Miehen käytös - auttakaa ymmärtämään :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surullinen

Vieras
Meillä on ihana muutaman kuukauden ikäinen vesseli. Mies käy duunissa, joten minä siis olen kotosalla vaavin kanssa ja hoidan kodin ja täysimetyksen. Nukumme eri huoneissa ettei mies heräile öiseen aikaan ja on virkeä töissä päivisin..

Miehelläni on päähänpinttymä että minä "vaan istun sohvalla ja imetän" - helppo ja laiska elämä siis!
Siivoan kotona aina kun kerkiän, kaiken normaalin teen: pesen pyykit, imuroin, pesen lattiat, vessat, pyyhin pölyt, pesen ikkunat....ja yritän pitää kotia siistinä ihan yleisesti. Suoritan ruokaostoksen vauvan kanssa lisäksi.

Silti tulee kommenttia "etten tee mitään". Mies tuli eilen kotiin illalla ja pyysi minua laittamaan kuivat viikkaamani pyykit paikoilleen (mitä en ollut ehtinyt päivällä..) ja sanoin että teen sen huomenna...ja siihen mies tokaisi röyhkeästi "noh minä vaan yritän parhaani pitää kotia siistinä!" ......voi Jessus paloiko multa pinna....

Nyt yritän opettaa vauvaa nukkumaan omassa sängyssään meidän sängyn vieressä, joten yöt ovat joskus rankkoja ja hyssyttelen vauvaa joskus kauankin (ettei vaan aina nukahtaisi tissille). Tänä aamuna kävin herättämässä mieheni joka oli nukkunut pommiin, ja mainitsin siinä ohimennen että olehan hiirenhiljaa, ettei vauva herää kun sain hänet juuri nukahtamaan kahden tunnin hyssyttelyn jälkeen.... ja mies marssii makuuhuoneeseemme kovaäänisesti hakemaan sinne jättämänsä vaatteensa! Närkästyin tästä sitten koska vauva olisi saattanut herätä, mihin mies tokaisi tuttuun tyyliinsä "ei se tähän herää älä nyt tyhmä ole!"

Tulee väistämättä olo ettei mies tajua kuinka aikaavievää vauvan hoito voi olla. Aina ei ole "vapaa-aikaa" vaan päivät täyttyvät kaikenlaisilla jutuilla, oli se sitten vaippojen vaihtoa, itkevän vauvan ympäriinsä kantamista, ulkoilua jne.

Niin ja haemme miehen joka päivä vieläpä duunista vauvan kanssa autolla että saa kyydin, ja sitten kommentoidaan että miksi en ole "mukamas ehtinyt" laittaa illallista valmiiksi...

Eli, olenko laiska äiti??? En tajua hommaa yhtään. Mies palvoo lastamme, ja auttaa hoitamisessa iltaisin ja viikonloppuisin. Tuntuu vaan ettei yhtään heru arvostusta minun "työtäni" kohtaan :((
 
Kaikki sympatiani sinulle. En tiedä mikä joitakin miehiä vaivaa. Meillä on ollut vähän samantyylistä, tosin ei ehkä mun mies ole ihan yhtä tökerösti töksäytellyt noita mutta viesti on ollut kyllä ihan sama. Eli minä vaan makaan ja lomailen kotona kun hän käy raskaassa työssä...

En todellakaan vähättele hänen työntekoaan, varmasti onkin raskasta, mutta toivoisin jotain arvostusta myös minun työlleni kotona. Tuntuu että vaikka kuinka yrittäisi kaikkensa että koti olis siedettävässä kunnossa (putipuhdasta ja kiiltävää en edes yritä) niin aina on jostain sanomista. Jotenkin kuvittelin että mies osallistuisi vauvan hoitoonkin paljon enemmän, kun sitä niin kauan yritettiinkin...

Olen yrittänyt puhua asiasta, välillä nätimmin, välillä vähemmän nätisti. Nyt olen ollut huomaavinani jonkinasteista käytöksen muutosta. Mies nimittäin välillä ehdottelee toista vauvaa (esikoinen kohta 9kk) ja sanoin että toista ei tule ennenkun hänen asenteensa muuttuu. Ehkä on tästä jotain ottanut opikseen.

