toisista naisista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihmettelevä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Aivan niinpäs unohdin, molemmat voivat olla varattuja tietenkin. Tämä on niin itselle kuitenkin vieras aihe että huh.

Niin siis jos molemmat ovat varattuja , apua nyt menee vaikeaksi, minkälaisista ihmisistä onkaan kysymys.

Jos siis kummallakaan ei ole tarkoitus erota vaan siis hakea vain hupia ja intohimoa elämään . Sillon siinä kohtaa kaksi roistoa jotka kiinni jäädessään joko menevät kimppaan kun saavat potkut persuuksilleen ja nuolevat yhdessä haavojaan . Tai juoksevat lujaa karkuun toisiaan sillä sitoutuminenhan ei ( ainakaan välttämättä molemmilla )kuulunut kuvioihin ja nuolevat sitten yksin haavojaan.

Oisko noin ?

Pääasia kai kuitenkin on että sen kun jokainen pettää ken siihen omasta mielestään tuntee tarvetta mutta täytyy varautua sitten siihen että petetty asian selville kenties( ja toivottavasti ) saadessaan tekee omat ratkaisunsa eikä tyydy kohtaloonsa ja pilkkana pitämiseen. Onko sitten ratkaisu omat ulkopuoliset suhteet tai ero, nössönä hiljaa sivusta seuraaminen ja osaansa tyytyminen olisi kaikkein typerintä.
Elämässä eteenpäin ja uuden sopivamman partnerin etsintään.

 
Entäs sitten, kun on vanha, niin kumman kanssa sitä kiikkustuolissa istuu? Salarakkaan vai rakkaan. No se on kuitenkin varmaa, että puolison kanssa, sitä elettyä elämää ei ole hauska muistella. Vrt. Danny. Ehkä se on jatkettava mummojen päivätansseissa uusia valloituksia, kun ei ole siihen päivään mennessä saanut mitään pysyvää aikaiseksi mistä voisi olla ylpeä.
Minä ainakin haluaisin vanhuuden, mistä voisin olla ylpeä ja missä voisin edelleen luottaa puolisoon, vaikka olisikin toinen jalka haudassa.
 
>""Minä tein salakultani kanssa heti alkuun selvän diilin, että perheitä ei rikota ja hyvin menee. Jaksaa kestää kökköistä liittoa kun välillä on hauskempaa. Avioero ei ole aina vaihtoehto.""<

Ja onko tämä reilua kumppania (-eita) kohtaan? Millä oikeudella sinä salailemalla päätät, että voit hässiä kumppanisi selän takana ja estät häntä elämästä sellaista elämää, kun hän haluaa. Tätä en ymmärrä vaan yhdyn tähän itsekkyyskäsitykseen.

Ja ""ihmettelen minäkinille"": eihän kai kukaan täällä tosissaan väitä, että naimisiin pääsy olisi tavoitteena ja jos ei pääse on luuseri. Pointti taitaa olla se, että yksiavioisuus on nyt vaan voimassa myös avoliitoissa ja seurustelusuhteissa noin pääsääntöisesti. Ja siis yleensäkin tähän perustuva ihmissuhde lienee valtaosan tavoitteena.

Oikeasti ei voi väittää, että toisten parisuhteeseen sotkeutuminen ja ennen kaikkea vuosikausien odotus voisi olla jotenkin palkitsevaa. Pettäjä pettää kumppaniaan salaa ja toistanaista tai -miestä suoraan, valehtelemalla että aikoo jättää kumppaninsa. Ja jos näin tapahtuukin (eli jättää kumppaninsa), osoittaa se sen, että tämä kyseinen henkilö on kykenevä vaihtamaan lennossa. Eli kuka uskaltaa tällaiseen ihmiseen luottaa? Onhan se entinenkin suhde varmaan alkujaan perustunut rakkauden huumaan ja syvään yhteisymmärrykseen mutta niinpä vaan katosi kaikki! Toisille ihmisille käy näin ja toiset löytävät parisuhteeseensa muita ulottuvuuksia ja ovat valmiita ja kykeneviä rakentaamaan kumppanuuttaan muun, kuin intohimon yms. pohjalle. Tilalle siis saadaan jotain uutta, syvempääkin toivon mukaan.

