Toinen lapsi toivottu?

[minä]

Minulle on aina palannut se vauvakuume kun olen saanut tarpeeksi kauan nukkua öitäni heräämättä. Ensimmäinen lapseni oli 1,5 vuotta kun vauvakuume yllätti uudelleen. Ajattelimme että kaksi lasta riittää, mutta kun kakkonen oli 2 vuotta niin vauvakuumeisina toivoimme vielä yhtä. Anna ajan kulua ja nauti pienestä vauvastasi. Ei kannata väsyneenä hankkiutua raskaaksi sen takia että haluaa pienen ikäeron.

 

[ristiriitainen olotila]

Miksi ei voi kyläillä,shoppailla ym lapsen kanssa? Me mennään vauvan kanssa todella palljon eikä siten kerkeä miettiä omaa uupumusta.
Mutta todellakin mietityttää samat asiat kuin sinua, haaveissa on ollut myös tuo 2-3 lasta mutta on tämä sen verran "rankkaa" ollut että mietityttää kannattaako tähän samaan putkeen toinen "tehdä" vai odottaa..lapseni on 9kk ja vieläkin herättelee yöllä paljon ja on ns.vaativa. Mutta helpommalla on päästy kun pysytään liikkeellä eikä kotona.

Tokihan vauvan kans voi noita tehdä, sanoin vaan että vapaammin ollaan totuttu menemään. Vauvan kanssa täytyy huolehtia lähtiessä et on syöty ja vaipat ja eväät mukana, missä syötetään, miten ajoitetaan nukkuminen.

Meillä on myöskin suht "helppo" tämä vauva, huusi aikoinaan muutaman viikon, mutta nyt tyytyväinen ja nukkuu aika hyvin, siitä huolimatta nuo ajatukset hiipii mieleeni ja harmittaa :/

Mikä sinua ap siis oikeastaan harmittaa? Se, että et halua nyt raskautua uudelleen? Oletko tehnyt jonkun päätöksen, että kun eka on 5kk, toinen pulla uuniin?

Ihan varmasti vauvakuumeesi sieltä putkahtaa, kun olet päässyt yli väsymyksestä. Aika epäreilua esikoisesi kannalta, jos vietät hänen ainutlaatuisen vauva-aikansa harmistellen sitä, että et jaksa tehdä hänelle just nyt pikkusisarusta...

Anna armoa itsellesi ja anna ajan toimittaa tehtävänsä!

En ole mitää päästöstä tuosta 5kk:n iästä tehnyt etukäteen.
Sehän tässä vähän harmittaa että murhedin tälläisiä nyt kun olis aika nauttia tuosta ihanasta pikkuisesta. Ja kyllä mä tuosta nautinkin, kummia ajatuksia vaan pyörii päässä välillä

Lähinnä siitä halusin kokemuksia kuulla että onko muilla ollut samanmoisia ajatuksia ja tuosta että palaako halu toiseen vauvaan vaikka nyt tuntuu siltä että ei voi vauva kuumetta enää tänne tulla..

Sisaruksista on kuitenkin niin paljon iloa, sekä lapsena että sitten aikuisenakin

 

[Naisen raivo]

Meilläkin yritetään kakkosta saada aikaiseksi, esikoinen on nyt 1v4kk mut taas tällä viikolla oon miettinyt että oonko mä ihan pimee Eka vuosi valvottiin siis todella paljon kun tuo poika oli huono nukkumaan tuntia pidempiä pätkiä. Vuoden iässä alkoi sit nukkumaan yhtäkkiä klo21-08 ja oltiin ekstaasissa, no nyt poika on taas päättänyt että klo 03 on aivan hyvä aika alkaa joko huutamaan tai sitten herätä kokonaan ja aloittaa uusi päivä, ja me ollaan miehen kans aika väsy tähän..Miten mä ikinä jaksan jos tähän toinen tulee ennenkö tuo eka menee armeijaan Mut kai se siitä sitten taas omalla painollaan menee

 

[jj]

Meillä on lapsilla ikäeroa 2,5 v. Mielestäni se on hyvä ikäero. Esikoinen oli ehtinyt olla riittävän pitkään vauva ennen seuraavan syntymää ja lisäksi vauvan tulo ei osunut pahimpaan eroahdistusvaiheeseen, esikoinen oli jo melko omatoiminen ja tavallaan "valmis" ison lapsen rooliin.

