toisista naisista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihmettelevä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ole yhdenkään miehen nähnyt jättävän vaimoaan/tyttöystäväänsä toisen naisen takia. Ja jos näin tapahtuu (epäilemättä jossain tapauksissa kyllä) niin kiinnostaisi miten suuri prosentti miehistä pettää seuraavaakin naistaan. Varmasti erittäin suuri. Onnistumisprosentti noille sivusuhteina alkaneille jutuillehan on 5 %.
 
nimim määrittelykysymykselle:

Mainitsemasi seikat lapsista ovat kyllä totta, mutta millä tavalla auttaa jos epäselvään tilanteeseen vielä sotketaan uusi mies tai nainen. Että kun ei vanhankaan kanssa tilanne ole selvä niin otetaan toinen nainen sotkemaan vielä lisää. Se ei ainakaan millään tavalla selvitä tilannetta. Joten edelleen vanha suhde ensin pois alta. Ei sivusuhteen aloittamiselle ole mikään puolustus se että vanhan kanssa on monimutkaista.
 
Ei millään pahalla mutta aika uskomattomia tyyppejä on sellaiset naiset jotka pettävät mutta oma mies on aivan ihana ja suhde/liitto on aivan kunnossa . Epäilempä.

Sivusta seuranneena ja valituksia kunnelleena( juuri toisen naisen ) olen ymmärtänyt sen että siihen tilanteeseen vain jäädään jumiin. Aika kuluu ja kukaan ei osaa tehdä radikaaleja ratkaisuja sillä varmaa ei ole onko uudet kuviotkaan sen kummoisempia tai peräti vielä hullumaksi/ pahemmaksi käy.

Toinen nainen jää jatkuva toivo rinnassa vain roikkumaan kiinni ukkomiehenn joka toisaalta myös kykenee näyttämään ja natamaan itsestään ne parhaat puolet ja aina hurmaamaan naisen. Arki ei koita koskaan ja toinen nainenkin elää tavallaan haaveissa sillä ei voi tietää sujuisiko elämä tämän ukomiehen kanssa pysyvässä suhteessa.
Tietty glamour ja jännitys siis seuraa jatkuvasti mukana. Mies voisi homman lopettaa mutta miksipä haluaisi, hänhän saa kaiken tarvitsemansa molemmilta naisiltaan.
 
Tämä on näitä tämän palstan ikuisuuskeskusteluja. Siis kerrataan vielä, miksi vaimot eivät jätä petollista miestä? Koska lapset tarvitsevat isää ja heitä on helpompi kasvattaa perheessä. Naiset sietävät aika paljon lasten hyvinvoinnin takia. Siksi eroja tapahtuu niin paljon viidenkympin kieppeillä kun lapset ovat ""valmiita"".
Miksi naiset ""jahtaavat"" varattua miestä? Koska mies pystyy tarjoamaan kokemusta varallisuutta (herkkupaloja) ja on aina tapaamishetkellä varsin hurmaava (arki puuttuu). Ja vaikka kuinka väitätte vastaan, kakkosnaisissa on paljon miehensä jättämiä, jotka haluavat panna vahingon kiertämään.
Pitkissä avioliitoissa on aina kriisijaksoja jolloin mies on helppo ""saalis"".
 
Hei, katsoiko kukaan eilen Telakka ohjelmaa. Siinä keskusteltiin pettämisestä ja tehtiin testi. Kaksi samanveroista netti-ilmoitusta, jossa varatulle 27-v. naiselle tuli kolmessa päivässä sata ilmoitusta ja olisi tullut enemmänkin mutta sähköposti meni tukkoon ja varatulle 35-v. miesehdokkaalle ei yhtään! Eli kovastipa aviomiehet, vapaat miehet ovat salarakkaan tarpeessa, eikä myöskään toisena miehenä olo tuntunut häiritsevän. Kyllä siinä jahtaamisesta pisteet meni ihan uroksille 6-0. Se, etteivät naiset vastanneet miehen kutsuun johtui kaiketi myös siitä ettei Suomessa naisille tuota kovastikaan vaivaa löytää rakastajaa ihan baaristakin, työpaikalta tms.

