Töihin paluu

[ahdistaa]

Moi!

Olen palaamassa syksyllä töihin ja silloin reilun vuoden ikäinen esikoiseni menee päiväkotiin. Kuuluuko asiaan, että minua ahdistaa jo nyt ajatus töihin menemisestä ja lapsen jättämisestä päiväkotiin vai onko tämä merkki siitä, että olen menossa liian aikaisin töihin? Tiedän, on niin tapauskohtaista ja riippuu äidinkin luonteesta, mutta kunhan kyselen Taloudellisesti on tavallaan pakko palata töihin, mutta sitten toisaalta kuitenkin ajattelen, että kerranhan lapsi vain on pieni ja miksen sitten vaikka lainarahalla ole vähän aikaa vielä kotona. Lisäksi lapsella on jo pitkään ollut voimakas eroahdistus ja vierastus, mistäs sen tietää helpottaako se yhtään parissa kuukaudessa. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja miten olette toimineet? Niin ja lisään vielä, että pidän työstäni, tämä ahdistus ei liity siihen.

 

[S]

Juuri juttelimme mieheni kanssa tästä aiheesta tänään. Poikamme on tosin vasta 12 viikkoa eli ei ole vielä ajankohtainen tilanne. Mutta nyt kun äitiys on konkretisoitunut, tuntuu todella vaikealta että jättäisin vuoden ikäisen hoitoon kun se aika tulee. Puhuimme että jos tarve on, laitamme lainanlyhennykset jäihin tms. Tahdomme molemmat, että lastamme hoitaa oma vanhempi hieman pidempään. Olisi omituista antaa pieni vieraalle hoitoon, jos mitenkään löytää mahdollisuuksia taloudellisesti selvitä tilanteesta. Mieluumin tingimme kulutuksesta. On se niin lyhyt aika elämästä kun oma lapsi/lapset ovat pieniä. Ja kuinka tärkeätä olisi että nuo ihan ensimmäiset vuodet lapsi saisi viettää kotona vanhempiensa kanssa - itse uskon siis näin.

 

[ei helppoa]

Niinpä, ei helppo ratkaisu!
Itselläni sama tilanne, paitsi poika nyt 6kk ja kovasti töihin haikailevat... itse en vielä syksyllä menisi, mutta eivät ""kerenny"" vakinaistaa joten sekin työpaikka menee ohitse jos sinne ei syksyllä mene.
Parasta olisi jos saisi kasvattaa tosiaan lapsen/lapset itse. Mielestäni sinne parinvuoden hujakoille.
Taloudellinen tilanne tulee kyllä olemaan huono, mutta kaikesta selviää jollakin tapaa.
En tosiaan itsekkään vielä tiedä mitä tehdä!
Tsemppiä päätöksiin

 

[Jeps vanhempi]

No itsellä ei ole sama tilanne, kun itsäni kiikutettiin määräaikaisuuksissa. Ja luonnollisesti määräaikaiuutta ei jatkettu, kun tulin raskaaksi.

Mutta itsellä ja monella tutulla ""mieli"" töihin lähtöä kohtaan muuttuu, kun vauva kasvaa. Hyvinkin nopeasti voi tulla sellainen olo että haluatkin töihin tai se tuntuu ihan ok:lta.

Jos oikein kovasti ahdistaa, niin itse olisin pari kuukautta pidempään kotona. Se ei pitkässä juoksussa merkitse oikeastaan paljonkaan, vaikka lainarahalla olisi pari kuukautta kotona.

Imetätkö? Kun vuoden iässä (ehkä?) lopettelet imetystä ja vauva ""itsestäistyy"", eli ei tarvitse enää sinua syömiseen ja juomiseen. Samalla (ehkä?!) muutenkin kiinnostuu enemmän ihmisistä ja muista lapsista. Niin tilanne voi olla sinulle täysin eri, tuossa hetken kuluttua.

Sekava sepustus, mutta noin kävi itselleni, ""mieli"" muuttui todella nopeasti lyhyen ajan kuluessa. Paria kuukautta aiemmin ajatus tuntui aivan kestämättömältä. Mutta kun typy oli siinä vuoden ikäinen niin se tuntuikin ihan suht ok:lta.

 

[Ania]

Varmasti ihan normaalia tuo ahdistus, itselläni oli sama ahdistus viime syksynä äitiysloman päättyessä. Meillä tosin ei tarvinnut viedä lasta vieraalle hoitoon, vaan hoidetaan edelleen kotona miehen kanssa vuorotellen. Itsestä vain tuntui väärältä lähteä töihin, kun kotona on pieni lapsi.

Kaikkeen kuitenkin näköjään tottuu, pari kuukautta meni ""kituessa"" kunnes työnteko alkoi taas tuntua mielekkäältä ja oikealta systeemiltä, nyt en voisi enää kuvitellakaan, että jäisin pelkästään kotiin lapsen kanssa. Elämä tuntuu hyvältä, kun on kaikki palaset kohdallaan; työ, avioliitto, lapset, perhe-elämä, ystävät ja harrastukset.

