toinen vai ei

[vieras]

mulla on jollain tasolla vauvakuume,olis kiva saada esikoiselle sisarus, ja vauvathan ON ihania. mut toisaalta sitten tuntuu ettei enää "kannata" kun tavarat on myyty ja auto just vaihdettu pienenpään ja suunnitelmissa oma koti.
plus se synnytys on jättänyt traumat mieleen.
pitääkö mun nyt laskea plussat ja miinukset kun tää asia ei selkene yhtään,mä vaan jankkaan samoja syitä mielessäni? miehestä ei oo mitään apua,kun sillä on sama kun mulla,ei osaa päättää.
vai onko se niin et jos yhtään epäröi ei kannata? entä jos joskus "mummona" alkaa kaduttaa?

 

[vieras]

no jos epäilyttää ei kannata. jos kaduttaa vanhempana niin sille ei voi mitään.

 

[dobberi]

JOS YHTÄÄN EPÄRÖIT NIIN EI KANNATA!

 

[Jouskari-80]

Mä olen pikkasen erimieltä.Sillä tietynlainen epävarmuus on mun mielestä tervettä;sehän kertoo siitä että mietitte ja harkitsette tosissaan ja tarkkaan mitä ootte tekemässä...

Meidän esikoinen on nyt 3,5vuotias ja toisen lapsen pitäisi syntyä elosyyskuussa.

Esikoisen syntymä oli meidän parisuhteelle kasvunpaikka ja pitkään molemmista tuntui ettei enää ikinä ruveta moiseen.

Mutta esikoisen varttuessa ja ajan kuluessa päätimme kuitenkin yrittää mutta keskusteltiin pitkään ja hartaasti asiasta ja totta puhuen vieläkin mietin välillä "mitä on tullut tehtyä.."

Totta kai halusimme molemmat tämän lapsen mutta silti pää syy oli tuo esikoinen ja luulenkin että tämä on parasta mitä hänelle loppujen lopuksi voi tapahtua pidemmän päälle.
Ainakin meidän esikoisesta on kehittymässä pikku hiljaa semmoinen" mukava" kaiken keskipiste kun on vielä kaikkien isovanhempien ensimmäinen lapsenlapsi...

Ja sitten ajattelen kaikkia tulevaisuuden kesiä ja lomareissuja joissa me sitten vuorotellen viihdytetään esikoista ja "leikitään" hänen kanssaan...ts. heillä on kuitenkin sitten toisensa tulevaisuudessa ja joskus kun meistä aika jättää...

Tuntuu hullulta että koko rumba alkaa taas alusta kun kaikki oli jo niin "helppoa";
esikoinen oli mallivauva ja kaikki sujui hyvin.Olen ollut jo töissä pitkään ja matkustelu tuon yhden kanssa on helppoa ja vaivatonta,yhden saa hoitoon melkein aina jne jne listaa voisi jatkaa loputtomiin...

Mutta kuitenkin tuo lapsi- aika on niin kovin lyhyt tässä koko elämässämme että koen sen jaksavani ja palkintona saa sitten seurata ilolla&hirvityksellä jälkikasvunsa edesottamuksia!

En siis osaa neuvoa mitään suoraan vaan teette niinkuin sydän sanoo.

Itse kyselin tuota samaa täällä vielä viime syksynä...ja tässä sitä nyt sitten ollaan...


(Nykyaika on juuri tällaista kun kaikki on tavallaan niin hyvin ja ollaan mukavuudenhaluisia jne.ennen vanhaan ei tarvinnut miettiä,lapsia tuli jos oli tullakseen ja ne hoidettiin muun työn ja arjen keskellä.Tästä on toki voinut seurata myös huonoakin mutta pääosin ainakin itse toivoin tulevani raskaaksi "vähän niinkuin vahingossa"-ettei tarvitsisi tehdä sitä päätöstä jättääkö ehkäisy vai ei...joka tapauksessa tsemppiä!)