 
Olen kakkosnainen ja osaani tyydyn. Saan salamieheltäni paljon rakkautta, hellyyttä ja huomiota ja se riittää. Miksi tahtoisin arjen harmautta hänen seurassaan, sitä saan kotoa ylin kyllin. En tahdokaan häntä omakseni enkä hänen lastensa äitipuoleksi. Ikävä on joskus kova, mutta tällainen suhde on välillämme paras. Rakkaus pysyy kuumana, kun välillä on taukoa tapaamisissa.
 
Suomeksi sanottuna: Kakkosnaisena saa rusinat pullasta. Siksi olen kakkosnainen. En edes haaveile, että pääsisin pesemään salakultani likaisia kalsareita ja sukkia. Se on miehen vaimon homma. Tiedän, että mies saa minulta parempaa seksiä kuin vaimoltaan ja siksi hän muistaakin minua useammin kuin eukkoaan. Viimeksikin sain kukkia ja suklaata, koska mies oli unohtanut oman hääpäivänsä ja saanut siitä sapiskaa siipaltaan ;))
 
Useammankin kerran olisi ollut tyrkyllä ""kakkosnaisen"" paikka mutta koskaan en ole sellaiseen ryhtynyt. Syy: en halua sotkeentua toisten ihmisten keskeneräiseen parisuhteeseen, haluan että olen miehelleni tärkein nainen, en voisi edes kunnioittaa ja rakastaa miestä jolla ei ole selkärankaa hoitaa ensin edellistä suhdettaan loppuun. Uskon että toisena naisena oleminen aiheuttaisi minulle niin pahat omantunnon tuskat että elämä olisi todella vaikeaa. Sama pätee pettämiseenkin. En vain yksinkertaisesti halua sellaista sotkua enkä pysty siihen. Ehkä olen vanhanaikainen jämä mutta hei, sellainen mä vaan oon ;) Ja kaiken lisäksi olen ihan onnellinen näin enkä koe jääneeni mistään paitsi :)
 
No en ymmärrä mikä saa jonkun odottamaan vuosia. Itse odotin muutaman viikon ja onnellisina ollaan porskutettu jo pari vuotta. Mies kertoi vaimolleen melkein heti, kun olimme tavanneet. En todellakaan olisi odottanut, vaikka onkin elämäni mies. Koska silloin en minä olisi ollut miehelle elämänsä nainen.
 
""...Sensijaan en ole KOSKAAn EN KOSKAAN kuullut miehestä, joka ottaisi eron ja muuttaisi yksin asumaan!...""

No nyt kuulet. Mun mies teki niin. Pitkä avioliitto takana. Ei pettämistä. Mutta hänen tunteet kuolivat. Asui muutaman vuoden yksin. Löysi uuden naisen. Nyt asuvat yhdessä.

Minä olen onnellinen hänen puolestaan. En kai voi toivoa ihmiselle jota joskus niin rakastin mitään pahaa.
 
Mitä tätä asiaa uikuttamaan jos toinen pettää täytyy itse lähteä samaan leikkiin ja sitten katsoa jatketaanko enää yhdessä. Tai kun ja jos saa asian selville pistää poikki heti miten, eikä anna itseään pistää halvalla.

On aivan naurettavaa ja hävettävää olla toinen nainen. Itse en moiseen touhuun lähtisi ikinä, on sen verran itsekunnioitusta ja järkeä elämänsä aikana saanut.

Vaikka kuinka joku äijänkäpy veisikin jalat alta ja hurmaisi sharmillaan en silti ikinä lähtisi sellaisen kanssa leikkimään joka osoittautuisi varatuksi.

Valinta on teidän hyvät naiset ja te valinnoillanne osoitatte oman sivistystasonne ja henkisen älykkyytenne. Sorry !
 
Ja vielä niille jotka jaksavat toitottaa siitä että ikinä ei tiedä mitä elämä eteen tuo !!! Voi helv.... suoraan sanoen . Ihminen itse ja vain itse päättää omassa elämässään millä moraalilla toimii , mikä on sen hetkiseen suhteeseen sitoutumisen JA kunnioituksen taso.

