Töihin paluu vauvan ollessa 6-8 kk? Onko realistista? Kokemuksia??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja momama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

momama

Vieras

Meillä sellainen tilanne, että vauvaa suunnitellaan... :)
Ongelmana on se, että minulla on vakityö, miehellä ei. Hänellä töitä keikkaluontoisesti/tiettyyn aikaan vuodesta.

Luontevampaa olisi siis, että minä menisin töihin?? Ei tunnu järkevältä, että me molemmat "maataan vain kotona".
Isä siis jäisi vanhempainvapaalle hoitamaan vauvaa kotiin, koska olisi kuitenkin kotona työttömänä.

Hyviä/huonoja puolia?
 
suosittelen kysymään tätä aamulla uudestaan, nyt on niin "villiä" sakkia liikenteessä, että saattaa tulla jos minkänäköstä kommenttia :) Mutta itse sanon, että miksi ei! Jos se kerran teistä tuntuu luontevalta, niin mikä siinä olisi ongelmana, ne toisten ihmiset mielipiteetkö? Annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta, eriasia on sitten se, maltatko itse tuossa vaiheessa vielä palata töihin! :)
 
Jos oletetaan että miehes saa ansiosidonnaista työttömyys korvausta ja sä saat sen n.80% palkasta äp rahaa, niin en näe kovinkaan montaa hyvää puolta siinä että sinä menisit töihin ja kuitenkin kyse on vain 2-4kk... Ja sun miehes tulee jokatapauksessa saamaan huonompaa vanhempain rahaa kuin saa työttömyyskorvausta niin ei siinä pahemmin plussalle jää...
 
Mun kahden kummilapsen äiti meni töihin esikoisen ja kakkosen ollessa n. 6kk:n ikäisiä, isä jäi kotiin. Siis ensin isä oli tämän esikoisen kanssa kotona kunnes vaimo jäi kakkosesta äitiyslomalle, sitten isä jäi taas kotiin kun kakkonen oli n. 7kk ja äiti meni töihin. Ja hyvin se sujui molempien kohdalla, ei mitään ongelmia.
 
Mä en pystyisi niin pientä jättämään. Mun mielestä sen ikäisen kuuluu vielä olla äitinsä kanssa.

Toisaalta jos vaihtoehto on, että lasta ei tule, niin harkitsisin.

Onko miehen työllisyysnäkymät oikeasti niin huonot, että uskotte hänen olevan työtön vielä 1,5v päästä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Jos oletetaan että miehes saa ansiosidonnaista työttömyys korvausta ja sä saat sen n.80% palkasta äp rahaa, niin en näe kovinkaan montaa hyvää puolta siinä että sinä menisit töihin ja kuitenkin kyse on vain 2-4kk... Ja sun miehes tulee jokatapauksessa saamaan huonompaa vanhempain rahaa kuin saa työttömyyskorvausta niin ei siinä pahemmin plussalle jää...


En oikein ole näistä äitiyspäivärahoista ym. perillä...
Mutta siis... mies saa ansiosidonnaista. Hällä esim. viime vuonna kuitenkin paremmat tulot kuin mulla, vaikka osan vuodesta vain töissä.

Tietenkin olisin kotona niin kauan kuin äitiysloma kestää. Tarkoitin että mies voisi olla vanhempainvapaalla.

Eniten oikeastaan huolehdin tässä asiassa työnantajan suhtaumista. Olen miettinyt pääni puhki, miten voisin järjestää niin, että sijaisen tarve minun ä-lomani takia olisi minimaalinen.
Tiedän, olen vähän pöhkö :D
 
Niin, mä mietin kyllä ihan samaa, että uskotteko todella niin, että mies olis työtön vielä 1,5v päästä? Onko mies niin laiska että ei jaksa mennä töihin?? Vai eikö töitä löydy? Sitten on aika muuttaa sinne mistä töitä löytyy, vielä ennenkuin vauva tulee. Ja sinunkin täytyy sitten etsiä uusi työpaikka. Entäs sitten imetys, etkö meinaa imettää?? Kun moni vauvahan imee vielä tuossa iässä... Itse en pystyisi jättämään, kukin kuitenkin tavallaan!
 
Minä palasin töihin kuopuksen ollessa 6 kk, mies oli vanhempainrahakauden loppuun kotona ja lomia päälle. Onnistui mainiosti. Osaimetin vielä muutaman kuukauden. Minulla oli/on vuorotyö, paljon vapaata.
 

