M
"mensku"
Vieras
Meillä on 5-vuotias tyttö jo ennestään ja olemme mieheni kanssa aina olleet sitä mieltä että se saa riittää ja etenkin mies on ollut jopa jyrkkäänkin kielteisellä kannalla. Ei sillä että olisi ollut mitenkään erityisen raskasta mutta taidetaan olla molemmat vain liian mukavuudenhaluisia nykyään kun tuo tyttö jo on aika helpossa iässä,ja isovanhemmat pystyy ja jaksaa ottaa välillä hoitoonkin jos vaikka halutaan käydä míehen kanssa jossain.
Mutta nyt yllättäen mies itse on alkanut vihjailemaan että miten olisi jos tulisi vielä yksi lapsi (poikaa selkeästi toivoo mikä vähän huolettaa kun se ei ole meidän päätettävissä).. Olen nyt viime viikkoina miettinyt ja miettinyt ja olen nyt ihan kahden vaiheilla,olen itse ollut aina sitä mieltä että toinenkin olisi tervetullut mutta koska mies on ollut niin selkeästi vastaan,en ole ottanut asiaa puheeksi 2 vuoteen kunnes nyt mies yllättikin.
Sitä lähinnä pohdin että kun ollaan totuttu suht vapaaseen elämään ja menemään suunnilleen miten huvittaa lapsen kanssa tai ilman,niin miten sitten jos vauva tulee..?? Miten tuollaisen vähän alle kouluikäisen tai jo kouluunkin ehtineen ja vauvan kanssa se yhteiselo oikein sujuu,miten oma jaksaminen ja parisuhde yms?
Omat vanhempani ovat jo senverran iäkkäitä että en raaskisi pyytää hoitoapua enää sellaisen ihan pienen kanssa,tytärtämme jaksaa hoitaa kun touhuaa aika paljon itsekseen eíkä tarvitse kannella eikä sen hoito ole sillälailla raskasta kuin pienen hoito..ja on kyllä luonteeltaankin mukava ja kiltti tyttö!
Kun nyt olen pari kertaa yrittänyt jutella miehen kanssa niin sanoo että sitä pitää miettiä ja että olisihan se mukavaa kun tulisi vielä iltatähti mutta ei ole puhunut asiasta enempää,vaikka minä nimenomaan haluaisin nyt jutella ja pohtia yhdessä sitä asiaa! Miksi sitten sanoo tuollaista kun ei sitten halua jutella siitä ja laittaa vain minun pään pyörälle..
Mutta nyt yllättäen mies itse on alkanut vihjailemaan että miten olisi jos tulisi vielä yksi lapsi (poikaa selkeästi toivoo mikä vähän huolettaa kun se ei ole meidän päätettävissä).. Olen nyt viime viikkoina miettinyt ja miettinyt ja olen nyt ihan kahden vaiheilla,olen itse ollut aina sitä mieltä että toinenkin olisi tervetullut mutta koska mies on ollut niin selkeästi vastaan,en ole ottanut asiaa puheeksi 2 vuoteen kunnes nyt mies yllättikin.
Sitä lähinnä pohdin että kun ollaan totuttu suht vapaaseen elämään ja menemään suunnilleen miten huvittaa lapsen kanssa tai ilman,niin miten sitten jos vauva tulee..?? Miten tuollaisen vähän alle kouluikäisen tai jo kouluunkin ehtineen ja vauvan kanssa se yhteiselo oikein sujuu,miten oma jaksaminen ja parisuhde yms?
Omat vanhempani ovat jo senverran iäkkäitä että en raaskisi pyytää hoitoapua enää sellaisen ihan pienen kanssa,tytärtämme jaksaa hoitaa kun touhuaa aika paljon itsekseen eíkä tarvitse kannella eikä sen hoito ole sillälailla raskasta kuin pienen hoito..ja on kyllä luonteeltaankin mukava ja kiltti tyttö!
Kun nyt olen pari kertaa yrittänyt jutella miehen kanssa niin sanoo että sitä pitää miettiä ja että olisihan se mukavaa kun tulisi vielä iltatähti mutta ei ole puhunut asiasta enempää,vaikka minä nimenomaan haluaisin nyt jutella ja pohtia yhdessä sitä asiaa! Miksi sitten sanoo tuollaista kun ei sitten halua jutella siitä ja laittaa vain minun pään pyörälle..