En oikein muuta neuvoa osaa antaa kuin että yrittäkää puhua, koita saada miehesi ymmärtämään että ei se vauvan kanssa kotona oleminen mitään lomailua ole. Jos mahdollista niin jätä vaikka päiväksi mies vauvan kanssa kaksin (esim. viikonloppuna) niin näkee mitä se on kun ei olekaan ketään auttamassa. Ellet siis ole tätä jo kokeillut. Laiska et missään nimessä ole, älä sellaista kuvittelekaan!

Voimia sinulle, et ole yksin!
 
No itse olen "laiska" ja tilanteeni on todella erilainen, eli mies "ymmärtää" tilanteen paremmin.

Onko mies ollut yksin vauvan kanssa? Onko pitänyt isyyslomaa? Meillä meinasi tilanne lipsua hieman tuohon "aliarvostamiseen" mutta otin muutaman tunnin omaa aikaa. Olin sanonut kyllä miehelle, ettei asiat oikein suju vauvan hoidon "lomassa".

No mies teki "kotihommia" ja hoiti lasta. Hetkisen päästä mitään ajattelematta mieheltä "lipsahti" ettei tästä nyt oikein mitään tule, kun yrittää tehdä jotain ja hoitaa vauvaa, kauheaa sähläämistä.

Hieman alkoi itseäni hymyilyttää =)

Itse voisin olla kyllä helpostikkin olla "yhtä tyhmä" jos kävisin töissä ja mies olisi lapsen kanssa kotosalla. Eikä mitään kotihommia olisi päivän aikana tehty. Jos en siis tietäisi paremmin.

Ja on eri asia olla pari viikkoa kotosalla vauvan kanssa, kuin pidempään. Silloin jaksaakin tehdä vauvan (ehkä) nukkuessa päiväunia kotihommia hiki hatussa. Mutta pidemmän päälle tuntuu, että tarvitsee itsekkin pienen "hetken sitä omaa lepoaikaa" kun vauva nukkuu.

ET TODELLAKAAN OLE LAISKA. Ainakaan minun mielestäni.
 
Jokainen, jonka mies ei oikein tajua, ottakaa pari päivää "lomaa", viikonloppuna tai muuna miehen vapaapäivänä vaan menoksi jonnekin, ja mies kotona vaavin kanssa, lapulle voi vielä laittaa et pistätkö pari koneellista pyykkiä pöyrittäen ja silitätkö yms.
 
Kiitos vastauksistanne, ihanaa kuulla mielipiteitänne!!

En ole jättänyt miestä ja vauvaa yksin...mitä nyt kaksi kertaa olen kaupassa käynyt, mutten niillä reissuilla ollut kun noin puoli tuntia kerralla. Vauva itki molemmat kerrat, mutta mies pisti sen nälän piikkiin, vaikka olin juuri vauvan syöttänyt ennen kauppareissuja... Miehen tyypillinen kommentti onkin "sulla on nuo tissit millä voit aina hiljentää" - ihankun joka tilanteessa survoisin tissin vauvan suuhun...
Pitäisi varmaan pumpata maitoa ja lähteä vähän itse tuulettumaan. Mies käy omissa harrastuksissaan, sekä joskus iltaisin ulkona. Itse olen ollut erossa vauvasta vain nuo kaksi kauppareissua. Nyt olen kyllä järjestänyt kerran viikossa tunniksi itselleni ohjelmaa, ja mies sanoi mielellään hoitavansa vauvaa sen ajan.. jää nähtäväksi miten sujuu... Tekis mieli lähteä päiväksi johonkin ihan vaan sen takia että mies tajuaisi miten aikaavievää vauvan hoito voi olla, ei siis vaan tunti kun olen harrastamassa, mutten halua olla vauvastani niin kauaa erossa. Umpikuja.
 