(EN KUITENKAAN TÄSSÄ PUOLUSTA AVIOLIITTOJEN SÄILYTTÄMISTÄ HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ, se sanottakoon tässä vielä selkeästi. Jääköön tämä viimeinen kommentti keskustelun ulkopuolelle.)
 
Kommentoin vielä omaa pettämishistoriaani.

""Ja onko tämä reilua kumppania (-eita) kohtaan? Millä oikeudella sinä salailemalla päätät, että voit hässiä kumppanisi selän takana ja estät häntä elämästä sellaista elämää, kun hän haluaa. ""

En mitenkään estä puolisoani elämästä haluamaansa elämää. Hän elää juuri niinkuin tahtoo: rankasti töitä ja vapaa-aika kuluu alkoholin seurassa ja/tai pubeissa ja kavereiden kanssa. En voi tietää, etteikö hänelläkin olisi toisia naisia selkäni takana. On niin paljon pois kotoa, että se on täysin mahdollista. Joten sanoisin ennemminkin, että MINÄ tässä nyt elän niinkuin haluan, tähän saakka aikani on mennyt hänen höyrypäisiä touhujaan seuratessa. Rakkaus on hiipunut ajat sitten ja muuttunut tottumiseksi toiseen.

Salasuhde on tuonut elämääni valoa ja aurinkoa. Se ei ole suinkaan pelkkää seksiä, kuten aina kuvitellaan, vaan iloista yhdessäoloa monenlaisten puuhien parissa. Olemme opettaneet toisillemme kaikenlaista, mm. ettei ulkonäkö olekaan niin tärkeä juttu suhteessa. Sisäinen kauneus ja käytös on.

Miksi aina oletetaan, että salarakkaat ovat patologisia valehtelijoita ja ikuisia pettäjiä, pettävät vaan lopun elämäänsaä jokaista mahdollista? Minä en voisi tätä rakastani pettää, hän on minulle erittäin tärkeä ihminen. Samoin minä hänelle. Joka ei tällaista ole itse kokenut ei voi sitä uskoa, mutta näin vain on.

En tunne olevani paha ihminen. Rakastajanikin on ahkera ja tunnollinen työntekijä ja hyvä perheenisä, jolla nyt sattuu olemaan tällainen harrastus. Emme missään nimessä halua loukata ketään tai että suhteemme paljastuu. Elämme päivä kerrallaan ja nautimme siitä, mitä on.

 
Dolly otti esille tärkeän pointin, oma puoliso jota petetään saattaa myös omata piirteitä, jotka vievät suhdetta kohti tuhoa ja ajaa kumppanin salasuhteeseen. Ja usein tuo juttu on alkoholi.

Tiedän pariskunnan jossa vaimo on alkoholisoitumassa kovaa vauhtia. Tämä hallitsematon juominen, joka on aiheuttanut jo terveydellisiä haittoja, epävarmuutta lapsissa yms. oli olemassa jo ennen kuin mies aloitti nykyisen salasuhteen. Lapset ovat pieniä ja talouttakin tulisi miettiä ennen eroa, on täysin ymmärrettävää että mies haluaa asiat kuntoon (toivoo ehkä vielä että vaimo raitistuisikin) ennen kuin tekee lopullisen päätöksen.

Uskon, että erotilanteessa vaimon juopottelu laitetaan miehen ja uuden (toisen naisen) syyksi. Mutta se on kyllä karhun palvelus juovalle vaimolle, joka saa näin vain myöntätuntoa ja syyn jatkaa juomistaan eikä ota itseään niskasta kiinni.
 