Haluaisimme hoitaa lapsen/lapset kotona vähintään 3-4-vuotiaaksi. Asumme maalla, ja meillä on täällä oma (velaton) koti. Emme halua/voi muuttaa muualle. Tukiverkostot ovat myös ihan lähellä.
Mies ei ole laiska, mutta asuinseudullamme ei vain yksinkertaisesti ole töitä ympärivuotisesti. Mies on säännöllisesti tiettyyn aikaan joka vuosi töissä, ja osan vuodesta työttömänä.
 
Mä menin töihin kun lapsi oli 4kk. Mulla tosin ei ole ihan normaali työaika. Ei haitanut imetystä. Itse asiassa lapselle ei kelvannut lainkaan tuttipullo. Sosetta sai kun olin töissä. Mä olen kokenut sen vain ihan positiivisena, että mies on hoitanut ja hoitaa lasta. Nykyään hän on osittaisella hoitovapaalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja irma:
Mun mielestä sen ikäisen kuuluu vielä olla äitinsä kanssa.

Syystä, että??

Ymmärrän toki, jos imettää. Mutta muuten? Onko kyse siitä että lapsen tarvitsee olla nimenomaan äitinsä kanssa, vai rehellisesti vaan siitä, että äidin tarvitsee olla lapsen kanssa?

Molemminpäin. Lapsella kestää oma aikansa ku eriytyy äidistään. Isänsä vatsassa lapsi ei koskaan ole ollutkaan.

Ja tuonikäistä kyllä tulis vielä imettääkin...

Mutta siis ei imetyksen puuttuminenkaan tee äidistä yhtäkkiä tarpeetonta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Minä palasin töihin kuopuksen ollessa 6 kk, mies oli vanhempainrahakauden loppuun kotona ja lomia päälle. Onnistui mainiosti. Osaimetin vielä muutaman kuukauden. Minulla oli/on vuorotyö, paljon vapaata.


Minäkin haluaisin imettää lastani, jos meille sellainen suodaan, mahdollisimman pitkään.

Työssäni olen toimihenkilöasemassa, ja saan itse järjestellä lomani, vapaani ja työni kuten haluan.
Olen miettinyt asioita todella paljon. Aina asiat eivät tietenkään mene suunnitelmien mukaan. Olen yrittänyt miettiä sellaisia asioita, jotka helpottaisivat perhe-elämää. Voisin tehdä töitä kotoa käsin enemmän, se olisi vain järjestelykysymys. Helpottaisi imetyksiä ym.
Jos työpaikalla on jotain pakollisia koulutuksia, niin mies&vauva voi lähteä mukaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja irma:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja irma:
Mun mielestä sen ikäisen kuuluu vielä olla äitinsä kanssa.

Syystä, että??

Ymmärrän toki, jos imettää. Mutta muuten? Onko kyse siitä että lapsen tarvitsee olla nimenomaan äitinsä kanssa, vai rehellisesti vaan siitä, että äidin tarvitsee olla lapsen kanssa?

Molemminpäin. Lapsella kestää oma aikansa ku eriytyy äidistään. Isänsä vatsassa lapsi ei koskaan ole ollutkaan.

Ja tuonikäistä kyllä tulis vielä imettääkin...

Mutta siis ei imetyksen puuttuminenkaan tee äidistä yhtäkkiä tarpeetonta.

No niin, mahtaa olla traumatisoitunut tuo meidän keskimmäinen, kun lähdin töihin sen ollessa 4kk. Onneksi sitä ei sillälailla päällepäin huomaa....
Ja pilallahan ne on kaikki, kun imettänytkään en ole kuin 5kk, 4kk ja 2kk, seuraavaa en aio imettää ollenkaan.

Mitenkäänhän ei ole mahdollista, että lapsesta kasvaa tervepäinen ja normaali vaikka isä olisikin pääasiallinen hoitaja.
Ja perhetilanteetkaan ei missään nimessä voi olla erilaisia tai otollisia jonkunlaiselle muulle, kuin sille tasan perinteiselle "äiti kotona"-ratkaisulle...
 
Munkin lapsi on varmaan aivan pilalla, kun hänen piti olla erossa äidistään erossa vähintään viikon jaksoja ja aika usein. Ikää likalla oli tämän alkaessa alle 1v. Lasta hoiti niinkin kamala ihminen kuin hänen isänsä joka oli lasta toivonutkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Minä palasin töihin kuopuksen ollessa 6 kk, mies oli vanhempainrahakauden loppuun kotona ja lomia päälle. Onnistui mainiosti. Osaimetin vielä muutaman kuukauden. Minulla oli/on vuorotyö, paljon vapaata.