tuttu juttu. meillä mies "hoitaa" vauvaa tunnin pari/vko ja silloin vauva aina täytyy olla just syötetty ja vaihdettu ja suurinpiirtein nukutettu päikkäreille ja kehtaa sanoa kuinka helppoa vauvan kanssa olo on ja hän ihmettelee kun en "viitsi" hoitaa puutarhaa (puolen hehtaarin tontti, täyteen istutettu :-() No, vauva nukkuu päikkäreitä noin 1/2-11/2hpv ja tätä lyhyttä aikaa olen pitänyt ns "omana aikana esim. surffailu netissä tai lehden luku joskus tietty myös siivous, pyykinpesu jne tosin noi em sujuu jo vauvan kanssa, sitterissä tai rintarepussa. NO, nyt kaiken huippu, mies osti itkuhälyttimen mulle "lahjaksi" et voin kuokkia puutarhaa (niinkuin naapurinvaimo kaiket päivät, mikä on hänen harrastus)kun vauva nukkuu päikkäreitä. HUOM. puutarhanhoito ei ole lempiharrastuksiani, pikemminkin mieheni päähänpinttymä saada hieno puutraha, minkä hoito lankesi nyt mulle.....ARGH.
 
Ihan tyypillistä miesten käytöstä. Eivät ne tajua, mitä kaikkea vauvan hoito vaatii, kun eivät itse ole joutuneet sitä tekemään täysipäiväisesti. Tuollaiseen asenteeseen ei auta muu kuin laittaa mies pyörittämään huushollia pariksi päiväksi. Sen jälkeen voi olla jo toinen ääni kellossa.
 
Samansuuntaisia kokemuksia täälläkin. Ei tosin yhtä törkein sanakääntein. Mutta sama mentaliteetti paljastuu rivien välistä aina, kun meillä on tiukempisanaista keskustelua.
Samoin mies sanoo helposti, että hän maksaa kaiken. No kai nyt maksaakin enemmän, kun olen vanhempainrahalla ja pian hoitorahalla. Toisaalta, oon sanonut että jos siltä tuntuu, niin hänhän voi alkaa maksaa lastenhoitajalleen ja kotiapulaiselleen palkkaa. Taksani on sama kuin mikä silloinkin, kun olin työelämässä.Eli aika kova. Varsinkin ottaen huomioon työaikani 24/7. Sitten voin minäkin maksella enemmän yhteisiä menoja:-) Tämä tuntui toimivan meillä jälkimmäiseen ongelmaan.
 
Tässä vertailuksi kuvausta omasta elämästäni samanikäisen lapsen kanssa.. Mies oli mukana synnytyksessä ja jo alusta asti hoiti lastamme perhehuoneessa (olin itse vaikean synnytyksen takia aivan poikki). Vaihtoi ensimmäiset päivät vaippoja, kanteli käytävillä jos lapsi kitisi ym. Kun tulimme sairaalasta hänellä oli kesälomaa ja isyyslomaa. Loma-aikana hoidimme lastamme 50/50, lisäksi hän siivosi viikottain koko talon (parisataa neliötä), teki ruoat ja ylimääräisinä aikoina remonttia. Nyt kun on töissä niin tietää etten todellakaan ehdi siivoamaan, laittamaan ruokaa ja pitämään kaikkea kunnossa (lapsi on päiväkukkuja, yöt nukkuu hyvin). Ymmärtää täysin mitä on olla pienen kanssa päivät. Minusta kannattaa mieluummin liioitella lapsen kanssa olemisen "raskautta" kuin pyrkiä olemaan täydellinen pikkuvaimo. Kun ei ole ikinä tehnyt miehelle kaikkea valmiina niin eihän mies osaa sitä vaatiakaan.
 
Kuulostaa aika tutulta. Aluksi minunkaan mies ei ymmärtänyt millaista täällä kotona voi olla ja kommentit olivat juuri tuollaisia, täällä sinä vain sohvalla löhöät ja etkö nyt mitään ole saanut aikaiseksi...

Yritin silloin seikkaperäisesti selittää mistä johtuu etten ole ehtinyt siivota ja muuta vastaavaa, mutta eihän hän oikeasti ymmärtänyt.

