1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?
Minut kyllä yllätti se synnytyksen jälkeinen kipu. Minusta siitä ei puhuta tarpeeksi, ainakin itse tavalalan elin siinä luulossa, että se toipuminen menee sit omalla painollaan eikä sitä jaksa sitten ajatella, kun on oma vauva sylissä. Mutta kun ei sitä vauvaa edes jaksanut pitää sylissä, ei pystynyt kivuilta kääntämään kylkeä, saatika nousemaan sängystä ja nostamaan vauvaa.
Mulla oli normaali alatiesynnytys, jossa tosin ponnistusvaihe pitkittyi ja repesin ihan jonkun verran. Tikkaaminen repeämisen jälkeen oli tähänastisen elämäni kamalin kokemus, itse synnytys ei sen rinnalla ollut mitään. Puudutusta ei ollut (en tiedä miksi ei, ehkä ei ehditty laittaa koska verenhukka oli niin suuri) ja sekä kätilö että lääkäri olivat erittäin nuivia ja epäkohteliaita.
Synnytyksestä toipuminen kesti joitakin viikkoja, sitten pystyi jo jokseenkin ok istumaan ja kävelemään. Mutta ennallaan tuo alapää oli ehkä vasta vuoden jälkeen synnytyksestä... Aika kauan siis kesti.
Toinen yllätys oli se tunnemyrsky siellä laitoksella, siihen ei osannut varautua. Ei pystynyt nukkumaan lähes lainkaan ja hereillä ollessa itketti melkein koko ajan. Tietysti meni halutkin, mutta se on mun mielestä enemmän fyysistä kuin henkistä. Traumaattista oli esim. kierukan asennus n. 5 kk kuluttua synnytyksestä, pelkäsin sitä kipua ihan hirveästi jo etukäteen, enkä edelleenkään halua mennä gynekologille tästä syystä. Jonkinlaiset henkiset traumat siis jäi.
2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?
Sain siis repeämähaavan, 2. asteen repeämät tosin vain mutta kymmeniä tikkejä. Haavan paraneminen sinänsä (siis umpeutuminen) kesti 2-3 viikkoa, mutta kivut jatkuivat paljon kauemmin. Ensimmäisiin viikkoihin en kyennyt istumaan, viikon kohdalla pystyin kävelemään ehkä n. 10 minuuttia kerrallaan. Ennallaan en ole edelleenkään, mutta johtuu siitä, etteivät tikkaukset menneet ihan kuin oppikirjassa. Kipuja ei pahemmin ollut 2-3 ekan kuukauden jälkeen. Episiotomiaa ei kohdallani "ehditty" tehdä, eli kätilö ei halunnut tehdä... parempi ratkaisu se kyllä olisi ollut näin jälkikäteen ajateltuna. Olisi ollut vähän siistimpi homma kursia kokoon yhtä siistiä haavaa kuin alapäätä joka repsottaa joka suuntaan...