Minäkin haluaisin imettää lastani, jos meille sellainen suodaan, mahdollisimman pitkään.

Työssäni olen toimihenkilöasemassa, ja saan itse järjestellä lomani, vapaani ja työni kuten haluan.
Olen miettinyt asioita todella paljon. Aina asiat eivät tietenkään mene suunnitelmien mukaan. Olen yrittänyt miettiä sellaisia asioita, jotka helpottaisivat perhe-elämää. Voisin tehdä töitä kotoa käsin enemmän, se olisi vain järjestelykysymys. Helpottaisi imetyksiä ym.
Jos työpaikalla on jotain pakollisia koulutuksia, niin mies&vauva voi lähteä mukaan :)

Mun mielestä mietit tosi hyvin :flower: Ymmärrän lapsen kaipuun ja vaikka mielestäni on ideaalia, että äiti on lapsensa kanssa kotona ainakin aluksi, on tärkeintä kuitenkin että lapsi saa olla jonkun kanssa kotona ja että työsi on sen verran joustava, että se jättäisi sinulle kuitenkin paljon aikaa lapsesi kanssa. Oho, tulipa pitkä lause!

Eli siis kuten alussa sanoin: Mielestäni ideaalia olisi, että sinä olisit lapsen kanssa kotona mutta jos tämä on ainoa järkevä vaihtoehto niin sitten se on ainoa järkevä vaihtoehto. Minä satsaisin sinuna siihen, että jatkaisin imetystä myös työhön palatessa. Imetyshetki töistä tullessa on varmaan ihaninta, mitä olen saanut lapsen kanssa kokea töihin palattuani :D Itselläni oli kotona vastassa taapero joka vietti päivänsä kotona hoitajan kanssa.
 
Itse olen tehnyt töitä osan vuodesta kaikkien kolmen lapsen vauvavuosinakin ja hyvin on mennyt. Olen täysimettänyt siihen n. puolivuotiaaksi ja sen jälkeen ovat voineet olla isänsä ruokittavina kun olen käynyt töissä n. 6 tunnin päviä. Pidemmät vuorot olisivat pakottaneet lopettamaan imetyksen kokonaan, ja näinkin maidontulo on ehtynyt muutamassa kuukaudessa, mutta vähitellen, ja ilman vieroitusongelmia. Kaikki ovat hyötyneet järjestelystä: itse olen saanut "omaa aikaa" töissä, kun kuitenkin olen ollut osan vuodesta kotiäitinä. Isä on tullut lapsille läheisemmäksi hoitaessaan heitä paljon. Lisärahalla olemme voineet harrastaa yms mihin ei olisi ollut muuten mahdollisuutta kotiäitiaikanani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja irma:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja irma:
Mun mielestä sen ikäisen kuuluu vielä olla äitinsä kanssa.

Syystä, että??

Ymmärrän toki, jos imettää. Mutta muuten? Onko kyse siitä että lapsen tarvitsee olla nimenomaan äitinsä kanssa, vai rehellisesti vaan siitä, että äidin tarvitsee olla lapsen kanssa?

Molemminpäin. Lapsella kestää oma aikansa ku eriytyy äidistään. Isänsä vatsassa lapsi ei koskaan ole ollutkaan.

Ja tuonikäistä kyllä tulis vielä imettääkin...

Mutta siis ei imetyksen puuttuminenkaan tee äidistä yhtäkkiä tarpeetonta.

6kk kohdalla jos äiti menee töihin, on melkein pakko aloittaa kiinteät aiemmin että pärjää sen ajan kotona, tai äidin herua näppärästi pumpulle-jos siis imettää
 
[/quote]

6kk kohdalla jos äiti menee töihin, on melkein pakko aloittaa kiinteät aiemmin että pärjää sen ajan kotona, tai äidin herua näppärästi pumpulle-jos siis imettää[/quote]


Olen näissä asioissa täysi noviisi... Mutta olen käsittänyt että toisilla lapsilla pelkkä rintamaito ei riitä 5-6 kk iässä, jolloin täytyy alkaa antamaan kiinteitä?