Todellinen muutos tuli vasta silloin kun aloitin itse osa-aika työt ja mies alkoi hoitaa lasta nämä ajat omien töiden lisäksi. Silloin hän alkoi huomata kuinka rankkaa on olla lapsen kanssa kotona ja kuinka mahdotonta voi ruuan tekokin olla. Sen jälkeen en ole enää kuullut kuin satunnaisesti laiskuudestani.

Olihan meilläkin mies hoitanut lasta useastikin puoli tuntia tai tunnin kerrallaan, mutta sitten kun hoito kerrat alkoivat olla säännöllisiä niin johan muuttui ääni kellossa.

Kyllä nuo miehesi kommentit ja käytös tuntuu aika kohtuuttomalta. Teilläkin ehkä voisi auttaa se jos hän jää säännöllisesti myös hoitamaan lasta ja tilaat tietysti itsellesi lämpimän ruuan valmiiksi kun tulet kotiin =)
 
En käsitä mitä tuollaisilla miehillä päässä liikkuu. Lapsi on yhteinen ja lastenhoito rankkaa. Sitäkään en kyllä käsitä, miten ihmiset eivät lainkaan keskustele odotuksistaan ja pelisäännöistä ennen kuin se vauva sitten jo on maailmassa.
 
Kannattaa tosiaan hankkia rintapumppu ja pumpata maitoa valmiiksi kaappiin, niin pääset tuulettumaan ja miehesi saa olla useamman tunnin vauvan kanssa kaksin. Näkeepä tosiaan, että ei se mitään lomailua ole. Niin ja älä lähde päiväuniaikaan jolloin vauva on hereillä.

Meillä mies on tosi ymmärtävinen, mutta aina kun syö niin sysää vauvan mulle, että saa syödä rauhassa. Ei oikein ymmärrä, että en minäkään syö rauhassa hänen pitkien työpäiviensä aikana. Meidän vauva kyllä viihtyy sitterissä eli jalalla vaan tarvitsee tehdä töitä syödessä, mutta sekin on miehelle liikaa välillä;).
 
Hei kaikille. Täällä on sellainen pulma, että mies kyllä ymmärtää että kaikkea ei kerkeä vauvan hoidon lomassa tehdä, mutta äitini taas ei. Äitini käy usein meillä ja hänestä onkin paljon apua. Mutta jos en esimerkiksi ole laittanut juuri niitä kuivia pyykkejä kaappiin, tai ottanut koneesta pyykkejä juuri sillä hetkellä kun kone on lopettanut, alkaa paasaaminen: miten nuo nykyajan äidit ovat erilaisia / tuollaisia? yms. Ja kyllä minulla oli aina pyykit silitetty ja koti kunnossa kun sinä olit pieni. (Äidin intohimo on siivous ja kodinhoito). Itse hoidan koirat ja hevosen kun mies on nyt töissä. Ja vauvan. Olen yrittänyt sitä äidilleni selittää. Mutta vaikka sinällään olen sinut sen kanssa etten kerkeä/jaksa kaikkea viimeisin päälle tehdä, niin jotenkin nuo sanat vaan tuolla takaraivossa kaikuvat, ja sitten on huono omatunto jos vaikka täällä netissä surffailee kun vauva nukkuu päikkäreitä. Kodin olen yrittänyt pitää kohtalaisessa kunnossa ja varsinkin keittiön siistinä, mutta tuo pyykkiasia esimerkiksi on jäänyt vähemmälle, ja sekös vimmastuttaa siivoushullua äitiäni. En kuitenkaan viitsisi aina hänelle alkaa vastaan sanomaan, kun apuakin on tullut niin paljon. Pitäisiköhän ottaa äiti tähän päiväksi eläimiä ruokkimaan ja vauvaa hoitamaan ja lähteä itse vaikka kaupoille ;) Ei varmaan huono idea... Onkohan kellään vastaavaa tilannetta?
 
Kylläpäs jotkut miehet ovat sitten kauheita, sorry vaan. Ehdottaisinkin tosiaan että jätettä vauvan ja miehen kaksistaan.

