Toki yhteiskunta hoitaa!

[Irina69]

No niin, väsymys tekee tepposensa, edellinen oli siis minulta NinnuLiinille.. Nyt on aika mennä nukkumaan..

 

[bytbyt]

No joo, kaksi viimeistä kommenttia oli aika syvältä..

Eli jos sulla on köllöttelevä vauva, niin kiitä luojaasi! Suurin osa vauvoista kyllä tekee muutakin kuin köllöttelee, on masuvaivaa ja unihäiriöitä tai muuten vaan ottaa päähän ja kiukuttaa, joka on siis ihan normaalia vauvoille. Mutta normaalikin vauva siis valvoo ja itkee tai muuten vaan känisee, eikä vain köllöttele!

Samoin toi, että entisaikaan tehtiin sitä ja tätä ja toisella kädellä hoidettiin vielä lapsetkin. Ensinnäkin entisaikaan oli isovanhemmat ja sukulaiset kyllä auttamassa, useinmiten asutiinkin ihan saman katon alla. Siitä huolimatta aika jörriköitä tehtiin eli ei vanhan ajan ihmiset ole saanut samanlailla hellyyttä kuin meidän lapset saa ja kyllä se käytöksessäkin näkyy, vai mistä se suomalainen jöröys on kotoisin? Sitä paitsi nykyajan moderneilla isovanhemmilla on ihan oma elämä, eikä sitä sovi sekoittaa lastenlapsien hoidolla..

Siitä huolimatta olen ap:n kannalla ja edellisten mielipiteideni kannalla. Ottaa vaan välillä pattiin tuollainen yksitotisuus, että kun näin meillä, niin myös muilla...

Vaikka on mitä sukulaisia apuna ollut, niin ei se paljoa ole asioita muuttanut. Se työmäärä + lapset on ollut paljon isompi homma aikoinaan. Ei sitä vauvaa mikään mummo imetä ja navettaankin on menty aamutuimaan. Ei sitä jöröyttä nyt voi laittaa vaan niiden olosuhteidenkaan piikkiin, sillä entisen ajan ihmisillä oli vain eri tapa keskustella ja jakaa asioita. Nykyään ollaan vaan muutenkin paljon avoimempia. Suurempi vaikutus ihmisten jöröyteen on varmaan ennen ollut siis ihan puhetyylilläkin... Omia vanhempiahan on myös teititelty.

 

[voi luoja...]

Meidän ratkaisu: siis et voi tosissasi edes myöntää, että teillä 2,5-vuotias saa päättää omien hoitopäiviensä pituudesta!!!!Siis mistähän kaikesta teillä tuo pikkuprinssi tai -prinsessa saakaan päättää??!!!

Kyllä vanhemmuus on pahasti hukassa tältä kirjoittajalta.

Siis näitä vanhempia tuntuu olevan nykyään niin paljon...

 

[välikysymys...]

Olen lukenut ketjun läpi, ja eräs asia askarruttaa mieltäni. En tiedä miten on muussa maassa, esim. pääkaupunkiseudulla, mutta miksi te jotka ette ole saaneet päiväkotipaikkaa jostain syystä, ette ole hakeutuneet esim. perhepäivähoitajan luokse? Kun sama laki pätee heillekin, hoitopaikka on löydettävä tietyn ajan sisään. Eikö hoitajia vain löydy seudultanne vai onko mielestänne päiväkotipaikka se mieluisampi?

En tarkoita tätä mitenkään pahalla, tuli vaan mieleen. Perhepäivähoitajalla ei saa olla enemmän kuin 4 1/2 lasta maksimissaan, ja lasten sosiaaliset taidot kehittyvät kyllä neljän lapsen ryhmässäkin yhtälailla kuin isossa päiväkotiryhmässä.

 

[Lisää pökköä pesään!]