Haluaisin itse täysimettää mahdollisimman pitkään, ja jatkaa osittaisimetystä vielä sen jälkeenkin vuoden ikään. Meidän suvussa on aina imetetty pitkään, itsekin olen saanut 13 kk ikään asti tissiä :D
 

6kk kohdalla jos äiti menee töihin, on melkein pakko aloittaa kiinteät aiemmin että pärjää sen ajan kotona, tai äidin herua näppärästi pumpulle-jos siis imettää[/quote]


Olen näissä asioissa täysi noviisi... Mutta olen käsittänyt että toisilla lapsilla pelkkä rintamaito ei riitä 5-6 kk iässä, jolloin täytyy alkaa antamaan kiinteitä?

Haluaisin itse täysimettää mahdollisimman pitkään, ja jatkaa osittaisimetystä vielä sen jälkeenkin vuoden ikään. Meidän suvussa on aina imetetty pitkään, itsekin olen saanut 13 kk ikään asti tissiä :D
[/quote]

Lähes kaikille vauvoille riittää pelkkä rintamaito tuonne 6kk asti, joillekin pitempäänkin. Jos palaat töihin vauvan ollessa 6kk ikäinen, olisi kuitenkin ehkä suotavaa aloittaa kiinteät jo 5kk iässä jotta korviketta ei tarvittaisi. Yhden maitosyötön pumppaat tai lypsät aika helposti (kannattaa täyttää pakastinta jo heti kun vauva syntyy, kun maitoa tulvii yli äyräiden ;) )

Poissaolosi aikana ruokana siis kiinteitä 1-2 ateriaa, vettä mukista ja tarpeen tullen vähän maitoa, sekin mieluiten mukista. Sitten imetät kun olet paikalla ja mahdollisesti öisin. Pitkä imetys vaatii useimmiten yöimetystä myös; kello 12-06 tapahtuva imetys lisää maidontuotantoa eniten. Pitkät poissaolot päivisin onnistuvat hyvin jos jatkat imetystä öisin. Yöheräily ei ainakaan mun mielestä ole niin hankalaa, mitä monet antaa ymmärtää ;) Nukkuu vauvan vieressä niin ei sitä melkein edes huomaa...
 
Meillä on useampi lapsi ja yhden lapsen vauva-aikaan töiden suhteen sellainen tilanne, että minun oli järkevämpää palata töihin kesken vanhempainvapaan, vauva oli silloin 8,5 kk ja mies jäi sitten kotiin vanhempainvapaan lopuksi ja oli jonkun aikaa kotihoidontuella.
Oli aika ristiriitaiset tunteet, kun piti vähentää imetystä töiden menon vuoksi. Sinällään oli helppo aloittaa työt kun vauva ja isommat sisarukset oli isän hoivissa, eikä ketään tarvinnut viedä hoitoon ja saattoi keskittyä työhön täysillä.
Mutta kyllä tavallaan koin, että itse menetin siinä jotain. Toisaalta mies taas sai, hän tykkäsi olla lasten kanssa kotona ja näki kaikkea arvokasta, kuten ensiaskeleet, jotka muuten olisivat menneet häneltä sivu suun.
OT, mulle sopisi, että Suomessa pidennettäisiin tulosidonnaista vanhempainvapaata ja pitäisin myös siitä ehdotetusta mallista 6+6+6 eli vanhemmat vois näistä jaksoista sopia kuka pitäis niistä mitäkin, kunhan isä pitäisi yhden. Eli ensimmäisen vuoden ja todennäköisimmän imetysajan jälkeen isä vois jäädä puoleksi vuodeksi kotiin...
 
Minä lähdin opiskelemaan kun vauva oli noin 3,5 kk. Siihen asti imetin täysin ja lähes puolivuotiaaksi imetin niin, että korviketta annettiin pullosta korkeintaan kolme kertaa viikossa. Vauva nukkuu ulkona pitkät (4-5 h) päiväunet joten niiden aikana ehdin käydä koulua hyvinkin eikä vauva tarvinnut lisämaitoa. Nyt kun vauva on jo yli puolivuotias niin kiinteitä syö jo sen verran ettei tarvitse ollenkaan lisämaitoa vaan isä syöttää kiinteitä kun olen poissa ja kun tulen kotiin niin sitten imetän. Maitokin on riittänyt niin hyvin, että yhtään kertaa minun ollessa kotona ole tarvinnut antaa pullosta.. Meille tämä oli hyvä ratkaisu. Mies tykkää olla välillä kotona (muutenkin töissä oli lomautusuhka päällä) ja minä opiskelemassa. Meidän kokemuksella suosittelen!
 

Yhteistyössä