Miettikää mieluummin kaikki ne joita on petetty tai on epäilys siitä, että mitä TE siedätte . Itseään ei pidä pilkkana pitämän, siinä katoaa itsekunnioitus sekä itsevarmuus.
 
Nämä kysymykset ovat teille 2. naisille, jotka hehkutatte, ettette haluisikaan olla salarakkaanne ykkösiä:

Miten teillä menee sen oman ykkösen kanssa?

Jos salarakkaalta saa uskomatonta seksiä ja intohimoa, niin riittääkö teiltä intohimoista seksiä myös tylsälle ykköselle, jonka vuoksi otitte kakkosrakkaan?

Vai elättekö ykkösen kanssa kuin sisko ja sen veli?

 
Olet todella oikeassa, minulle kävi kakkosena just noin.Jäin jumiin, uskoin ja toivoin, kärsin ja koin myös onnea, tosiin tuska ja ikävä oli silloinkin takaraivossa. Ja sitten minä (ja myös vaimo) sai jäädä ja uusi suhde alkoi.
 
Miten ihmeessä tällaista mustavalkoista lokerointia edes enää esiintyy. Ihan kuin olisi olemassa joku uusi ihmisrotu ""toiset naiset"", joihin voisi yleistää kaikkiin samanlaiset luonteenpiirteet. Kuinka paljon yleensäkin on parisuhteita, joissa kumppani kokee jäävänsä kakkoseksi esim. puolison tiiviin äitisuhteen, kavereiden, harrastuksen, työn ym. takia.

Joku heitti täällä, että vain 5 % salarakakkaussuhteista onnistuu. Heitänpä tähän, että kuinkahan monta prosenttia yleensä parisuhteista onnistuu, roikuttiinpa niissä kuukausi tai vuosia. Eiköhän kaikki parisuhteet ole ihan omanlaisiaan ja onnistumisprosentin takaa monet erilaiset tekijtä parisuhteessa.

Ja ""toisten naisten"" moralisointi kertoo enemmän moralisoijan mustavalkoisesta, lapsenkenkiin kehityksessä jääneestä yliminästä, kuin toisten naisten ""pahuudesta"".

Rakkaus on parisuhteen ydin. Ne jotka täällä hokevat, että eivät sortuisi salarakkaussuhteeseen, ovat niitä, jotka etsivät ja etsivät ihannekumppaniaan, ylitäydellistä parisuhdetta... ja lopulta sitten ovat yksin. Sieltä yksinäisyydestä onkin helvetin hienoa kommentoida, mitä ei kuulu ja mitä kuuluu hyvään parisuhteeseen.
 
>""Joku heitti täällä, että vain 5 % salarakakkaussuhteista onnistuu. Heitänpä tähän, että kuinkahan monta prosenttia yleensä parisuhteista onnistuu, roikuttiinpa niissä kuukausi tai vuosia. Eiköhän kaikki parisuhteet ole ihan omanlaisiaan ja onnistumisprosentin takaa monet erilaiset tekijtä parisuhteessa.""<

Kyllähän avioliitoista puolet kestää eliniän jos tilastoihin on yhtään luottamista.

>""Ja ""toisten naisten"" moralisointi kertoo enemmän moralisoijan mustavalkoisesta, lapsenkenkiin kehityksessä jääneestä yliminästä, kuin toisten naisten ""pahuudesta"".""<

No joo... kyllä mun mielestä ihmiset voisivat edes yrittää käyttäytyä moraalisesti oikein. Ei rakkaus ole mikään tekosyy. Rikos on rikos. Jos varastan kaupasta huulikiillon, ei tämän pitämistä lain ja yhteisten sopimusten vastaisena voida juuri mitenkään perustella siten, että onpa mustavalkoista ajattelua. Suomen laissa on ollut vielä jokin aika sitten termi ""aviorikos"" mikä tarkoittaa sitä, että toinen yksipuolisesti rikkoo tehdyn sopimuksen, johon avioliitto sopii. Myös suullinen sopimus on lain mukaan sitova. Eli jos olet avoliitossa ole myös tehnyt sopimuksen ""yksiavioisuudesta"". Toisenlaiset sopimukset ovat sitten asia erikseen (jos on yhdessä sovittu, että saa olla muita kumppaneista).