Tää taitaa olla kulttuuri-kysymys. Just katsoin "Meille tuli vauva"- ohjelman telkusta ja siellä yksi "asiantuntijoista" kehui, kuinka fiksu päätös on viedä vanhempi lapsi kokopäivähoitoon, kun taloon tulee vastasyntynyt.

Tärkeintä on hyvinvoivat, onnelliset vanhemmat, silloin koko perhe voi hyvin.

 

[No jååån kanssa samaa mieltä vielä]

"Vauvathan nukkuvat suurimman osan päivästä, tai sitten niitä imetetään tai istuvat sitterissä."

=D=D=D=D=D=D=D=D
Kiitos, ei voinut muuta kuin nauraa! Niin tragikoomista kuin tuo esim. meidän vauvan kohdalla onkin =D=D=D=D

No joo, näin oli meilläkin, helppo aurinkoinen vauva ja 2-vuotias uhmis kotosalla. Eiköhän se kuitenkin ole niin, että SUURIN OSA vauvoista on "no jååå":n kuvaamia köllöttelijöitä. Esim. koliikkia esiintyy "vain" 10-30% vauvoista eli VÄHEMMISTÖLLÄ.

Tarkoitin vain, että EIHÄN SITÄ ETUKÄTEEN VOI TIETÄÄKÄÄN TULEEKO KOLIIKKIA VAI EI, mutta nämä jotka lapsensa vievät hoitoon vauvan synnyttyä edelleen, ovat varmasti sen päiväkoti-asian päättäneet jo ennen vauvan syntymää eli eivät ole viemässä päiväkotiin lastaan hoitoon VASTA SITTEN kun se koliikki tms, itkuisuus TODELLA alkaa vauvalla! Tästä oli kyse. On meilläkin ollut kausiluonteisesti itkuisuutta ja kitinää, vaikka pääsääntöisesti vauva ollut helppo, mutta päätin jo ennen vauvan syntymää että pidän esikoiseni kotona vaikka huolimatta siitä jos vauvalla olisi ollut vaikka koliikkia. Ja sädekehääni tässä varmaan nyt kiillottelen, just joo...

 

[Get real]

"Jos lapset, joilla on äiti/isä kotona otettaisiin pois päivähoidosta, niin tulisi paikkoja niille jotka niitä oikeasti tarvitsevat"

P***apuhetta! Jos näin kävisi, niin todellisuudessa päivähoitopaikkoja vähennettäisiin entisestään ja myös hoitajien määrää! Näin kunnat toimivat. Ja ihmettelen suuresti niitä lastentarhanhoitajia, jotka täällä moralisoivat vanhempia lasten hoitoon viemisestä! Jos lapset hoidettaisiin kotona niin teillä ei olisi TÖITÄ.

Itse aion pitää 2v poikani parina päivänä viikossa kunnallisessa hoidossa, sitten kun vauva syntyy. Onpahan sitten niinä päivinä, kun poikani on kotona, hoitopaikan hoitajilla vähän enemmän aikaa sielä oleville lapsille.

 

[iloinen kotiäiti]

Meitäpä on monenlaisia, minä olin ikionnellinen kun sain ottaa esikoisen pois hoidosta jäädessäni äitiyslomalle toisesta lapsesta.
Aah, stressittömiä aamuja kun ei tarvinnut lähteä minnekään, oli ihanaa kun voi tutustua lapsiinsa, olla paikalla kun he tarvitsivat.
Pienelle lapselle jää paljon sisälle asioita joita ei voi kertoa juuri silloin kun asia on akuutti, siksi on tärkeää olla saatavilla.

Mitä stressittömämpi lapsuus sitä parempi stressinsietokyky aikuisena.