Itselläni mies joka ymmärtää täysin ja arvostaa työtäni enemmään kuin omaansa, on kiitollinen pienestäkin mitä olen ehtinyt tehdä, esim. ruoka. Kehuu aina miten olen jaksanut siivota, pyykätä tms. Ja päinvastoin kieltää mua tekemästä kotitöitä, tyyliin hän tekee töiden jälkeen.
 
laiskimus passivus: meillä oli samanlainen alkutaival vauvan kanssa, eli miehellä oli pitkä loma, kesä+isyysloma, kun vauva syntyi. Se oli tosi hyvä! sillä ekat 2 viikkoa, vaikka muuten vaikeat totuttelun kanssa ovatkin, eivät riitä näyttämään miten kiirettä vauvan kanssa pitää sitten, kun päiväunet alkavat olla tosi lyhyitä. Miehen kanssa hoidettiin mekin 50/50 sekä vauvaa että kotia. Ja oikein hymyilytti vieraiden kommentit, että "onpas isäkin oppinut käsittelemään vauvaa" - tottakai oli oppinut, kun imettämistä lukuunottamatta hoiti vauvaa yhtä paljon kuin minäkin. Isyysloman pitäisikin olla pitempi!
Neuvoisin minäkin jättämään miehen vauvan kanssa vähäksi aikaa. Voi kokea, miten joskus voi olla vaikea ehtiä syömäänkään :)
 
joo ja tommonen kommentti sitten tulee viisaan suusta vai....

mutta suurkiitos kaikille asiallisesti vastanneille, helpottaa heti, ja kokeilen toki ehdotusta joka on yksimielinen :)
 
Niin, mutta kyllä mun mielestä on aika kauheeta, että äidin pitää jättää lapsensa, joka tuossa iässä on kuitenkin vielä aika riippuvainen äidistään, vaan sen takia että mies tajuaa jotain. Mun miehen ei kyllä tarvinnu olla lapsen kanssa kaksin tajutakseen että aika kovaa ja vastuullista puuhaa se on, sorry nyt vaan. Munkin mielestä ukkos on kyllä aika juntti jos ei asiaa tajua. Enkä usko että tollakaan tyylillä (jättämällä lapsi hänelle) tajuaa, jos kerta on ennekin vedonnut siihen, että "sulla on tissit". Jotkut ei ymmärrä vaikka halolla päähän hakkais. Ja toisaalta, eihän sun tartte tehdä kotona asioita, vaikka et mihinkään lähtiskään. Laiskottele sitten, kun sua kerta siitä syytetään.
 
Oma kokemus on erilainen, sillä mieheni on vaativan työnsä ohella kyllä niin paljon apuna kuin vain pystyy. Asutaan ulkomailla ja ollaan siis ihan kahdestaan alkutaival hoidettu vaavia. Synnytykseni oli kaaosmainen....synnytyksen jälkeen olin kaksiviikkoa sänkypotilaana, pelkästään pystyin imettämään. Jopa oma vessassa käynti oli vaikeaa, koska olin niin heikossa kunnossa, ettei omat jalat täysin kantanu.Mieheni oli kaksi viikkoa sairaslomalla koska täällä ei isyyslomaa tunneta. Ja kaiken tämän ajan mieheni hoiti sekä minua että vauvaa:)))))

Hän joutui itse, minulta sängyn pohjalta saamieni ohjeiden mukaan, opettelemaan vauvan hoidon koska sairaalasta täällä saa hyvin heikot eväät siihen hommaan. Mieheni ei ollut koskaan ennen edes koskenut pieniin vauvoihin ennen kuin sai oman poikansa syliin. Mutta ne kaksi viikkoa avasi hänen silmänsä ihan täysin........Nyt hän käsittelee vauvaa niin komeasti, että itse pelkää jäävänsä kakkoseksi.

Ja nyt kun hän on työhönsä palannut, ymmärtää kyllä täysin jos en ehdi tehdä ruokaa valmiiksi tai pestä pyykkiä päivän aikana. Laittaa, jopa usein aamulla tiskit ennen kuin lähtee töihin, jotta meidän päivä lähtis mukavammin käyntiin:))))))

Edellisen kommenttia en siinä mielessä ymmärrä, että onhan se isä lapsen toinen vanhempi ja tällaisessa tilanteessa kuten ap. kirjoitti ei ainakaan minun mielestäni olisi yhtään pahitteeksi, että sekä lapsi että isä tutustuisi toisiinsa vielä paremmin...ihan kahdestaan. Samalla voidaan olettaa, että isän silmät avautuisivat vähän enemmän siihen kuinka vaativa pikku kaveri kotosalla oikein onkaan;000

Kyllä kehottaisin lähtemään rohkeasti vaan itseä tuulettaan!!!!!!!!