Esimerkki: Jos ostat uuden sohvan ja maksat sen mutta yritys ei toimitakaan sohvaa kuten on sovittu, pidätkö tätä ""mustavalkoisena ajatteluna""? Ajatellaan vaikka niin, että huonekaluliike onkin toimittanut sohvan jollekin TOISELLE, joka päätti maksaa enemmän, koska haluaa juuri sinun valitsemasi sohvan. Rahoja ei palauteta ja uusi ostaja tietää tämän! Mitä ajattelet huonekaluliikkeestä ja uudesta ostajasta?
 
Näet siis avioliiton kauppana.

Ihmissuhteet eivät ole niin yksinkertaisia, ja se kuka hylkää ja kenet ei välttämättä näy päälle.

Aviorikoksen tekivät aviopuolisot, ei toinen nainen.

Toiset naiset ehkä ovat ""tunnevammaisia"" jos tyytyvät liian vähään. Mies on kuitenkin useimmiten antavat kuvan itsestään ""vapaana"". he ovat siis tulleet huijatuiksi suhteeseen.
 
Nim. Just joo ja muutkin. Tässäpä iltasatu. Kaikki alkoi siitä, kun ostin sohvan monta vuotta sitten ja nyt koen että on tullut aika ostaa uusi, tympii vanhassa väri ja kuosikin :) Voisihan tuon toki päällystää ja olisi lähes uuden veroinen, mutta hiukan sohvakaupoissa kierreltyäni ja koetestattuakin laitan vanhan mieluummin kierrätykseen ja vaihdan hieman malliakin. Uusi ei natise, ei kitise. Tuntuu todella käytännölliseltä, että koko ajan on taloudessa ainakin yksi sohva käytössä ja siksipä sattuu niin että vähän aikaa maisemissa vääjäämättä pyörii kaksi sohvaa.
 
Avioliitto on sopimus ja sopimus on mahdollista purkaa eri tavoin. Ja kyllähän se siten kahdenkauppa on myös :)

Ja Iltasadusta sen verran, onhan se mahdollista siitä sohvasta hankkiutua eroon mutta itse kyllä toimita ensin vanhan alta pois ennen kuin uutta kannetaan sisään. Pakosti ei nurkissa pyöri kahta sohvaa ainakaan minun huushollissani eikä ainakaan vuosikausia. Kyllä se on ihan valintakysymys. Ja syyllistäisin kyllä molempia, sekä pettäjää että rikostoveria siitä, miten asian hoitavat.

 
Just joo, tuossa avioliittojen onnistumisprosentissa on mukana myös salarakkaussuhteista solmitut avioliitot. Vai korvamerkitäänkö ne jotenkin avioliitoista ja tilastoidaan sitten 5 %? Väitin, että jos kaikki aloitetut parisuhdeyritykset lasketaan, niin aika pieni onnistumisprosentti tulee yleensäkin parisuhteille. Tässä voikin ihmetellä, että miksi salarakkaussuhteiden onnistuminen mitataan suhteen alusta ja kaikkien muiden parisuhteiden onnistuminen avioliiton solmimisesta alkaen.

Ja vielä Just joo, siksi se lakikohta aviorikoksesta on poistettu, koska oli auttamattomasti vanhanaikainen. Enemmän lainkuuliaisia nykylain mukaan ovat ne, jotka eivät enää tuomitse muita aviorikoksen perusteella kuiin ne, jotka edelleen omavaltaisesti soveltavat omaan ajatteluunsa sopien vanhoja ja uusia lakipykäliä.


>>""Joku heitti täällä, että vain 5 % salarakakkaussuhteista onnistuu. Heitänpä tähän, että kuinkahan monta prosenttia yleensä parisuhteista onnistuu, roikuttiinpa niissä kuukausi tai vuosia. Eiköhän kaikki parisuhteet ole ihan omanlaisiaan ja onnistumisprosentin takaa monet erilaiset tekijtä parisuhteessa.""<

Just joo kirjoitti: >Kyllähän avioliitoista puolet kestää eliniän jos tilastoihin on yhtään luottamista.
 

Similar threads

Yhteistyössä