Toivottavasti menee nyt jokaisella kaaliin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "niina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="niina";28565842]Ihan yleistä kantaa minä haluan tässä särkeä ja sitä tuomisevuutta ja hyväksymättömyyttä. Kun ei ole oikeasti mitään syytä loppujenlopuksi tuomita tai olla hyväksymättä. Ihminen ei voi mitään ikänumerolleen tai pärstäkertoimelleen jos se ikä näkyy myös sieltä, mutta hänen tekonsa on ne mitkä vaikuttaa. Jos hän aidosti rakastaa, tahtoo olla toiselle hellä ja hyvä ja he tekevät toisistaan onnellisia, niin antakaamme olla ja olkaamme onnellisia heidän puolestaan ja etsikäämme yhtä hyvää onnen tunnetta myöskin omaan elämäämme jotta ei tarvitse jatkossa painia tuomitsevuuden ja hyväksymättömyyden kanssa![/QUOTE]

Sinäkö sen määrittelet sitten mikä on aidosti rakastamista ja mikä ei? =) =) =)
Mitä se sinua haittaa jos joku toinen ei halua lapselleen riesaksi kilttiä, rakastavaa, peräkammarin poikaa, joka ei ikäisilleen kelpaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutta muista että;28565870:
Omille asenteillesi voit jotain - et toisten

Voihan sitä silti yrittää saada ihmisiä ajattelemaan syvällisemmin, jos se ei automaattisesti tule omasta takaa edes aikuisena. So nothing is black and white.
 
[QUOTE="niina";28565979]Olen saanut jo mieheni. :)[/QUOTE]

Vielä sillä lakkaa seisomasta ja jos ei lakkaa niin vaihtaa nuorempaan. Hyväksytkö sitten senkin oikeana rakkautena, tuomitsematta?
 
Mitä ihmeellistä siinä sitten on että vanhemmat haluavat lapsilleen parhaan mahdollisen kumppanin? Kyse ei ole pakkoliitoista vaan ihan normaalista järjen käytöstä. Elämää muuten osaa vanhemmatkin opettaa ;)

En ymmärrä miksi et voisi nähdä vanhempaa kumppania sitten parhaana mahdollisena jos hän rakastaa ja kohtelee lastasi hyvin ja ovat onnellisia? Saavat lapsia, menevät naimisiin jne.
 
En jaksa lukea koko ketjua, alun lin ja nyt tän viimeisen sivun.

Siis sinulla niina on myös tommoinen joku 18-19 vuotias lapsi? Onko ok jos pojallasi on itsesi ikäinen tyttis? Tai tytölläsi vaikkapa miehesi ikäinen boyfriend?

Vai onko juurikin niin että yrität sopeutua tähän asiaan. Oma ikäerosi mieheesi nyt ei ole mitenkään omituisen kuuloinen edes. Vanha akka on vanhan ukon kanssa.

Molemmat olisivat oikeasti ok, jos ne kumppanit ovat rakastavia, helliä ja aitoja ja että ovat onnellisia. Ei mulle muu ole tärkeämpää, kuin se, että omat lapset olisivat vain onnellisia ja pärjäisivät omassa elämässään mahdollisimman hyvin. Näin kai jokainen vanhempi ajattelee, sen voisin myös vannomaan mennä.

Ei vaadi minulta paljoa oikeastikaan sopeutumista, kun mietin syvällisesti ja minulle on vain tuo yksi asia tärkein. Onnellisuus.
 
[QUOTE="niina";28565979]Olen saanut jo mieheni. :)[/QUOTE]

Voi kun muissa avauksissasi kerroit aivan toista. Teet itsestäsi täyden pellen näillä avauksillasi etkä varmasti tule koskaan saamaan ketään jos jatkat tuota naurettavaa esittämistä.
 
10 vuoden ikäero on mun mielestä aiva normaali ikäero. 15 vuotta alkaa olla isohko. Mä oon seurustellu 19 ja 20 vuotta vanhempien miesten kans eikä se ikä ongelma ollu. Oon kyllä seurustellu myös oman ikääsen kans ja sitte vain muutaman vuoden vanhemman kans.

Jos mä rakastuusin tulisesti esim. 25 vuotta vanhempaan mieheen, niin en mä sitä rakkautta väliin jättääsi. Kerran täällä vain eletään ja mun mielestä olis todella surullista jättää rakkaus ja parisuhde väliin vain jonku ikäeron takia. Kyllä mun mielestä tuollaases tapaukses oltaas yhdes sen ajan mikä ehditään olla. Ei jätetä onnea väliin ja sitte myöhemmin jossitella, että mitenkähän se suhde olis toiminu.
 