 

[Ögonblick]

Niin meilläkin oli, kaikki vauvatarvikkeet myyty ja elämä oli oikein mukavaa ja erittäin helppoa yhden kanssa. Siltikin päätettiin, että toinenkin saa tulla. Enkä ole katunut. Ikäeroa noilla on 3v tasan ja nyt jo koko ajan toistensa kanssa touhuavat vaikka pienempikin on alle vuoden vielä. Ei se toinen rajoita elämä yhtään lisää. Ei meillä ole omakotitaloa, laskettu että tähän mahdutaan kunnes esikoinen aloittaa koulun, autokin on pieni, just mahtuu kyytiin matkikset kun tarttee. Mutta pelkkä ajatus siitä, että lapsilla on toisensa nyt ja aina, niin on se tärkein ajatus meille!

Ja synnytys oli minullekin se suurin murhe koko tässä asiassa, ja vaikka menikin loppujen lopuksi juuri niin kuin piti, niin siihenkin voi jo ennen raskautta puuttua, siis pelkopoli äitiysneuvola jne.. Synnytyksen takia ei toista kannata jättää tekemättä.

 

[Candy Cane]

Samaa miettii täällä :wave:

Tuo ainokainen on kolmevuotias ja asutaan vielä tosi syrjässä missä ei kavereita näe kuin päiväkodissa. Silloin harvoin kun joku lapsi on kylässä niin tuo meidän pallero on onnensa kukkuloilla. Nyt on alkanut tosissaan miettimään, pitäisikö hänellä olla sisaruksia ettei ihan orpona piruna olisi tätä eloa tallaamassa.

Toisaalta hirvittää ajatus vauvanhoidosta, jonka koin äärimmäisen raskaaksi vaikka tuo ainokainen olikin oikea unelmavauva. Synnytys on myös yksi kauhunpaikka, etenkin kun tuolla pojalla oli jo siinäkin hengenlähtö lähellä.

Voi kun saisi valmiina sellaisen parivuotiaan! Toivon oikein, että ehkäisy pettäisi niin ei tarvisi tehdä itse päätöstä

 

[ap]

mä en voi tehdä toista vaan siksi että siitä on iloa lapselle,täytyyhän minun itsenikin sitä haluta,en vaan tiedä haluanko. siis haluan ja toisaalta en. voi juma et on vaikeeta. ehken mä sit oo valmis luopumaan kaikesta mitä nyt on ja tulee olemaan lapsen takia. onneks on tuo yksi lapsi ilona ja silmäteränä

 

[hannamaria]

Mitä tavaroihin tulee, niin vaikka meillä on toinen suunnitelmissa, silti oon antanu kaikki vauvakamat eteenpäin sitä mukaa ku ei tarvita meillä. Raskausaikana on sitten kiva kiertää kirppareita, se on osa sitä odotuksen iloa

 

[Nekkis]

Ehdottomasti toinen! Asiat järjestyvät, kyllä sinne autoon mahtuu.

 

[Candy Cane]

mä en voi tehdä toista vaan siksi että siitä on iloa lapselle,täytyyhän minun itsenikin sitä haluta,en vaan tiedä haluanko. siis haluan ja toisaalta en. voi juma et on vaikeeta. ehken mä sit oo valmis luopumaan kaikesta mitä nyt on ja tulee olemaan lapsen takia. onneks on tuo yksi lapsi ilona ja silmäteränä

My thoughts exactly!

 

[vieras]

No kaverit on kyllä täysin eri asia kuin sisaret. sisarusten kanssa elämä on normaalisti tappelua, kun taas kavereiden kanssa leikitään.

Yhden kanssa on helppoa ja hänelle riittää aikaa ja rakkautta. Toki jos tukiverkot hyvät, jaksaa useammankin kanssa hyvin. Muuten kaksi on jo ihan työtä.

Toisaalta sisarussuhde voi olla hyväkin. Noin puolet kokee sisarensa aikuisena tärkeimmiksi/tärkeiksi ihmissuhteiksi, puolet pärjäisi ihan hyvin ilmankin ja heistä on silloinkin vain haittaa, kun vievät omien lasten hoitopaikan hoidattamalla aina omia lapsiaan, joten isovanhemmat eivät jaksa hoitaa kaikkien lastensa lapsia, kun yhden lapset aina hoidossa.