Hyviä ajatuksia. Todentotta, jos suhteessa on ongelmia niin ainahan ne laitetaan rakastajan/ttaren syyksi! Vaikka nimenomaan ne ongelmat vieraaseen syliin ajavat. Melko harva sortuu vieraisiin jos oma suhde on priimakunnossa. Minäkään en sellaista suhdetta hyväksy, mutta sitten melkeinpä kyllä, jos kotona menee totaalisen kehnosti. Toisen jatkuva juopottelu ja poissa kotoa oleminen on jo aika hyvä syy.
 
Mies menee vieraisiin hakemaan elämäänsä hiukan jännitystä ja irtoseksiä. Sillä ei useinkaan ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Ei miehellä tarvitse olla kurja parisuhde tai rakkauden liitto että vieras seksi kiinnostaa. Jos mies on pettääkseen niin pettää hyvässäkin liitossa.
 
Dollyn pointti noista kumppanin huonoista puolista jotka ajavat salasuhteeseen ei kyllä ollut kovinkaan älykäs vaikka saatat niin kuvitella. Jos kumppanissa on noin vastenmielisiä piirteitä niin silloin erotaan, ei petetä. Mitä järkeä on sitten elää sen vastenmielisen kumppanin kanssa edes puolittain? Näyttää siltä että ihmiset eivät ymmärrä eroa vaihtoehtona. Ainoat vaihtoehdot tuntuvat olevan huono liitto tai huono liitto ja salasuhde. Kasvakaa aikuisiksi.
 
Aivan oikeasti on olemassa miehiä, joille pelkkä seksi EI riitä, vaan he haluavat myös mieluisaa juttu- ja puuhailuseuraa. Toki varmaan suurin osa pettäjistä hakee vain seksiä, mutta ei pidä täysin yleistää. Minunkin tapauksessani homma muuttui hyvin nopeasti rakkaussuhteeksi jota vain siivittää upea seksi. Henkinen puoli on aivan yhtä tärkeä. Believe or not.
 
Ero ei ole aina ensimmäinen, nopein vaihtoehto. Lapsia ja omaisuutta on ajateltava. Óman elämän aloittaminen yksin ei ole aina maailman simppelein juttu. Suku saattaa seota jos eroaa. Yksinäisyys kauhistuttaa. Vihankin takana voi olla tietty kiintymys puolisoon. Ja jos salarakaskin on varattu, hänen luokseen ei voi mennä asumaan. Ei kuulkaa, elämä ei ole helppoa!
 
Dollylle,
Elämäni ja avioliittoni, aviomieheni on ihan kuin sinun. Meillä on pitka 28 v tarina takana, hyviä asioita on myös paljon. Mieheni menee omia menojaa, tekee mitä lystää ja on omien sanojensa mukaan täysin tyytyväinen elämäänsä. Minä olin hyvin yksin ja tunnetyhjiössä - tähän tilanteeseen asteli toinen, joka toi paljon valoa ja iloa elämään. Ystävyys ja rakkaus kesti monta vuotta, nyttemmin hän löysi oman uuden vaiheen elämäänsä - eli suhde sellaisena kuin se oli, loppui. Hyvää jatkoa ja onnea sinulle, tiedän, että raskaita ja tuskaisia hetkiä kuuluu myös kuvioon.
 
No jo oli aikakin ottaa tämä asia esille. Jos siis molemmilla salasuhteessa on perhe!? Jouduin lähipiirissäni seuraamaan tämänkin kuvion. Huh Huh! Ja monta muutakin, mutta tämä oli hulluin.

Ei kummankaan perheessä mitään suurta vikaa ollut, tietääkseni. Tosin tunnen hyvin vain tämän toisen perheen. Pitkä liitto, koulutettuja ihmisiä, talous kunnossa, molemmat ihan mukavia ja fiksuja. Yhdessä kävivät huvittelemassakin ja yhteisiä harrastuksiakin oli. Lapset fiksuja ja isojakin jo.

Toinen perhe jonka huonommin tunnen on isä ammattimies ja äiti toimistossa. Lapset isoja. Pitkä liitto myös. Ehkä vähän viinan kanssa ongelmia kummallakin.