[QUOTE="...";28565983]Sinäkö sen määrittelet sitten mikä on aidosti rakastamista ja mikä ei? =) =) =)
Mitä se sinua haittaa jos joku toinen ei halua lapselleen riesaksi kilttiä, rakastavaa, peräkammarin poikaa, joka ei ikäisilleen kelpaa...[/QUOTE]

Aidosti rakastamisen minusta voi helposti määritellä kuka tahansa. Aito rakkaus perustuu aidoille ja oikeille tunteille, kiintymykselle. Sitten taas "aidosti" rakastaminen yleensä kerta käyttö panolle.

Minusta ihminen ei ole riesa jos hän on kiltti ja rakastava, tai vaikkapa peräkammarinkin poika, tiedä miten iljettävä ihminen sun pitää olla sitten, että näet kiltit miehet semmosina. Niissä on se oma hyvänsä.

Eikä rakkaudella ole mitään tekemistä sen kanssa, että ei ikäiselleen kelpaisi... =) ei, ei sitten alkuunkaan yleensä. Joskus voi olla tuollainen tilanne, mutta kyllä esimerkiksi meistä kumpikin olisi ikäiselleen myöskin kelvannut ja emmä tiedä, että mistä johtuu sitten sellainen periaate, että kumppanin pitäisi olla tylsästi aina se omanikäinen tai korkeintaan 2-6v vanhempi? Sitten jos ei ole, keksitään rumia syitä millä mustamaalata kahden ihmisen rakastamista ja onnea.
 
Onpas mustavalkoinen ajattelutapa. 18-vuotiaan ja vaikkapa 40-vuotiaan parisuhde voi olla ihan ok ja tasa-arvoinen, mutta se voi olla myös olematta. Ei se ihminen "kasva aikuiseksi" sillä hetkellä, kun 18 vuotta tulee mittariin. 18-vuotiaita on niin monenlaisia ja eri kypsyysasteella olevia.

Kyllä se vanhempien tehtävä on opastaa sitä juuri ja juuri täysi-ikäistä lastaan tunne- ja rakkauselämässäkin ihan yhtälailla kuin muillakin elämän osa-alueilla. Vanhempi yleensä tuntee lapsensa melko hyvin ja osaa arvioida mm. lapsensa kykyä arvioida kumppaniaan on kyseessä sitten 40-vuotias kumppani tai vaikka 18-vuotias kumppani.

Laki on aika huono mittari tässä asiassa, koska se täysi-ikäisyyden raja on vain vedettävä johonkin. Täysi-ikäisyys ei ole monessakaan asiassa aikuisuuden raja.
 
[QUOTE="niina";28565842] Jos hän aidosti rakastaa, tahtoo olla toiselle hellä ja hyvä ja he tekevät toisistaan onnellisia, niin antakaamme olla ja olkaamme onnellisia heidän puolestaan ja etsikäämme yhtä hyvää onnen tunnetta myöskin omaan elämäämme jotta ei tarvitse jatkossa painia tuomitsevuuden ja hyväksymättömyyden kanssa![/QUOTE]

Rakastaminen pätee useimmiten vanhempien ja lasten suhteessa. Se että keskustelet ja tuot omia näkemyksiäsi esiin omille lapsille hyvin harvoin on tuomitsemista. Pikemmin se on rakastavaa ohjaamista ja aitoa huolta siitä että lapsi tekee kokemattomuutaan virheitä joita myöhemmin katuu.

On hirvittävän surullista että sinulla on pohjaton tarve tulla hyväksytyksi omine valintoinesi. Se voi tietysti kertoa siitä että et koe olevasi hyväksytty suhteessa omiin vanhempiisi, mutta samaa hyväksymättömyyttä sinun ei pitäisi heijastaa muihin ihmisiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla hyväksytty lapsi, joissakin tilanteissa täysi-ikäisen ihmisen vaan täytyy luopua hakemasta sitä vanhemmiltaan.

Suuri-ikä ero suhteessa voi kertoa myös siitä lapsen omaisesta hyväksynnän hakemisesta. Se taas ei valitettavasti ole merkki tasavertaisesta kahden aikuisen välisestä suhteesta.
 
