! Sitten kun valmistuu saa myös tehdä niinku tykkää.

 

[Lihava]

Mä kävin tossa vähän aikaa sitten työterkkarilla määräaikaistarkastuksessa ja olin toivonut saavani sieltä potkun persuuksille painon pudotuksen suhteen.. Kerroin terkalle, että halua laihtua on, mut mistä löytää into ja motivaatio. No, terkka ( reilusti ylipainoinen itsekin) totesi vaan, että hankalaa se laihduttaminen jos ei motivaatiota ole...täts it, enempää ei painosta puhuttu!!
Itse olisin kaivannut kunnon potkua persuuksille ja sairauksilla uhkailua!! Tiedän kyllä asioista paljon ja omat riskiin myös (hoitaja olen), mut kun toinen ne sanoo, niin ihan eri juttu!....

 

["terkka"]

Satuitko lukemaan ketjuun tulleita kommentteja? Monella mahdollisella asiakkaallasi on juuri ap:n kuvailema kokemus terkkojen suhtautumisesta lihavuuteen. Eikö asia ole keskustelun ja pohdinnan arvoinen sen sijaan, että vetää herneet nokkaan ja suojautuu ammattiylpeyden kilven taakse kritiikiltä, joka ilmeisesti ei edes koske sinua?

Luin kyllä kommentteja ja varmasti uskon, että näitä ikäviä kokemuksia on sattunut monienkin kohdalle. Kuten jo totesin, meitä ammattikunnan edustajia on todella moneen junaan ja valitettavasti kaikilla terkkareilla ei edes ole hyviä kommunikointitaitoja - joka on kuitenkin työmme perusedellytys.

En mielestäni tässä suojautunut minkään sortin ylpeyden taakse, kunhan vaan vastasin ap:lle ikävästä tyylistä syyttää KOKO ammattiryhmäämme jo otsikossakin.

Veikkaan, että aika moni kampaaja pahastuisi kun otsikoisin muutaman huonon kokemuksen perusteella "kampaajien tapa leikata hiukset on naurettava".

Koulutuksesta sanon vaan sen verran, että turha yleistää, että näin terkkareita koulussa opetetaan. Se on varmasti enemmänkin koulu- ja opettajakohtaista. Minut on aikanaan opetettu lähestymään asiaa enemmän ap:n kuvaamalla tavalla - enkä ole saanut asiakkaitani suuttumaan/pahastumaan painoasioista puhumalla.

 

[läski!]

Mua ei ole terkkarilla käynti auttanut koskaan. Se, että mä tiedän ruokaympyrän, ei auta pätkääkään tekemään kotona niitä valintoja. Oma lihavuus ei johdu siitä, etten tietäisi miten pitää syödä, vaan siitä, etten pysty siihen. Ainoa mikä voi auttaa, on se, että paneudutaan siihen syömisen syyhyn, tätä kaipaisin eneäämn terkkarilta. Ei siihen tartte olla terapeutti, että osaa kysellä ja kuuunnella. Ravitsemusterapeutti unohti heti nämä ruokaympyrät ja juteltiin tilanteista, joissa mä syön jne. Myös oman laihdutushistorian läpi käyminen oli todella hyvä asia. Luulin aina, että epäonnistunut laihdutus johtui huonosta itsekurista. Ravitsemusterapeutin avulla ymmärsin epäonnistuneeni lahdutuksessa sen vuoksi, että olen itselleni liian ankara. Eli jos syön laihduttaessa siivun pullaa, ajattelen kaiken olevan pilalla. En näe elämänmuutosta, enkä sitä kokonaiskuvaa. Nyt laihdutan ekaa kertaa rauhallisesti itseäni kuunnellen. Tunnesyöminen on pois ja sen myötä ensimmäinen -10kg. Ehkä tämä tästä Mut nyt poikkesin jo aiheesta.

 

[ylipainoinen]

Kaikki terkkarit on iha tyhmiä

 

["vieras"]

Mun mielestä pitää ensin kysyä asiakkaalta tämän liikuntatottumuksista. Miten paljon liikut? Kuinka usein? Miten pitkän lenkin teet? Sen jälkeen esimerkiksi kehua. Hyvä juttu, kun kuljet pyörällä töihin. Sitten yhdessä aletaan miettimään mahdollista liikunnan lisäämistä.

**Mullakin oli hetkiä kun en ehtinyt lenkille, mutta silti leikkasin nurmikon työnnettävällä ruohonleikkurilla (2000 m2), kärräsin lapio-kottikärry yhdeistelmällä pari 8 m3 kuormaa toiselle puolelle tonttia jne. Olis voinut olla mielenkiintoinen palaute...

 

[MolliMelooni]

[QUOTE="terkka";27844153]Luin kyllä kommentteja ja varmasti uskon, että näitä ikäviä kokemuksia on sattunut monienkin kohdalle. Kuten jo totesin, meitä ammattikunnan edustajia on todella moneen junaan ja valitettavasti kaikilla terkkareilla ei edes ole hyviä kommunikointitaitoja - joka on kuitenkin työmme perusedellytys.

En mielestäni tässä suojautunut minkään sortin ylpeyden taakse, kunhan vaan vastasin ap:lle ikävästä tyylistä syyttää KOKO ammattiryhmäämme jo otsikossakin.

Veikkaan, että aika moni kampaaja pahastuisi kun otsikoisin muutaman huonon kokemuksen perusteella "kampaajien tapa leikata hiukset on naurettava".