Sama täällä!! (Meillä lapset 2v 7kk ja 2kk)Itse koin todella raskaaksi arjen, kun menin työhön ja esikoinen päiväkotiin. Tuntui että aina oli kiire ja pinna kireällä. Itsellä yksi syy toisen lapsen hankkimiseen oli juurikin se, että esikoinenkin saisi olla vielä kotona. Koulussa ja töissä kun sitä saa ihminen elämästään olla 50 vuotta, niin miksi moinen oravanpyörä pitää aloittaa jo vuoden ikäisenä, jos ei ole pakko.. Meillä koko perhe jotenkin rentoutui, kun jäin töistä pois. On aikaa pitää koti suht siistinä ja kuitenkin viettää aikaa esikoisen kanssa. Vauvan hoitoa en koe raskaaksi, vaikka syökin öisin kahden tunnin välein. Vauva nukkuu päivällävielä tässä vaiheessa kolmet päikkärit ja useimmiten yhdet esikoisen kanssa samaan aikaan, joten pari tuntia on päivällä aikaa itselläkin nukkua tai laittaa kotia, surffailla netissä tms

Rytmiä voi opettaa jo aika pienelle vauvalle ja meillä vauvan on vain ollut pakko sopeutua esikoisen rytmiin. Aamupäivällä nukkuu vaunuissa kun olemme puistossa tai kaupungilla ja välillä huutaa koko sen ajan, kun esikoinen leikkii ulkona, mutta sellaista se on, vauvat huutaa. Ulos on isomman päästävä, itki vauva tai ei. Jos vauva päättää huutaa esikoisen päikkäreitten aikaan, niin silloin isompi nukkuu parvekkeella rattaissa. Ja kyllä sitä yökkärisillään välillä huutavaa vauvaa kanniskellaan ympäri asuntoa, mutta sitähän se on. Silloin voi laittaa sen videon pyörimään tai kaivaa vesivärit kaapista tai pari uutta kirjaa, jotta isompi viihtyisi yksinään. Pieni vauva ei kuitenkaan montaa tuntia putkeen jaksa huutaa, vaan nukahtaa jossain vaiheessa. Esikoiselle voi lukea samalla kun imettää ja silloin voi piirtääkin yhdessä. Järjestelykysymyksiä sanon minä.
Meillä esikoisen osalta ulkoillaan, syödään, ja nukutaan joka päivä kuta kuinkin samaan aikaan ja vauvan hoidon on vaan mentävä siinä ohessa. Vaikka raskaalta välillä tuntuu ja ahdistaa kun päivät toistaa itseään, niin silti koen arjen paljon paljon sressittömämmäksi näin. Sain niin paljon rahaa säästöön, kun olin vuoden töissä, että pystyn olemaan hoitovapaalla siihen asti kun kakkonen on kaksi vuotias.
Onneksi mies ottaa lastenhoitovuoron itselleen kun tulee töistä, niin pääsen kaupungille tai kahvittelemaan vaikka joka ilta jos siltä tuntuu. Lapset ovat yöhoidossa kerran kuukaudessa, jolloin humputellaan miehen kanssa yhdessä ja vietetään aikaa kavereitten kanssa.
Yksinhuoltajalla tilanne on toki ihan erilainen..
meillä asiat ovat hyvin juuri näin, yhtään lasta lisää en halua..

 

[äiti kahdelle]

Aikamoinen ketju taas. Enpä tiedä, miksi edes vaivaudun vastaamaan, kuuroille korville menee...

Omalta osaltani sanoisin kiihkoilijoille, että vähän on taas mustavalkoista ajattelua. Itse en nimittäin tiedä ketään kotiäitiä, jonka lapsi olisi sen 40 h pk:ssa. Sen sijaan useimmilla tutuillani (kuten myös meillä) lapsi jatkoi tutussa pk:ssa vauvan synnyttyä osa-aikaisena. Meillä lapsi on pk:ssa 3 x 6 h. Kuudesta tunnista nukkuu kaksi tuntia. Että hiukan suhteellisuuden tajua kehiin: sisarussuhde tai äiti-lapsi-suhde ei noista tunneista kärsi, kovin ovat sisarukset toisilleen läheisiä. Ja hyvin ehditään puistoilla, leikkiä, laulaa, piirtää ja puuhastella, halia (ja tylsistyäkin!) kotonakin, vaikka onkin nuo huikeat 18 tuntia viikossa pois kotoa.