[QUOTE="...";28565996]Vielä sillä lakkaa seisomasta ja jos ei lakkaa niin vaihtaa nuorempaan. Hyväksytkö sitten senkin oikeana rakkautena, tuomitsematta?[/QUOTE]

Miksi vaihtaisi nuorempaan?

Edellinen kumppani oli oman ikäisensä ja me olemme nyt seitsemättä vuotta onnellinen perhe ja meillä on myös yksi oma biologinen lapsi.

Mieheni ei ole tuon tyylinen ja silloin meillä ei olisi ikinä oikeaa rakkautta ollutkaan.
 
[QUOTE="niina";28566004]En ymmärrä miksi et voisi nähdä vanhempaa kumppania sitten parhaana mahdollisena jos hän rakastaa ja kohtelee lastasi hyvin ja ovat onnellisia? Saavat lapsia, menevät naimisiin jne.[/QUOTE]

Esim. 18-vuotiaan ja sitä vanhempienkin nuorten elämään kuuluu opiskelu, biletys ja reissut kavereiden kanssa. Vaikkakin siinä nyt sattuisi pyörimään joku 35-vuotias joka olisi ihana ja hyvä niin ihan eri elämän tilanteessa se on kuin nuori.
 
10 vuoden ikäero on mun mielestä aiva normaali ikäero. 15 vuotta alkaa olla isohko. Mä oon seurustellu 19 ja 20 vuotta vanhempien miesten kans eikä se ikä ongelma ollu. Oon kyllä seurustellu myös oman ikääsen kans ja sitte vain muutaman vuoden vanhemman kans.

Jos mä rakastuusin tulisesti esim. 25 vuotta vanhempaan mieheen, niin en mä sitä rakkautta väliin jättääsi. Kerran täällä vain eletään ja mun mielestä olis todella surullista jättää rakkaus ja parisuhde väliin vain jonku ikäeron takia. Kyllä mun mielestä tuollaases tapaukses oltaas yhdes sen ajan mikä ehditään olla. Ei jätetä onnea väliin ja sitte myöhemmin jossitella, että mitenkähän se suhde olis toiminu.

Ompas sinulla paljon samanlainen ajatusmaailma kuin minulla! :)
 
10 vuoden ikäero on mun mielestä aiva normaali ikäero. 15 vuotta alkaa olla isohko. Mä oon seurustellu 19 ja 20 vuotta vanhempien miesten kans eikä se ikä ongelma ollu. Oon kyllä seurustellu myös oman ikääsen kans ja sitte vain muutaman vuoden vanhemman kans.

Jos mä rakastuusin tulisesti esim. 25 vuotta vanhempaan mieheen, niin en mä sitä rakkautta väliin jättääsi. Kerran täällä vain eletään ja mun mielestä olis todella surullista jättää rakkaus ja parisuhde väliin vain jonku ikäeron takia. Kyllä mun mielestä tuollaases tapaukses oltaas yhdes sen ajan mikä ehditään olla. Ei jätetä onnea väliin ja sitte myöhemmin jossitella, että mitenkähän se suhde olis toiminu.

Onko sun mielestä se ok, jos nainen olisi noissa tapauksissa se vanhempi osapuoli? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
 
Onko tuo 18v sitten joku erityinen raja kun tyttö on niin aikuinen että voi aloittaa (näin moraaliselta puolelta) suhteen minkä ikäisen miehen kanssa hyvänsä? Mitä jos se tyttö raikastuu tulisesti siihen 45v mieheen jo 16v iässä, onko suhde tuolloin ap:n mielestä ok? Tai jos se 14v tyttö tapaakin netissä sen nuorekkaan 45v miehen joka viihtyy hyvin vähän nuorempien "naisten" seurassa ja hemmottelee tyttöä huomattavasti enemmän mitä nuo oman luokan pojat ikinä osaavat, voiko suhteen jo tuolloin hyväksyä vaikka suojaikäraja tulee vastaan? Seurusteleehan monet tuon ikäiset jo suurin piirtein samaa ikäluokkaa olevien kanssa ja harrastavat seksiäkin. Onko siinä sitten jotain sen ihmeellisempää jos se mies sattuukin olemaan sen 30v vanhempi, eihän rakkaus kysy ikää...?
 
