Toisinaan kadehdin lapsettomia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sam
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sam

Vieras
Toisinaan,mutta en aina ja joka hetki! Siis selväksi nyt kaikille etten tosiaan kadu lasteni syntymää <3
Mutta siis joskus tulee olo,että haluaisi olla vapaa ja mennä kun siltä tuntuu. Siis olen tyytyväinen elämääni;lapsia ja mies ym :) mutta välillä toivon etten olisi tässä tilanteessa,jumissa päivät,lasten kanssa,vieraantunut kavereistani,minä. Juuri nyt mulla on se tunne,haluaisin pakata laukun,ottaa junan alle ja lähteä kaverini luokse juhlimaan ahh.. aurinko paistaa,terassilla olutta ja kavereita,hauskanpitoa. nykyään olen päivät yksin lasteni kanssa,kaverit eivät enää niin paljon halua olla kanssani,koska ovat itse useat lapsettomia. Olisi kiva elää nuoruutta ja olla vapaa! :) ja tämähän on aivan normaalia varmasti jokaisella äidillä,nyt vaan oli pakko tänne vuodattaa itkujen jälkeen,niin haikeana olo :)
 
AP, niin mäkin joskus. On vähän samanlainen olo, kuin ois jäänyt avaimet sisään ja seisot oven takana; koti on lähellä, mutta kuitenkin saavuttamattomissa. Sama tilanne elämässä. Elämää on tässä, joskus liiaksikin, mutta ympärilläolevaan elämään ei voi osallistua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöö:
AP, niin mäkin joskus. On vähän samanlainen olo, kuin ois jäänyt avaimet sisään ja seisot oven takana; koti on lähellä, mutta kuitenkin saavuttamattomissa. Sama tilanne elämässä. Elämää on tässä, joskus liiaksikin, mutta ympärilläolevaan elämään ei voi osallistua.

Aivan totta! On tullut monta kertaa paha mieli kun kaverit pyytäneet juhlimaan tai muuten vaan viettämään aikaa,pyytäneet kyläilemään JA MÄ EN KOSKAAN PÄÄSE! :( Poistuin viimeksi viime kesänä toiselle paikkakunnalle kaverin luokse yhdeksi yöksi. Ja tottahan se on kun lapsia on,et voi mennä enää niin kuin haluat ja tottakai se vieraannuttaa sut kavereistas jotka saavat mennä ja menevätkin.. Lapsissaon niin paljon hyvää,mutta myös näitä tulee :(
 
Mä rakastan lapsetonta elämääni: en mistään hinnasta vaihtaisi vapauttani lapsiperhe-elämään. Näin kahden aikuisen liitossa voimme mennä ja tulla miten haluamme, harrastaa paljon yhdessä, tehdä töitä silloin kun niitä on ja ottaa rennosti silloin kun niitä ei ole. Suunnitella elämää ilman rajoituksia; minne ravintolaan mennään viikonloppuna syömään? Nähdäänkö kavereita perjantaina vai lauantaina? Onko sunnuntaina hyvä ilma, että voimme lähteä pitkälle maantiepyörälenkille? Nukummeko viikolla tulleita univelkoja lauantaina vai sunnuntaina vai molempina? Vuokrataanko leffa vai mennäänkö teatteriin? Piipahdetaanko vanhempiesi luona aamu- vai iltapäivällä? Tilataanko pizza vai laitetaanko kotona? Mihinkään päätökseen ei vaikuta lastenhoito, ei nukkumaanmenoajat, ei säännölliset rytmit. En tunne huonoa omaatuntoa kun olen poissa kotoa, koska kukaan ei tarvitse minua 24/7. Ihanaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapseton elämä on vapaata:
Mä rakastan lapsetonta elämääni: en mistään hinnasta vaihtaisi vapauttani lapsiperhe-elämään. Näin kahden aikuisen liitossa voimme mennä ja tulla miten haluamme, harrastaa paljon yhdessä, tehdä töitä silloin kun niitä on ja ottaa rennosti silloin kun niitä ei ole. Suunnitella elämää ilman rajoituksia; minne ravintolaan mennään viikonloppuna syömään? Nähdäänkö kavereita perjantaina vai lauantaina? Onko sunnuntaina hyvä ilma, että voimme lähteä pitkälle maantiepyörälenkille? Nukummeko viikolla tulleita univelkoja lauantaina vai sunnuntaina vai molempina? Vuokrataanko leffa vai mennäänkö teatteriin? Piipahdetaanko vanhempiesi luona aamu- vai iltapäivällä? Tilataanko pizza vai laitetaanko kotona? Mihinkään päätökseen ei vaikuta lastenhoito, ei nukkumaanmenoajat, ei säännölliset rytmit. En tunne huonoa omaatuntoa kun olen poissa kotoa, koska kukaan ei tarvitse minua 24/7. Ihanaa!

