E
eroko edessä?
Vieras
Auttakaa nyt ihmeessä, jos jollain on ollut samanlaisia tuntemuksia.
Meillä on miehen kans ollut kaikki joten kuten hyvin. Reilun puolen vuoden ajan sukset on kuitenkin mennyt ristiin lähes joka asiassa ja eroa ollaan kummatkin mietitty, joskus enemmän joskus vähemmän tosissaan. Tuntuu, että ne rakkauden tunteet on häipynyt minun osalta lähes kokonaan, miehen ei.
Osa syynä varmasti on toinen tuntemani mies, jota en vaan voi unohtaa. En ole koskaan pettänyt, mutta tunteet käy kuumana. Näemme silloin tällöin tämän toisen kanssa, yleensä siis baarireisuilla, muuten ei.
Olen jutellut asiasta tämän toisen kanssa, mutta hän vain sanoo, ettei eroa kannata hänen takiaan suunnitella, koska en kuitenkaan häntä saa. Hän on kova matkustelemaan eikä halua mitään vakituista. Flirttaa kyllä jatkuvasti.
En vaan saa häntä mielestäni pois vaikka kuinka yritän. Hän on mielessäni ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Tulen hulluksi.
Oma mieheni yrittää parantaa välejämme, mutta en tiedä kiinnostako minua. Mieheni tietää miltä minusta tuntuu, mutta tästä toisesta miehestä hän ei tiedä. Kun ei nyt varsinaisesti mitään toista olekaan...ystäviä ollaan ja mieheni tietää sen.
Mieheni kärsii tilanteesta ja tämä ei todellakaan ole oikein häntä kohtaan.
Olisiko siis parempi erota ja olla vaan yksin? Tiedän että tätä toista miestä en saisi kuin sänkyyni muutaman kerran, mutta mitään vakavampaa siitä ei tulisi.
Kannattaako siis avioliitto heittää hukkaan omien tunteideni takia? Meillä on myös pieni lapsi.
Järki sanoo, että pitäisi vielä yrittää, mutta sydän huutaa toisaalle. En vaan kerta kaikkiaan voi olla ajattelematta häntä.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Meneeköhän tämä hullaantuminen ohi? En ole ketään kohtaan tuntenut koskaan näin voimakkaasti...liekkö kyse jo rakkaudesta....
En pysty keskittymään mihinkään kun ajatukset juoksee ihan jossain muualla...
Meillä on miehen kans ollut kaikki joten kuten hyvin. Reilun puolen vuoden ajan sukset on kuitenkin mennyt ristiin lähes joka asiassa ja eroa ollaan kummatkin mietitty, joskus enemmän joskus vähemmän tosissaan. Tuntuu, että ne rakkauden tunteet on häipynyt minun osalta lähes kokonaan, miehen ei.
Osa syynä varmasti on toinen tuntemani mies, jota en vaan voi unohtaa. En ole koskaan pettänyt, mutta tunteet käy kuumana. Näemme silloin tällöin tämän toisen kanssa, yleensä siis baarireisuilla, muuten ei.
Olen jutellut asiasta tämän toisen kanssa, mutta hän vain sanoo, ettei eroa kannata hänen takiaan suunnitella, koska en kuitenkaan häntä saa. Hän on kova matkustelemaan eikä halua mitään vakituista. Flirttaa kyllä jatkuvasti.
En vaan saa häntä mielestäni pois vaikka kuinka yritän. Hän on mielessäni ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Tulen hulluksi.
Oma mieheni yrittää parantaa välejämme, mutta en tiedä kiinnostako minua. Mieheni tietää miltä minusta tuntuu, mutta tästä toisesta miehestä hän ei tiedä. Kun ei nyt varsinaisesti mitään toista olekaan...ystäviä ollaan ja mieheni tietää sen.
Mieheni kärsii tilanteesta ja tämä ei todellakaan ole oikein häntä kohtaan.
Olisiko siis parempi erota ja olla vaan yksin? Tiedän että tätä toista miestä en saisi kuin sänkyyni muutaman kerran, mutta mitään vakavampaa siitä ei tulisi.
Kannattaako siis avioliitto heittää hukkaan omien tunteideni takia? Meillä on myös pieni lapsi.
Järki sanoo, että pitäisi vielä yrittää, mutta sydän huutaa toisaalle. En vaan kerta kaikkiaan voi olla ajattelematta häntä.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Meneeköhän tämä hullaantuminen ohi? En ole ketään kohtaan tuntenut koskaan näin voimakkaasti...liekkö kyse jo rakkaudesta....
En pysty keskittymään mihinkään kun ajatukset juoksee ihan jossain muualla...