Mitenköhän merkittävästi hyväksyttävämpää on viedä lapsi kerhoon 3 x 4 h viikossa? Niin tekee yksi tuttuni ja paheksuu suurimpaan ääneen päivähoitoa... Kaksinaismoralismia sanon minä.

Äskeinen kirjoittaja totesi, että heillä lapset ovat yökylässä kerran kuukaudessa jne. Niinpä! Meillä tämä hoitojärjestely paikkaa sitä, että meillä ei todellakaan ole mitään tukiverkostoa apuna arjessa. 2,5 vuoden aikana ollaan miehen kanssa oltu kahdestään yö yhden ainoan kerran ja muutkin "humputtelut" voi helposti laskea yhden käden sormin. Kuopus nukkuu yönsä tunnin parin pätkissä, joten esikoisen pk-päivinä yritän levätä pois pahinta koomaa tai hoitaa pois kurjat virastokäynnit, hikiset kauppakeikat jne. Vauva saa niinä päivinä nukkua ihan oman rytminsä mukaisesti, kun ei tarvitse retuuttaa häntä esikoisen rytmien mukaisesti.

Kyllä minäkin hiukan kummastelen, jos joku muka pitää lasta täyttä viikkoa hoidossa ollessaan itse kotona. Kuinka tavallista se todellisuudessa on? Tuskin kovin. Mutta kukin tavallaan. Meillä tämä osa-aikainen hoito takaa sen, että minä jaksan arjessa nauttia lapsistani, hermo kestää rakentavammin uhmakohtauksia ja sitä kaikkea hulinaa, mitä tähän elämänvaiheeseen kuuluu. Rankkaa on ajoittain silti näiden kahden kanssa, joskin kovin antoisaa ja ainutlaatuista myös. Mutta näin meidän perhe voi hyvin. Taidan olla muutenkin äitien alinta kastia, kun helpotan arkeani ostamalla myös siivouspalveluita. ;-) Laiska ja saamaton, selvähän se.

 

[miksköhän]

miksi te jotka ette ole saaneet päiväkotipaikkaa jostain syystä, ette ole hakeutuneet esim. perhepäivähoitajan luokse? Kun sama laki pätee heillekin, hoitopaikka on löydettävä tietyn ajan sisään. Eikö hoitajia vain löydy seudultanne vai onko mielestänne päiväkotipaikka se mieluisampi?

Minä laitoin hakemuksen alueen ainoaan ryhmäperhepäiväkotiin. Se on kaupungin paikka, alueella toimii lisäksi yksi yksityinen perhepäivähoitaja, joka on eläköitymässä. Hakemuksen laitosta tulee kohta vuosi, soittelen asiasta välillä perhepäivähoidon ohjaajalle, joka toistaa samaa "tilanne on toivoton" eli, kun minun lopulta on pakko mennä töihin, lapseni sijoitetaan todennäköisesti päiväkotiin, joka tuskin sekään on omalla alueellani tai työmatkan varrella. Siinä vastaus, päiväkoti ei ole mielestäni "mieluisampi".

 

[pöh!!!]

"Mitenköhän merkittävästi hyväksyttävämpää on viedä lapsi kerhoon 3 x 4 h viikossa? Niin tekee yksi tuttuni ja paheksuu suurimpaan ääneen päivähoitoa... Kaksinaismoralismia sanon minä."

Rautalangasta täytyy näköjään vääntää . Kun ne kotiäitien "päiväkotilapset" vievät niitä hoitopaikkoja sellaisilta jotka niitä oikeasti tarvitsisivat (työssä käyvien äitien lapset). Tästähän tässä ketjussa oli alun perin kysymys, uskomatonta ettei mene jakeluun!