Eikä voi mielestäni sanoa, että jotkut ei ymmärrä vaikka halolla hakkaisi päähän jos heille ei oikeasti anna edes tilaisuutta ymmärtää. Ja tämä vain siis mielipiteeni, kiitos!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Yummymammy:
Edellisen kommenttia en siinä mielessä ymmärrä, että onhan se isä lapsen toinen vanhempi ja tällaisessa tilanteessa kuten ap. kirjoitti ei ainakaan minun mielestäni olisi yhtään pahitteeksi, että sekä lapsi että isä tutustuisi toisiinsa vielä paremmin...ihan kahdestaan. Samalla voidaan olettaa, että isän silmät avautuisivat vähän enemmän siihen kuinka vaativa pikku kaveri kotosalla oikein onkaan;000

Kyllä kehottaisin lähtemään rohkeasti vaan itseä tuulettaan!!!!!!!!

Eikä voi mielestäni sanoa, että jotkut ei ymmärrä vaikka halolla hakkaisi päähän jos heille ei oikeasti anna edes tilaisuutta ymmärtää. Ja tämä vain siis mielipiteeni, kiitos!

No selitetäänpä lisää. Eli siis kuten kerroit, sinunkin miehesi "opiskeli" vauvanhoidon, niin että sinä olit läsnä, et vain tehnyt mitään (koska olit kipeä). Ja kun itse olet ja opettelit vauvanhoitoa, et kai vaatinut, että miehesi poistuu paikalta? Oletan että se onnistui ihan hyvin vaikka miehesi oli paikalla. Senpä takia sanoin, että (vauvankin tähden) äiti olisi kotona, mutta ei vaan tekisi mitään, vaan antaisi miehen puuhata kaikki askareet. Hätäpulan sattuessa olisi siinä kuitenkin sitten heti apuna.
Kyse on kuitenkin vasta pari kuukautta vanhasta vauvasta, jolle äiti on vielä huomattavasti tärkeämpi kuin isä, varsinkin kun on imetyksellä. Siinä puitteet, jonka perusteella sanon, että on aika kauheeta jos äidin tarvitsee poistua paikalta, jotta isää voidaan opettaa.
Ja todellakin voi sanoa etteivät jotkut opi, vaikka heille antaisi 100 tilaisuutta ja mahdollisuutta ymmärtämiseen. Jotkut vain ovat sellaisia jäkkipäitä.
Ja pitää muistaa myös se, että ehkä ap:nkään miehelle ei ole vauvanhoitokokemusta, ja hänkin kaipaisi jonkun "huutamaan sängynpohjalta ohjeita" silloin kun vauvaa hoitaa. Itsehän kerroit myös miestäsi neuvoneesi sinä aikana kun et lasta kyennyt hoitamaan.

 
Jätä miehes hoitaa lasta päiväksi tai pariksi ja myös kotihommat siihen päälle eli ei sitten siivota ennen lähtöä putipuhtaaksi ym.. niin luulis miehen silmät avautuvan, jollei sun sanaasi usko.
ja musta on aika outoa,ettei lapsensa äidin/vaimon/ avokin sanaa uskota ja luoteta,että puhuu totta, vaan epäillään toisen vaan laiskottelevan ym.
musta tässä on pikkuisen myös luottamuspulan oireita.
itse en moista sulattais ja jollei puhe ja parin päivän poissaolo tepsi, niin jättäisin miehen, pärjäisin paremmin ihan kahdestaan lapsen kanssa, silloin ei tarvii vakuutella kenellekkään, joka ei usko/luota sun sanaasi.

ja toi että pyydetään olemaan hiljaa,että sai vauvan juuri nukkumaan, on pelkkää kiusantekoa ja toisen alistamista.
 

Yhteistyössä