Mä olen pikkasen erimieltä.Sillä tietynlainen epävarmuus on mun mielestä tervettä;sehän kertoo siitä että mietitte ja harkitsette tosissaan ja tarkkaan mitä ootte tekemässä...
Meidän esikoinen on nyt 3,5vuotias ja toisen lapsen pitäisi syntyä elosyyskuussa.
Esikoisen syntymä oli meidän parisuhteelle kasvunpaikka ja pitkään molemmista tuntui ettei enää ikinä ruveta moiseen.
Mutta esikoisen varttuessa ja ajan kuluessa päätimme kuitenkin yrittää mutta keskusteltiin pitkään ja hartaasti asiasta ja totta puhuen vieläkin mietin välillä "mitä on tullut tehtyä.."
Totta kai halusimme molemmat tämän lapsen mutta silti pää syy oli tuo esikoinen ja luulenkin että tämä on parasta mitä hänelle loppujen lopuksi voi tapahtua pidemmän päälle.
Ainakin meidän esikoisesta on kehittymässä pikku hiljaa semmoinen" mukava" kaiken keskipiste kun on vielä kaikkien isovanhempien ensimmäinen lapsenlapsi...
Ja sitten ajattelen kaikkia tulevaisuuden kesiä ja lomareissuja joissa me sitten vuorotellen viihdytetään esikoista ja "leikitään" hänen kanssaan...ts. heillä on kuitenkin sitten toisensa tulevaisuudessa ja joskus kun meistä aika jättää...
Tuntuu hullulta että koko rumba alkaa taas alusta kun kaikki oli jo niin "helppoa";
esikoinen oli mallivauva ja kaikki sujui hyvin.Olen ollut jo töissä pitkään ja matkustelu tuon yhden kanssa on helppoa ja vaivatonta,yhden saa hoitoon melkein aina jne jne listaa voisi jatkaa loputtomiin...
Mutta kuitenkin tuo lapsi- aika on niin kovin lyhyt tässä koko elämässämme että koen sen jaksavani ja palkintona saa sitten seurata ilolla&hirvityksellä jälkikasvunsa edesottamuksia!
En siis osaa neuvoa mitään suoraan vaan teette niinkuin sydän sanoo.
Itse kyselin tuota samaa täällä vielä viime syksynä...ja tässä sitä nyt sitten ollaan...
(Nykyaika on juuri tällaista kun kaikki on tavallaan niin hyvin ja ollaan mukavuudenhaluisia jne.ennen vanhaan ei tarvinnut miettiä,lapsia tuli jos oli tullakseen ja ne hoidettiin muun työn ja arjen keskellä.Tästä on toki voinut seurata myös huonoakin mutta pääosin ainakin itse toivoin tulevani raskaaksi "vähän niinkuin vahingossa"-ettei tarvitsisi tehdä sitä päätöstä jättääkö ehkäisy vai ei...joka tapauksessa tsemppiä!)