 

[ap]

Kiitos kun olette vastailleet! Toisaalta ajattelen juuri noin kuten joku kirjoitti, että kerranhan lapsi vaan on pieni ja oma koti on paras hoitopaikka, mutta oli myös kiva kuulla kommenttejanne siitä, että mieli voi parissa kuukaudessa vielä muuttua ja ajatukseen voi tottua. En enää imetä, joten siinä mielessä lapsi ei ole enää niin kiinni minussa. Yksi asia joka myös mietityttää on nukkuminen eli yöt ovat edelleen tosi katkonaisia ja siksikin pohdin pitäisikö jäädä vielä kotiin kunnes ne paranevat, mutta toisaalta siihenhän voi mennä vielä vaikka kuinka kauan tai sitten päiväkodin tohinat väsyttävät niin, että unet paranevat sen myötä.

 

[Ulpu]

Minulla on sama homma edessä syksyllä =(
Poika on syntynyt elokuun alkupuolella ja töihin pitäsi palata viimeistään marraskuussa. Poika on silloin 1v 3kk. Päivähoito tai päiväkoti kutsuu...
Minulla ei ole vakituista työsopimusta (yllättäen luvattua vakipaikkaa ei tullutkaan, kun olin raskaana...), mutta määräaikaisen sopimuksen olisi määrä alkaa loka-marraskuun tienoilla. Yritän venyttää sen alkamaan vasta marraskuussa...

Eli kyllä ahdistaa täälläkin!

 

[Iitu]

En todellakaan haluaisi lähteä syksyllä vielä töihin,lapsi silloin 1v1kk,mieluummin kotona hänen kanssaan olisin vaan töihin palattava ja joskus se on kuitenkin edessä.Sanotaan että pienempi lapsi jää helpommin hoitoon kuin isompi,nähtäväksi jää itkeekö äiti enemmän kuin lapsi...

 

[mamma-05]

Samaa mietin minäkin. Itse ratkaisin asian niin, että meen töihin osa-aikaisesti, teen kolme pitkää päivää viikossa syksyllä ja kotona olen siis kaksi arkipäivää + viikonloput. Nyt meille sattui semmoinen onni, että siskoni hoitaa tyttöä nämä kolme päivää viikossa ja mies hakee sieltä pois. Eli ei travitse vielä viedä päiväkotiin. Aika paljon olen siis vielä kotona kunnes tyttö on 1.5 vuotta. Sitten täytyy miettiä muu ratkaisu, mutta toivon että voin vielä keväällä olla osa-aikaisesti töissä.

 

[Ulpu]

Ai niin, tuli tuosta yhdestä kirjoituksesta mieleen, että osa-aikaisesti menen minäkin sitten töihin. Teen varmaan 3-4 päivää viikossa tai puolta päivää. Pehmeämpi lasku takaisin työelämään...

 

[Minna]

Täällä on ilmassa aika ristiriitaiset tunteet! Toisaalta haluaisin kyllä palata töihin. Mutta en missään nimessä haluaisi olla erossa pojasta tai laittaa sitä hoitoon! Aloitan työt heinäkuun lopulla ja poika aloittaa päiväkodissa elokuun alussa. Tuolloin ikää 11kk.. Alkuun yritin ajatella että onhan meillä vielä kesä aikaa nauttia toisistamme 24h mutta nyt tuntuu että ahdistus vaan kasvaa eikä yhdessä olosta voi edes nauttia ihan sata lasissa. Meillä ei talous anna periksi minun jäädä pidemmäksi aikaa kotiinkaan. Laskelmia on kyllä tehty ja tarkistettu useaan kertaan. Mutta kiva kuulla että joillakin tilanne on kuitenkin helpottanut viimeistään kun on sinne töihin taas päässyt sisälle. Eiköhän tämä tästä.. Aurinkoista kesää!

 

[eka79]

Hei!
Täältä sitten tosi positiivisia fiiliksiä töihin paluusta. Tyttö oli vain 9kk kun meni päivähoitoon ja kaikki on menny loistavasti. Mies vei alussa lapsen hoitoon kun en itse pystynyt. Toisaalta kun meni noin aikaisin hoitoon ei ollut mitään kauheaa itkeskelyvaihetta ollenkaan. Täytyy sanoa että hoitopaikka aivan upea ja haikein mielin vien tytön ens syksynä päiväkotiin.

 

[Sinna]

AP, muistan tunteen kirkkaasti! Tyttö oli aika pieni kun jo murehdin että miten ihmeessä raaskin jättää hoitoon sitten äitiysloman päättyessä! Meillä mentiin kevennetyllä versiolla, eli tyttöä (10kk) tuli hoitamaan kotiin naapurimme ja sitten vuoden ikäisenä pieneen yksityiseen päiväkotiin. Kaikki meni tosi hyvin ja nyt 1,5v ikäisenä hän on aivan innoissaan päiväkodista. Aamulla juoksee sinne ja hymyilee ja nauraa muille lapsille ja hoitajille. Ei ole kovin montaa kertaa surullista tai itkuista lasta viety/noudettu! Minä tykkään käydä töissä, taidan olla vähän sellainen uranainen mitä sillä nyt ymmärretäänkin Samoin teen etätöitä kuten miehenikin eli täysiä päiviä on vähemmän tietty...

tsemiä

On tosi kiva että vaikka olen aivan hulluna tuohon tyttöön, hänellä on muitakin aikuisia joihin voi luottaa ja joiden seurassa viihtyy.