Ja niin vain ekan perheen isä ja tokan perheen äiti kehittivät oikein kunnon sekasotkun. Suhdetta kesti aika pitkään ja salassa. Eka perheen äiti tiesi kyllä aika kauan, kertoi minulle ja yritti voittaa aikaa. Toka perheen äiti = salarakas, haki jo asuntoa ja suunnitteli vaikka mitä.

Eka perheen mies = salarakas ei sitten osannut päättää vai mikä lie. Souti ja huopasi. Piti kahta naista pilkkanaan. Lupasi toiselle kuun ja toiselle tähdet. Välillä sanoi lähtevänsä omille teilleen ja välillä taas vaimolle rakkauttaan vannoi. Kertoi vaimolle, että suhde on ohi, mutta salarakas vain roikkuu kiinni. Samalla piti salarakastakin lämpimänä. Vaimolta kiristi yhtä ja toista mitä miehen päässä haaveita oli ollut ja vaimo myöntyi - voittaakseen aikaa, sanoi.

Ainakin ekan perheen vaimo oli ihan hajalla. Samoin lapset.
Kai tokan perheen kuviotkin aika sekaisin menivät.

En tiedä mikä nyt on tilanne, enkä oikein ymmärtänyt, miksi ekan perheen vaimo ei miestä pellolle potkaissut. Kaiken huipuksi tämän perheen nuorin lapsi sairastui psyykkisesti tässä hiljattain. Mielestäni tämä sotku oli ainakin osasyy. On ollut vaikeaa seurata tilannetta kun ei voi auttaa, kuunnella vain.

Miten nämä ihmiset vanhuutensa kiikkustuolissa viettävät ja mitä pohtivat? Jokuhan sitäkin jo mietti täällä.
Mitä miettii vaimo, kun katsoo pukkiaan. Joku mainitsi Dr Philin: Tulevaa käytöstä voi ennustaa menneen käytöksen perusteella. Niinpä?!?
 
Itse tiedän tapauksia (ja itse olen myös ollut tapaus) lähipiirissäni. Olen itse nainen.

Itselläni oli salarakas jonkin aikaa sivussa. Kyse ei ollut rakastamisesta (välittämisestä kyllä) vaan ihan puhtaasta seksistä. Omassa kullassa ei ollut mitään mainittavaa vikaa...en vain rakastanut niinkuin olisi miestä pitänyt rakastaa. Typerää. Itse sitten tajusin lopettaa sen vakisuhteen (eli parisuhteen) ja mies ei tiedä vielläkään, että sivussa oli toinen. Mutta ei tämä toinen mies luokseni muuttanut, enkä edes parisuhteeseen hänen kanssaan alkanut. Kyse oli vain seksistä ja ystävyydestä. Aika pian lopetimme sitten sen seksisuhteen, koska halusin olla kuitenkin kaikista velvoitteista vapaa ;)

Sitten ihan lähilähipiirissä oli tapaus, jossa naisella oli myös salarakas, aika pitkääkin. Mies odotti ja RAKASTI ja toinen oli täysin tietämätön pelistä jota käytiin silmien edessä (siis, että tämä salarakas oli usein heillä jne.). Suhdetta kesti kai noin vuoden, kunnes pariskunta erosi ja salarakas muutti naisen luokse. Parisuhde joka ajoi salasuhteeseen oli todella myrskyinen, sotkuinen ja siinä oli liuta ongelmia.