Ehkä sisaret leikkivät jonkin verran yhdessä, mutta ei sinun työmäärä siitä vähene mitenkän, enemmän saa selvitellä tappeluita ja kahdella lapsella on kahdet harrastukset, kahdet omat kaverit sotkemassa, kahdet läksyntarkistukset, enemmän raastettavaa, enemmän viikattavaa pyykkiä eli tuplasti työtä loppuelämäksi. kurvaat sekä päivkotiin että eskariin/kouluun, aamuin illoin jne kaikkea työtä kaksinverroin.

 

[Vepasto]

Mä en ole ikinä tavannut ihmistä, joka olisi katunut lasten tekoa, mutta sellaisia olen, jotka ovat katuneet sitä kun eivät ole tehneet tai ovat tehneet vain yhden.

 

[vieras]

Mä en ole ikinä tavannut ihmistä, joka olisi katunut lasten tekoa, mutta sellaisia olen, jotka ovat katuneet sitä kun eivät ole tehneet tai ovat tehneet vain yhden.

Ai? Lähes joka päivä joku täällä harmittelee.

 

[vieras]

no kuinka moni uskaltaa ääneen myöntää että katuu lapsien tekoa.....varmasti monella se käy mielessä ainakin joskus,joillakin suurimman osan ajasta,sitä ei vaan aina uskalla ääneen sanoa.

 

[Vepasto]

Mä en ole ikinä tavannut ihmistä, joka olisi katunut lasten tekoa, mutta sellaisia olen, jotka ovat katuneet sitä kun eivät ole tehneet tai ovat tehneet vain yhden.

Ai? Lähes joka päivä joku täällä harmittelee.

mutta siis oikeesti.

 

[vieras]

no kuinka moni uskaltaa ääneen myöntää että katuu lapsien tekoa.....varmasti monella se käy mielessä ainakin joskus,joillakin suurimman osan ajasta,sitä ei vaan aina uskalla ääneen sanoa.

takuulla harmittelee monikin, kukaan ei sitä sano ääneen mutta täällä netissä useinkin tuntemattomana.

Lapsissa on kauheasti työtä, ja suomessa monen lapsen äidiltä odotetaan samanlaista panosta työelämässä kuin yhden, vaikka useammassa on moninkertaisesti työtä 20-30 vuodeksi jo kotona.

 

[vieras]

Mä en ole ikinä tavannut ihmistä, joka olisi katunut lasten tekoa, mutta sellaisia olen, jotka ovat katuneet sitä kun eivät ole tehneet tai ovat tehneet vain yhden.

Ai? Lähes joka päivä joku täällä harmittelee.

mutta siis oikeesti.

kyllä täälläkin varmasti ihan oikeesti harmittelevat eivätkä vaan provona.

 

[viiden äiti]

En koskaan ole katunut yhtään viidestä lapsestani.
Päinvastoin monesti kiitän tästä kuopuksesta että sain hänet vielä nelikymppisenä, muuten nököttäisin jo yksinäni kun isoilla omat perheensä, mitä nyt kylässä käyvät ja saan välillä lapsenlapsia yökylään.
Kaikilla on kohtuulliset ikäerot niin ei koskaan ole ollut raskasta ja vaikeaa.

 

[maymay]

En koskaan ole katunut yhtään viidestä lapsestani.
Päinvastoin monesti kiitän tästä kuopuksesta että sain hänet vielä nelikymppisenä, muuten nököttäisin jo yksinäni kun isoilla omat perheensä, mitä nyt kylässä käyvät ja saan välillä lapsenlapsia yökylään.
Kaikilla on kohtuulliset ikäerot niin ei koskaan ole ollut raskasta ja vaikeaa.

joillekin se sopii et on paljon lapsia mut joillekin ei. jotkut sitä katuu,jotkut ei