Onko tuo 18v sitten joku erityinen raja kun tyttö on niin aikuinen että voi aloittaa (näin moraaliselta puolelta) suhteen minkä ikäisen miehen kanssa hyvänsä? Mitä jos se tyttö raikastuu tulisesti siihen 45v mieheen jo 16v iässä, onko suhde tuolloin ap:n mielestä ok? Tai jos se 14v tyttö tapaakin netissä sen nuorekkaan 45v miehen joka viihtyy hyvin vähän nuorempien "naisten" seurassa ja hemmottelee tyttöä huomattavasti enemmän mitä nuo oman luokan pojat ikinä osaavat, voiko suhteen jo tuolloin hyväksyä vaikka suojaikäraja tulee vastaan? Seurusteleehan monet tuon ikäiset jo suurin piirtein samaa ikäluokkaa olevien kanssa ja harrastavat seksiäkin. Onko siinä sitten jotain sen ihmeellisempää jos se mies sattuukin olemaan sen 30v vanhempi, eihän rakkaus kysy ikää...?

Tähän minäkin haluaisin saada ap vastauksen.
 
[QUOTE="niina";28566082]Aidosti rakastamisen minusta voi helposti määritellä kuka tahansa. Aito rakkaus perustuu aidoille ja oikeille tunteille, kiintymykselle. Sitten taas "aidosti" rakastaminen yleensä kerta käyttö panolle.

Minusta ihminen ei ole riesa jos hän on kiltti ja rakastava, tai vaikkapa peräkammarinkin poika, tiedä miten iljettävä ihminen sun pitää olla sitten, että näet kiltit miehet semmosina. Niissä on se oma hyvänsä.

Eikä rakkaudella ole mitään tekemistä sen kanssa, että ei ikäiselleen kelpaisi... =) ei, ei sitten alkuunkaan yleensä. Joskus voi olla tuollainen tilanne, mutta kyllä esimerkiksi meistä kumpikin olisi ikäiselleen myöskin kelvannut ja emmä tiedä, että mistä johtuu sitten sellainen periaate, että kumppanin pitäisi olla tylsästi aina se omanikäinen tai korkeintaan 2-6v vanhempi? Sitten jos ei ole, keksitään rumia syitä millä mustamaalata kahden ihmisen rakastamista ja onnea.[/QUOTE]


Sulla hoopollahan ei edes ole miestä joka olis erityisen paljon vanhempi. Olet nyt vaan herneen kokoisissa aivoissasi määritellyt jonkun ikärajan... Sä olet niin iljettävä ällötys et sääliks käy sun miestä. ...jos sulla nyt ees sellasta on...
 
[QUOTE="niina";28566101]Miksi vaihtaisi nuorempaan?

Edellinen kumppani oli oman ikäisensä ja me olemme nyt seitsemättä vuotta onnellinen perhe ja meillä on myös yksi oma biologinen lapsi.

Mieheni ei ole tuon tyylinen ja silloin meillä ei olisi ikinä oikeaa rakkautta ollutkaan.[/QUOTE]

Mitenkäs se teidän suhde alkoi...?
 
Jälleen ap katosi kun tunnistettiin. Ja huomenna taas 10 samanlaista ketjua, ja ylihuomenna, ja sitä seuraavana jne.jne.jne. Mikset hankkisi sitä hoitoa, et sä voi itse nauttia tuosta :(
 
Siis tää on taas se mimmi joka on paljonkin kirjoitellut tästä hänen suhteensa julkisesta hyväksymisestä. Muistaisin tosin että hän itse tosiaan on 18-(vai 19)vuotias ja poikaystävänsä oli reilu kolmikymppinen. En ymmärrä miksi näitä aloituksia pitää koko ajan tehdä uusia ja uusia, ehkä et sitten kuitenkaan ole itsekään niin varma suhteestanne. Ihan oikeasti, jos tuo ikäasia ja julkinen hyväksyntä tai sen puute häiritsee sua NOIN paljon, että pitää ihan tekeytyä Niina 37weeksi, niin miettisin kyllä uudelleen onko tuo suhde sua varten.
 
Minulla on muutakin tekemistä kuin kykkiä koneella vain teitä varten! Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää.

Suhteemme alkoi kuitenkin niin, kun meillä molemmilla on samanikäiset tyttäret, niin mieheni tyttären kouluun vaihtoi samasta koulusta jossa oma tyttäreni oli niin yksi tyttö ja he ystävystyivät, sen tytön kautta miehen tytär ystävystyi minun tyttäreeni seitsemän vuotta sitten. Yhtenä päivänä miehen tyttö oli meillä käymässä ja isänsä tuli häntä hakemaan sitten ja avasin oven ja ruvettiin vain juttelemaan. Kaveruudesta siis suhteemme lähti joka pian kehittyi siitä parisuhteeksi.
 

Yhteistyössä