Sitten on tuttavapiirissä tapaus (ihmisiä en hyvin tunne) jos mies lentelee kukasta kukkaan. Ottaa salarakkaan itselleen ja pitää sen aikaa, kunnes uutuudenviehätys loppuu. Olen yhtä tämän häntäheikin ""hoitoa"" joskus puhuttanutkin ja udellut, ihan uteliaisuuttaan, että miten ihmeessä hän ikinä voi sellaista rutjaketta ottaa kainaloonsa? Ymmärtääkseni naisten puolella kyse on ollut rakastamisesta. En sitten tiedä mitä he odottavat mieheltä ja haluaisivatko he miehen itselleen? Tosin, kyse ei ole valioyksilöstä, vaan miehestä, jonka mielestä naisen paikka on kotona lasten kanssa ja muuta elämää ei saa olla, kuin lasten ja miehen palveleminen?!? Vaimo kun käy synnyttämässä lapsia (joita mies itsekkin on halunnut ja yritykseen osallistunut) niin mies istuu iloisena baarissa uusi hoito sylissä ja saattaa heittää,e ttä oma akka on synnyttämässä....Ilmeisesti miehellä ei ole aikomustakaan erota naisestaan ja käytös (omaa kohtaan) sekä puheet naisesta ovat jotain sellaista, että en edes ymmärrä, miten ihmeessä se nainen voi sietää miestään, edes lasten takia?! Kieroutuneena toivon, että tällä vaimolla on omat kuviot, miehen tietämättä. Mistä joskus taisin tälle sankarille tokaistakkin, että kun niin paljon on poissa kotoonta, niin eipä hän voi tietää mitä kaikkea oman naisen elämään kuuluu, sen virallisen perheen lisäksi ;)

Voisin näitä toisia naisia ymmärtääkkin, jos msies vaikuttaisi edes fiksulta, mutta kun ei...

No mutta, elämä on ihmeellistä
 
Muistakaa, etteivät kaikki salarakkaat lupaa toisilleen kuuta ja tähtiä! Moni salasuhde perustuu just siihen, että mitään ei lupailla eikä tulevaisuutta suunnitella. Näin se pitäis olla jos hommaan ryhtyy.

 
Kuitenkin, vaikka eroaminen olisi monimutkainen ja hankala juttu niin kumppania kohtaan voi olla sen verran kunnioitusta että hoidetaan yksi suhde alta pois ennen kuin toinen alkaa. Vai helpottaako salasuhteen aloittaminen jotenkin vanhan suhteen purkamista?

Mutta sinähän sen sanoit, yksinäisyys pelottaa ja tämä juuri on kaikkien salarakkaiden ja salarakkaita pitävien ongelma. Ollaan niin hukassa itsensä kanssa ettei uskota että yksinkin voi olla. Mieluummin poljetaan toinen jalkoihin kuin ollaan yksin. Säälittävää sanon minä.
 
>Kuitenkin, vaikka eroaminen olisi monimutkainen ja hankala juttu niin kumppania kohtaan voi olla sen verran kunnioitusta että hoidetaan yksi suhde alta pois ennen kuin toinen alkaa. Vai helpottaako salasuhteen aloittaminen jotenkin vanhan suhteen purkamista?<

Täsmälleen samaa mieltä!
 
Nimimerkki heh heh kirjoittelee mitä sylki suuhun tuo.
Ärsyttääkseen tai sitten muuten vain.

Minut hän luokitteli hörhöksi toisella palstalla.

Ehkä pettäminen vain kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin kunnollinen elämä. Olin eilen kaupan ruokajonossa ja katselin Seitsämän päivää-lehden kantta. Kimi pettää Jenniä.
Sitten jossakin toisessa lehdessä kerrottiin prinssi Albertin touhuista Helsingin yössä. Ketä noiden häntäheikkien touhut kiinnostavat. EVVK. Toimittajien pitäisi uskoa, että lehteä voi myydä myös normaaleilla jutuilla.

Ehkä nimimerkki heh heh ja kumppanit elättävät noita lehtiä.
Minä ostan irtonumeron vain silloin, kun niissä on jotain luettavaa.
 
Ehkäpä maailmassa on muitakin heh heitä, oletko tullut ajatelleeksi?
Allekirjoittanut heh heh ei ole yhtään Seitsemää päivää yms. juorulehteä ostanut, eikä osta. Mieluummin ostan itselleni vaikka leivoskahvit. Parempaan tarkoitukseen rahat menevät.

Toimittajat uskovat ainoastaan markkinatutkimuksia juttuja lehteen kootessaan.