Väännä veistä haavassa. Mun ongelma ei ole liian nuorena tehdyt lapset. Vaan tehdyt lapset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapseton elämä on vapaata:
Mä rakastan lapsetonta elämääni: en mistään hinnasta vaihtaisi vapauttani lapsiperhe-elämään. Näin kahden aikuisen liitossa voimme mennä ja tulla miten haluamme, harrastaa paljon yhdessä, tehdä töitä silloin kun niitä on ja ottaa rennosti silloin kun niitä ei ole. Suunnitella elämää ilman rajoituksia; minne ravintolaan mennään viikonloppuna syömään? Nähdäänkö kavereita perjantaina vai lauantaina? Onko sunnuntaina hyvä ilma, että voimme lähteä pitkälle maantiepyörälenkille? Nukummeko viikolla tulleita univelkoja lauantaina vai sunnuntaina vai molempina? Vuokrataanko leffa vai mennäänkö teatteriin? Piipahdetaanko vanhempiesi luona aamu- vai iltapäivällä? Tilataanko pizza vai laitetaanko kotona? Mihinkään päätökseen ei vaikuta lastenhoito, ei nukkumaanmenoajat, ei säännölliset rytmit. En tunne huonoa omaatuntoa kun olen poissa kotoa, koska kukaan ei tarvitse minua 24/7. Ihanaa!

Onko myös teidän kaverinne lapsettomia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapseton elämä on vapaata:
Mä rakastan lapsetonta elämääni: en mistään hinnasta vaihtaisi vapauttani lapsiperhe-elämään. Näin kahden aikuisen liitossa voimme mennä ja tulla miten haluamme, harrastaa paljon yhdessä, tehdä töitä silloin kun niitä on ja ottaa rennosti silloin kun niitä ei ole. Suunnitella elämää ilman rajoituksia; minne ravintolaan mennään viikonloppuna syömään? Nähdäänkö kavereita perjantaina vai lauantaina? Onko sunnuntaina hyvä ilma, että voimme lähteä pitkälle maantiepyörälenkille? Nukummeko viikolla tulleita univelkoja lauantaina vai sunnuntaina vai molempina? Vuokrataanko leffa vai mennäänkö teatteriin? Piipahdetaanko vanhempiesi luona aamu- vai iltapäivällä? Tilataanko pizza vai laitetaanko kotona? Mihinkään päätökseen ei vaikuta lastenhoito, ei nukkumaanmenoajat, ei säännölliset rytmit. En tunne huonoa omaatuntoa kun olen poissa kotoa, koska kukaan ei tarvitse minua 24/7. Ihanaa!

Tässä vaiheessa tämä kuulostaa ihanalta.. Ihmiset tekee itse valintansa ja eläköön niiden mukaisesti! :)
 
niin ja tässä vaiheessa kun päiväni on epäonnistunut ainakin tähän asti,OLEN TODELLA KATEELLINEN SINULLE! Mutta eiköhän ääni muutu kellossa kun tämä fiilis menee ohi ;)
 
Siis... Mitä opotte lapset hankkineet, jos pitää valittaa ja itkeä, että ette pääse menemään niin kuin lapsettomat kaverinne!!!

Nimim. kolmatta vuotta lapseton, ja en omasta tahdostani
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Siis... Mitä opotte lapset hankkineet, jos pitää valittaa ja itkeä, että ette pääse menemään niin kuin lapsettomat kaverinne!!!

Nimim. kolmatta vuotta lapseton, ja en omasta tahdostani

Kuule ei sitä voi etukäteet tietää että ystävät lopettaa yhteydenpidon lapsien tulon myötä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Siis... Mitä opotte lapset hankkineet, jos pitää valittaa ja itkeä, että ette pääse menemään niin kuin lapsettomat kaverinne!!!

Nimim. kolmatta vuotta lapseton, ja en omasta tahdostani

Hei haloo.. Väitätkö,että olisit itse ihan joka hetki onnellinen tilanteestasi,jos saisit lapsen..? HUONOJAKIN PÄIVIÄ TULEE,usko pois :) Sääli,että tilanteesi on tuo,mutta syy ei tosiaan ole meidän,joilla lapsia on. Ihan jokaisella on todellakin niitä huonoja päiviä,ei kaikesta ja aina voi nauttia. Mietipä kommenttiasi tarkemmin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lapseton elämä on vapaata:
Mä rakastan lapsetonta elämääni: en mistään hinnasta vaihtaisi vapauttani lapsiperhe-elämään. Näin kahden aikuisen liitossa voimme mennä ja tulla miten haluamme, harrastaa paljon yhdessä, tehdä töitä silloin kun niitä on ja ottaa rennosti silloin kun niitä ei ole. Suunnitella elämää ilman rajoituksia; minne ravintolaan mennään viikonloppuna syömään? Nähdäänkö kavereita perjantaina vai lauantaina? Onko sunnuntaina hyvä ilma, että voimme lähteä pitkälle maantiepyörälenkille? Nukummeko viikolla tulleita univelkoja lauantaina vai sunnuntaina vai molempina? Vuokrataanko leffa vai mennäänkö teatteriin? Piipahdetaanko vanhempiesi luona aamu- vai iltapäivällä? Tilataanko pizza vai laitetaanko kotona? Mihinkään päätökseen ei vaikuta lastenhoito, ei nukkumaanmenoajat, ei säännölliset rytmit. En tunne huonoa omaatuntoa kun olen poissa kotoa, koska kukaan ei tarvitse minua 24/7. Ihanaa!