 

[muutosta käytäntöihin]

"Mitenköhän merkittävästi hyväksyttävämpää on viedä lapsi kerhoon 3 x 4 h viikossa? Niin tekee yksi tuttuni ja paheksuu suurimpaan ääneen päivähoitoa... Kaksinaismoralismia sanon minä."

Rautalangasta täytyy näköjään vääntää . Kun ne kotiäitien "päiväkotilapset" vievät niitä hoitopaikkoja sellaisilta jotka niitä oikeasti tarvitsisivat (työssä käyvien äitien lapset). Tästähän tässä ketjussa oli alun perin kysymys, uskomatonta ettei mene jakeluun!

Niin justsa. Voitaisiinkohan tässä tehdä yhteiskunnan taholta pysyvä säädös, että ne joilla on mahdollisuus kuskata kerhoon ja saada kerhon kautta lapselleen niitä "kontakteja", tekisivät niin. Päiväkodit taas olisivat niille, joilla on aidosti omat kodit tyhjänä.

Adressin paikka?

 

[Minxi]

"Mitenköhän merkittävästi hyväksyttävämpää on viedä lapsi kerhoon 3 x 4 h viikossa? Niin tekee yksi tuttuni ja paheksuu suurimpaan ääneen päivähoitoa... Kaksinaismoralismia sanon minä."

Rautalangasta täytyy näköjään vääntää . Kun ne kotiäitien "päiväkotilapset" vievät niitä hoitopaikkoja sellaisilta jotka niitä oikeasti tarvitsisivat (työssä käyvien äitien lapset). Tästähän tässä ketjussa oli alun perin kysymys, uskomatonta ettei mene jakeluun!

En ota kantaa siihen, miten kukakin lapsensa hoitaa, mutta minusta ei voi olla yksittäisen äidin syytä, jos kunnalla ei ole tarjota riittävästi päivähoitopaikkoja.

 

[...Sinna]

Mielenkiinnolla olen ketjua sellannut. Oma esikoinen on päiväkodissa 3xvkossa 6h kerrallaan. Kerhoon olisin "siirtänyt" jos olisi ollut paikkoja tarjolla, vaan kun EI niitä kerhopaikkojakaan ole kaikille kotiäideille. Pidin siis subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kiinni ja pidin tarhapaikan. Palaan sitä paitsi vuoden sisällä työelämään eli tilanteen tietäen emme olisi varmasti saaneet uudelleen paikkaa lähipäiväkodista! Kunnan ongelma tämä päivähoito/kerhotarjonta.

 

[jhlktg]

"Mitenköhän merkittävästi hyväksyttävämpää on viedä lapsi kerhoon 3 x 4 h viikossa? Niin tekee yksi tuttuni ja paheksuu suurimpaan ääneen päivähoitoa... Kaksinaismoralismia sanon minä."

Rautalangasta täytyy näköjään vääntää . Kun ne kotiäitien "päiväkotilapset" vievät niitä hoitopaikkoja sellaisilta jotka niitä oikeasti tarvitsisivat (työssä käyvien äitien lapset). Tästähän tässä ketjussa oli alun perin kysymys, uskomatonta ettei mene jakeluun!

Rautalankaa sekin näköjään, ettette usko, että niin kauan kuin subjektiivinen päivähoito-oikeus on, jokaisella on oikeus pitää pk-paikkansa. Mekin muuten saimme aluksi paikan kaukaa kotoa, koska palasin töihin kesken vuoden. Ei voi aina saada lastaan siihen lähimpään! Saimme siirron kodin läheiseen päiväkotiin toimintavuoden vaihtuessa ja tästä paikasta pidän kiinni, anteeksi vain. Jatkuvuus lienee lapsen oikeus.

Päivähoidon ongelmia ei ratkaista syyllistämällä muita, jotka toimivat lain puitteissa. Kirjelmöikää Arkadianmäelle tai jonnekin, jos ahdistaa.

