Miten ihmeessä tällaista mustavalkoista lokerointia edes enää esiintyy. Ihan kuin olisi olemassa joku uusi ihmisrotu ""toiset naiset"", joihin voisi yleistää kaikkiin samanlaiset luonteenpiirteet. Kuinka paljon yleensäkin on parisuhteita, joissa kumppani kokee jäävänsä kakkoseksi esim. puolison tiiviin äitisuhteen, kavereiden, harrastuksen, työn ym. takia.
Joku heitti täällä, että vain 5 % salarakakkaussuhteista onnistuu. Heitänpä tähän, että kuinkahan monta prosenttia yleensä parisuhteista onnistuu, roikuttiinpa niissä kuukausi tai vuosia. Eiköhän kaikki parisuhteet ole ihan omanlaisiaan ja onnistumisprosentin takaa monet erilaiset tekijtä parisuhteessa.
Ja ""toisten naisten"" moralisointi kertoo enemmän moralisoijan mustavalkoisesta, lapsenkenkiin kehityksessä jääneestä yliminästä, kuin toisten naisten ""pahuudesta"".
Rakkaus on parisuhteen ydin. Ne jotka täällä hokevat, että eivät sortuisi salarakkaussuhteeseen, ovat niitä, jotka etsivät ja etsivät ihannekumppaniaan, ylitäydellistä parisuhdetta... ja lopulta sitten ovat yksin. Sieltä yksinäisyydestä onkin helvetin hienoa kommentoida, mitä ei kuulu ja mitä kuuluu hyvään parisuhteeseen.