Mutta ei mulla todella ollut minkäänlaista halua toiseen vauvaan silloin kun esikoinen oli alle vuoden ikäinen. Yksi pikkuinen kerrallaan riittää

 

[pippamama]

Odottele ihan rauhassa siihen että itsestäsi alkaa tuntua siltä että toinen lapsi olisi oikeasti tervetullut. Älä syyllistä itseäsi mistään, älä edes sitten jos sitä toista et koskaan haluakkaan.

Sitä en ymmärrä, miksei vauvan kanssa voisi kyläillä ja shoppailla niinkuin ennenkin. Me ainakin voitiin ja voidaan vieläkin kun on kaksi lasta.

 

[myö]

Meidän lapsilla on ikäeroa 1v8kk. Minäkin olin tosi puhki esikoisen vauva-aikaan: elämänmuutos tuntui niin valtavalta. Silti aateltiin miehen kanssa, että parempi, kun menee "samoilla valvomisilla". Ja oikeessa oltiin. Kuopus oli vielä todella helppo vauva, ja kun esikoinen ei ollut ehtinyt uhmaikään ja luopui vaipoistaankin 1v10kk iässä, niin muistelen edelleen kuopuksen vauva-aikaa lämmöllä. Nyt ovat 5 ja 6 ja edelleen toistensa parhaat kaverit.

Työkaveri sai esikoisensa samaan aikaan ja nyt odottaa kakkosta, enkä voi muuta kuin ajatella, että onneksi meillä on nuo ajat ohi. jokainen tietysti tavallaan, mutta meille sopi tämä.

 

[ristiriitainen olotila]

Odottele ihan rauhassa siihen että itsestäsi alkaa tuntua siltä että toinen lapsi olisi oikeasti tervetullut. Älä syyllistä itseäsi mistään, älä edes sitten jos sitä toista et koskaan haluakkaan.

Sitä en ymmärrä, miksei vauvan kanssa voisi kyläillä ja shoppailla niinkuin ennenkin. Me ainakin voitiin ja voidaan vieläkin kun on kaksi lasta.

Muistaakseni sanoin noista kyläilystä ja shoppailusta että onnistui ennen vapaammin, saattoi aamulla lähteä käydä tarpeen mukaan syömässä ja kahvilla päivän mittaan, tulla ehkä jonkun kaverin kautta kotiin illalla.

Kyllä mun on pakko sanoa et tuollanen Koko päivän (mitä ei edes aamulla ole vielä sen kummemmin suunniteltu) reissu vaatii oman osansa vauvan kanssa, eikä ole yhtä helppoa ja huoletonta kun se että huolehtii vain itsensä Ehkä jollakin se vauva menee siinä sivussa; vaihtaa vaipat ja syöttää milloin missäkin, minulla ei; katson minne menen vaipat vaihtamaan ja haluan löytää rauhallisen syöttöpaikan. Mutta toki tiesin sen jo ennen hänen syntymäänsä että elämä tulee muuttumaan.
Onnistuu kyllä, mutta ei enää niin vapaasti kuin ennen

No, tämähän ei sitten tietenkää ollut se jutun pointti että nyt en enää pääse minnekkää ja että elämäni on kurjaa tuon pienokaisen kanssa ..jotenkin tuohon yhteen lauseeseen tässä takerruttiin..

 

[vieras]

Meillä on ikäeroa ekan ja tokan välillä 2v9kk, se on mielestäni tosi hyvä ikäero. Toinen oli jo isompi ja oppinut kuivaksi, oli vain yksi vaipoissa. Nyt lapset ovat 6v ja 3v ja parhaita kavereita. itse en olis jaksanut kahen vaippaikäisen kanssa joten tämä oli meille paras ikäero.