Edelleen hymyilen kyynisesti lauseelle: avioliitto on hyvä vaikka jompikumpi pettää. Jos näin on, en koskaan uskallaudu uudestaan naimisiin. Ja heh heh, minäpä elän omaa elämääni omien tuntojeni varassa. En keskustelupalstojen ohjeiden mukaan.
 
Ihan yleinen kommentti vielä tähän pitkään jatkuneeseen keskusteluun.

Muistakaa, että kaikki pettämistarinat eivät ole samanlaisia. Kokemuksia ei voi yleistää. Joku juoksee häntäheikkinä kaikkien naisten perässä vaikka vaimo olisi synnytyslaitoksella, toinen pitää yhtä ainoaa salarakasta vuosia ja suhde on kaunis ja hellä eikä loukkaa ketään, kun se pysyy salassa. Kaikki sivusuhteet EIVÄT paljastu. Ja mistä ei tiedä, ei voi loukata.

Joku pettämistarina on törkeä ja härski, toinen ei. Minäkin tuomitsin sivusuhteet ankarasti, ennenkuin se sattui omalle kohdalle ja nyt ajattelen monta muutakin asiaa paljon avarammin. Pettäminen ei ole mikään tavoite elämässä, mutta jos niin käy, pitää antaa itselleen anteeksi ja jos puoliso pettää, asioita on puhuttava, eikä heti haettava leipäveistä laatikosta. Kaikissa tarinoissa on aina monta puolta.



 
Voi Tollukan-Tollukka!

""....ja nyt ajattelen monta muutakin asiaa paljon avarammin...""

Tuskinpa sinulla ajatukset ovat juurikaan avartuneet, mutta persevärkki sitäkin enemmän vieraan äijän höylättävänä!
 
Välillä tuntuu että nää tämmöiset kommentit on ihan kateellisten panettelua.Asioista voi puhua asiallisesti puolin ja toisin vai eikö?Eikös niin ole, että niin hyvät kuin huonot teot lisäävät elämänkokemusta?
 
Dolly-kultaseni:

Olen eri mieltä että salasuhde voi olla kaunis ja hellä eikä loukkaa ketään kun se pysyy salassa. En ymmärrä asennettasi mitä ei tiedä, ei loukkaa.

Moraalini menee vanhan kultaisen säännön mukaan: mitä toivot ihmisten tekevän teille, tehkää se ensin heille ja kääntäen, mikä on minulle sallittua pitää olla sitten sallittua toisellekin, minkä toisessa tuomitsen, en salli sitä itsellenikään.

Kyllä, houkutuksia tulee. Olin todella retkahtamaisillani aviovaimona toisen aviomieheen. Nielaisin pari kyyneltä ja oikaisin selkäni. Ystävättäreni esimerkistä viisastuneena varoin pilaamasta monen ihmisen elämää. Elämä opettaa.

En usko että minulta jäi kokematta mitään Suurta taivaita kaatavaa. Ja minkä hinnan olisin maksanut. Olen ihan tyytyväinen pieneen arkeeni.

Ystävättäreni tapaus sen sijaan: salasuhteilijat kuvittelivat kaiken olevan salassa: mikään ei pysy salassa pitkiä aikoja. Aina joku näkee ja aina on ""ystäviä"" jotka kertovat ja vihjailevat. Ja ainakin tämä vaimo huomasi miehensä jutun pian: tiedättehän ""rakastuneen miehen"" käytökset, siitä on elleissä monasti kirjoitettu...

Mutta siitä olen kanssasi samaa mieltä että tarinoita on monia ja asioissa on aina monta puolta.
 
En mä ainakaan toivo pysyvän salassa, odottelen vaan että koska kaikki paljastuisi ja mä saisin ukon kokonaan ittelle ku sen vaimo heittää sen pellolle. Ja sitt mä pääsen vihdoin naimisiin ja jos se ukko uskaltaa vieraissa käydä niin leikkaan sen munat.

Terv. toinen nainen (enää vähän aikaa)
 

Similar threads

Yhteistyössä