Onko myös teidän kaverinne lapsettomia?

Ei tietenkään kaikki. Monet kaveripariskunnat ovat hankkineet ne lapset ja muuttaneet pois keskustasta pientaloalueelle. Heitä emme enää näe lähes koskaan. Pari kertaa vuodessa saamme aikataulutettua elämämme niin, että olemme samassa paikassa samaan aikaan. Tietyn aikaa sitä jaksoi heitäkin pyytää mukaan, mutta koska vastaus oli aina "ei", niin yhteydenpito on jäänyt. Eivätkä hekään enää meidän seuraa ole kaivanneet, kun on sitä elämää kotonakin niin paljon lasten muodossa. Sille tuskin mitään voi, että lapset tekevät raon ystävien välille ainakin hetkeksi.

Sinkkujen ja lapsettomien pariskuntien kanssa näemme viikottain, esimerkiksi aamupalalla läheisessä kahvilassa. Tai sitten urheilemassa tai illallisella.
 
Itsekin haaveilen , että saisi mennä joskus "vapaasti". Juuri terassille parille oluelle ja vähän juhlimaan ja saisi nukkua aamulla tooosi pitkään.... Sweet dreams.
En kuitenkaan kadu lapsien hankintaa, nyt on niiden aika ja kyllä se vapaus joku päivä koittaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Siis... Mitä opotte lapset hankkineet, jos pitää valittaa ja itkeä, että ette pääse menemään niin kuin lapsettomat kaverinne!!!

Nimim. kolmatta vuotta lapseton, ja en omasta tahdostani

No katsos kun sitä joskus kuvittelee haluavansa jotain. Ja kun sen saa niin huomaa ettei se ollutkaan se jota halusi. Aina näistä "hankinnoistaan" vaan ei pääse enää eroon, ja lapset kuuluu niihin. Ei vaihto- eikä palautusoikeutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Itsekin haaveilen , että saisi mennä joskus "vapaasti". Juuri terassille parille oluelle ja vähän juhlimaan ja saisi nukkua aamulla tooosi pitkään.... Sweet dreams.
En kuitenkaan kadu lapsien hankintaa, nyt on niiden aika ja kyllä se vapaus joku päivä koittaa.

Kuin mun suustani! Nyt on lasten aikaa ja joskus sitten saa taas mennä vapaammin... Siihen asti täytyy välistä "kärvistellä" kotona.....
 
Itse en kaipaa baarielämää tai muutakaan vapaata menemistä, pidän perhe-elämästä. Ainoastaan toisinaan, kun tulen väsyneenä töistä, leikin ajatuksella että saisin tulla hiljaiseen kotiin, saisin ensimmäisenä syödä rauhassa, lukea lehteä ja olla hetken hiljaisuudessa eikä tarttis puhua hetkeen kenellekään. Sitten voisi vaikka nukkua hyvällä omallatunnolla. Tai että aamulla kellon soidessa liian aikaisin tietäisi, että töistä kotiin tullessa olisi mahdollisuus nukkua päiväunet. Ja toisinaan ois kiva viettää miehen kanssa täysin löhöpäivä vaikka leffoja katsellen, mutta voisihan senkin järjestää laittamalla lapsen vaikka mummolaan, mutta viikonloppuna ei sit kuitenkaan raaski kun haluaa viettää aikaa lapsenkin kanssa. Mutta toisaalta kyllä mä nyt nautin elämästä loppujen lopuksi enemmän kuin ennen lasta :-)
 
Mä oon miettinyt samaa nyt keväällä. Niitä valoisia iltoja ja öitä kun pyöräili takaisin kämpille mukavasta illanvietosta vapaana kuin taivaan lintu...

Ja sitten muistan: päässä takoivat koko ajan tenttipaineet, lopputyö, kesätyönhaku, poikaystäväongelmat, hirveä vauvakuume ja kysely että miksi tässä ylipäänsä elän...

Ei paljon tuu noi mieleen nykyisin :D
 
^ Jep, kaikissa tilanteissa ja kaikilla valinnoilla on hyvä ja huonot puolensa. Olen itse yli 30 ja näyttää että lasta ei tule, ja löydän kyllä paljon hyvää lapsettomasta elämästä. Parhaan elämän varmaankin saa, jos nauttii siitä itselle osuneesta (tai valitusta) elämäntavata eikä liikaa haikaile muuta.
 
Voihan äiti-ihminenkin joskus heittää vapaalle, ottaa juna alle ja lähteä kaverin luo ja istumaan terassille ym. Mun mielestä äitiys ei sulje pois mitään elämältä. Tottakai lasten kanssa mennään tiettyjä aikatauluja ja rutiineja, mutta irtiottojakin voi ottaa :)
 

Yhteistyössä