Nauti vaan rauhassa nyt äitiyslomasta ja mietit sitten asiaa vähän lähempänä...

 

[mamma-05]

Kävin tänään työpaikalla tytön kanssa tapaamassa työkavereita ja katselemassa paikkoja. Oli tosi kivaa jutella kaikkien kanssa ja työkaveritkin saivat tutustua kullannuppuuni Ei ahdista työpaikka enää yhtä paljon kun olen käynyt siellä totemassa, ettei se niin paha paikka olekaan ja kaikki on ennallaan. Työkavereillakin on lapsia joten tietävät tilanteen. Suosittelen työpaikalla käyntiä aika ajoin!

 

[MFF]

Minua ei ahdista ajatus töihin paluusta (poika on syksyllä vuoden). Meillä yöt ihan silppua ja itse en saa päivärytmiä muutettua siten, että poika jaksaisi valvoa myöhempää (=nukkua myöhempään). Toivon päivähoidon tuovan rytmin elämäämme.

 

[Ulpu]

Meilläkin yöt usein levottomia vielä, poika on jo pian 10kk. Sehän siinä pelottaakin, että jos yöt ei parane koskaan ja joudun sitten aina menemään töihin valvotun/huonosti nukutun yön jälkeen...

 

[MFF]

Uskon, että kunnon päivärytmi ja puuhastelu/ulkoilu vie mehut pikkumiehestämme ja alkaa uni maittamaan. En väitä etteikö nyt ulkoiltaisi ja puuhattaisi, mutta silti...

 

[Ulpu]

Toivotaan parasta =)
Töihin paluu kutsuu minua syksyn tullen, joten onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa poitsulla oppia nukkumaan yönsä...

 

[Riina]

Tilanne voi vielä sun mielessäsi muuttua parempaan suuntaan eli kun lapsi alkaa tosiaan olla sen vuoden vanha ja vähän ylikin, niin susta saattaakin alkaa tuntua, että ihan kiva päästä välillä hengähtämään töihin ;-)

 

[puh]

POSTIIVISIA kokemuksia:
Menin töihin, kun lapsi oli vähän päälle 1. Jännitin ihan kamalasti ja joskus iltaisin muutamia viikkoja ennen paluuta iski jumalaton ahdistus.. Päätin, että voin joko stressata etukäteen ja pilata viimeiset viikot kotona, tai nauttia niistä hetkistä täysillä. Valitsin jälkimmäisen: KÄvin yksin ja lapsen kanssa työpaikalla pariin kertaan, kävimme tutustumassa perhepäivähoitajalla pariin otteeseen ja kertakaikkiaan otin sen asenteen, että jos elämä menee aivan kamalaksi, jään kotiin uudestaan.
Myös meillä oli ennen töihinpaluutani ongelmia päiväunissa ja iltanukutuksessakin jonkun verran, eikä säännöllistä ruokailurytmiä.. Tuntui, että yritin vähän kaikkea koko ajan, siis nukuttamista ja syömistä.
Ekan viikon lapsi vähän itkeskeli jäädessään hoitoon. Isä vei ja minä hain. Ja liikutuksessa katselin, kun lapsi tuli ovelle uusien kavereiden kanssa. Hän osasi kävellä jo hyvin.

Alusta asti hoidosta ja hoitajasta on tullut tärkeä paikka. Lapsella on todella tarkka uni- ja ruokailurytmi (sitäkin jännitin kauheasti, mutta siellä muiden mukana hän on oppinut) Nyt puolitoistavuotiaana mm. menee heti syöttötuoliinsa istumaan, kun aletaan syömään ja nukahtaa sänkyynsä, kun vain hänet sinne nostamme ja suukotamme. Lapsi nauttii muiden lasten seurasta, on iloinen ja sosiaalinen. JOskus on tietysti väsynytkin ja kiukkuinen, mutta lähinnä siitä osoittaa minulle mieltään, kun lähdemme kotiin kesken leikkien.

Olen viihtynt töissä mainiosti, enkä usko, että seuraavienkaan kohdalla kovin paljon pidemmäksi aikaa kotiin jään. TAi eihän sitä voi tietää, mutta niin kivasti tämä on meillä mennyt. Siispä: asennoidu oikein, kysele, tutustu, kerro tunnelmistasi. Ja varaa ekojen työ/hoitoviikkojen ajaksi kaikki illat vapaaksi ja tankatkaa läheisyyttä, kuuntelua ja yhdessäoloa. Hirmusti Tsemppiä teille kaikille palaajille! Kyllä hoitopaikassakin lapsista voi kasvaa täysipainoisia lapsia, yhtä lailla kuin kotonakin.