Koulutuksesta sanon vaan sen verran, että turha yleistää, että näin terkkareita koulussa opetetaan. Se on varmasti enemmänkin koulu- ja opettajakohtaista. Minut on aikanaan opetettu lähestymään asiaa enemmän ap:n kuvaamalla tavalla - enkä ole saanut asiakkaitani suuttumaan/pahastumaan painoasioista puhumalla.[/QUOTE]

Onko sinun loukkaantumisesi kärkevästä otsikosta olennaisempi keskustelun paikka kuin se, että monet terkkarit kohtelevat lihavia asiakkaita alentuvasti? Sitä tarkoitin ammattiylpeyden taakse piiloutumisella; otat itseesi kritiikin, joka on selkeästi suunnattu toisin kuin sinä toimiville ammattisi edustajille. Lyttäämällä pelkästään aloituksen yleistävän sävyn ja jättämällä huomioimatta ihmisten kokemukset ohitat heidän palautteensa terveydenhoitajien toiminnasta.

 

[Kahdentytönäiti]

[QUOTE="xyz";27843596]Isälläni oli kerran lääkäri joka totesi että isän pitäisi lopettaa juominen. Isäni yritti että kun hän ei juo ollenkaan. Ja lääkäri vaan jankkasi että kyllä nyt olisi parasta pistää pullo kiinni. No isä ei oikeasti juonut ja lääkäri ei suostunut kuuntelemaan. Mitä tällaisella hoitosuhteella tekee? Ei mitään.[/QUOTE]

Tästä tulee mieleen eräs lääkärireissu. Olin yskinyt pahanlaisesti jo kolme viikkoa, ja keuhkot tuntuivat tulevan ulos millä tahansa seuraavalla rykäisyllä. Käväisin sitten lääkärissä ajatuksena, että saisin diagnoosin siitä, onko tämä ihan vain pelkkää flunssaista yskää vai jotakin muuta. Valiteltuani sitten lääkärille yskästä tämä tokaisi, että "Varmasti auttaisi, jos lopettaisit tupakan polton." Enpä voinut todeta muuta kuin että kyllähän se varmaan auttaisi, mutta kun en ole tupakan tupakkaa elämäni aikana polttanut... Lääkäri meni hieman hämilleen todeten "Jaa... niin, no sehän on hyvä". Huvittavaa näin jälkeenpäin, mutta sillä hetkellä nuo päätelmät kyllä ottivat pannuun

 

["jep"]

Minua häiritsee toisaalta se kiloihin tuijottaminenkin. Äitiysneuvolassa olisi mielestäni syytä puhua ihan jokaisen äidin kanssa ruokavalion merkityksestä. Ei lässyttävällä lastenkielellä eikä mitään jokaisen tuntemia maito- ja leipätiedotuksen mainoskuvia esittelemällä, vaan ottaa systemaattisesti jollain kerralla puheeksi, miten äiti syö, onko hän itse tyytyväinen vartaloonsa, ja kokeeko tarvetta muuttaa ruokailutottumuksiaan. Toki äiti voi tehdä tietoisen ratkaisun valehdella, mutta ainakin hänelle tarjotaan aktiivisesti tilaisuutta miettiä asiaa ja tarvittaessa lisätukea muutokseen.

Ja tämä siis painoindeksiin katsomatta. Ehdottomasti on terveellisempää olla säännöllisesti ja pääosin terveellisesti syövä hiukan ylipainoinen, kuin pysyä hoikkana esim. sillä, että elää päivät mustalla kahvilla ja illalla syö mitä sattuu olemaan. Tai korvata ateriat karkilla jne. Hoikkakin voi syödä hyvin epäterveellisesti ja herkkupainotteisesti, eikä se ole sikiön kannalta sen parempi. Ruokailun puheeksiottamista voisi siis harjoittaa enemmänkin, mutta muutoksenhalun on lähdettävä itsestä.

 

["vieras"]

Mua myös naurattaa nämä ihmiset, joiden ajatusmaailma on "No pakkohan sille läskille on jonkun sanoa, että se on läski". Aivan kuin se läski ei itse tietäisi sitä!!

Nykyään monet eivät näytä tietävän. Ylipainoisina ollaan olevinaan "kurvikkaita" ja "oikeita naisia", ja normaaleja hoikkia ihmisä pidetään anorektikkoina.

 

[painavat luut :D]

Olen törmännyt monen kohdalla siihen, että ollaan niin kaloritietoisia että... mutta sitten paljastuu, että oikeasti he eivät osaa erottaa, mikä ruoka sisältää paljon kaloreita! Sitten kummastellaan lihomista... kyl on outoo joo.

 

["läski"]

Mä itse pidän tärkeänä sitä, että ensin tavallaan kysytään lupa asiakkaalta siihen, että voi neuvoja antaa. Mä itse lähestyn asiaa aina näin:
"No niin Pirjo. Sun pituus on 168cm ja painat 110kg. Nämä taulukot ovat toki vain viitteellisiä, mutta tämän mukaan sinun normaalipainon yläraja on 72kg".
"Oletko sä itse koskaan ajattelut painon pudottamista?" Vielä IKINÄ ei ole kukaan vastannut mulle, että en ole. Kun asiakas vastaa jollain tapaa myöntyvästi, on paljon mukavampi alkaa puhua laihduttamisesta, kun asiakas on tavallaan siihen ensin itse myöntynyt. Asiakas on paljon vastaanottavaisempi ja motivoituneempi.

Mietin vaan että mitä mä sitten asiakkaana voin vastata tuohon niin, että vastapuoli tajuaa vaihtaa puheenaihetta? Siis kun olen kyllä yrittänyt laihduttaa, mutta en todellakaan halua keskustella siitä.