 

[Ulpu74]

No jos minusta on kyse,
"EIHÄN SITÄ ETUKÄTEEN VOI TIETÄÄKÄÄN TULEEKO KOLIIKKIA VAI EI, mutta nämä jotka lapsensa vievät hoitoon vauvan synnyttyä edelleen, ovat varmasti sen päiväkoti-asian päättäneet jo ennen vauvan syntymää eli eivät ole viemässä päiväkotiin lastaan hoitoon VASTA SITTEN kun se koliikki tms, itkuisuus TODELLA alkaa vauvalla! ",
niin...
meillä oli esikoisella mahavaivaa sun muuta itkuisuutta n. 3 viikon iästä tuonne lähelle 4kk ikää. Ei ollut koliikkia, koska itkujen säännölisyys puuttui, vaan vauva itki ihan miten sattuu + nukkui äärettömän epäsäännöllisesti. En juurikaan muista tuosta ihanasta pikkuvauva-ajasta esikoisen ajoilta mitään. Olin itkuinen (jotain pöljää babybluesia?) ja väsynyt.
Siitä jäi pelko kytemään seuraavaa vauvaa odottaessa, että mitä jos taas on samanlaista. Mm. neuvolassa pelostani puhuin, ja he(-kin) suosittelivat säilyttämään vaikka vain pari päivähoitopäivää viikossa. En tietenkään vain tämän pohjalta päätöstäni tehnyt.

Siis aivan mahtavaa, jos joillain paikkakunnilla on mahdollista viedä lapsi eri kerhoihin ja puistotädeille. Meidän pikku kyläpahasessa on vain seurakunnan kerho, johon esikoinen juuri tänä syksynä pääsi mukaan. Se on 1x viikossa, 2 tuntia kerrallaan. Puistotätejä täälläpäin ei ole.

Minä ymmärrän heitä, joilla lapsi käy hoidossa, vaikka äiti olisikin vauvan kanssa kotona. Suurimmalla osalla on siihen varmasti jokin syy. Toki joukkoon mahtunee myös mätiä omenoita...
Ja hatunnosto kotona lapsiaan hoitaville, rankkaa se ainakin välillä on. Kunhan ei vaan sitten oman laiskuuden takia veny se töihinlähtö, vaan nimenomaan lapsen parasta ajatellen

Ulpu74, nyttemmin kotona 3 veen ja 7kk vauvan kanssa. Eikä oo sitä kuuluisaa turvaverkkoa ympärillä =)

 

[kerhoista]

äiti kahdelle: "Mitenköhän merkittävästi hyväksyttävämpää on viedä lapsi kerhoon 3 x 4 h viikossa? Niin tekee yksi tuttuni ja paheksuu suurimpaan ääneen päivähoitoa... Kaksinaismoralismia sanon minä."

Ihan mielenkiinnosta, että mikä kerho se muka kestää 4 tuntia? Ainakin täällä päin seurakunnan kerho on 3 tuntia ja leikkikerho 2,5 tuntia. Ja onhan se neljäkin tuntia vähemmän pois kotoa kuin 6 tuntia . Että ei tuo ole minusta kaksinaismoralismia ollenkaan, kun ei kerran lapsi ole päiväkodissa viemässä hoitopaikkaa tarvitsevalta. Sehän tässä pointti on, ei kotoa pois oleminen.

 

[näinhän se on]

äiti kahdelle: "Mitenköhän merkittävästi hyväksyttävämpää on viedä lapsi kerhoon 3 x 4 h viikossa? Niin tekee yksi tuttuni ja paheksuu suurimpaan ääneen päivähoitoa... Kaksinaismoralismia sanon minä."

Ihan mielenkiinnosta, että mikä kerho se muka kestää 4 tuntia? Ainakin täällä päin seurakunnan kerho on 3 tuntia ja leikkikerho 2,5 tuntia. Ja onhan se neljäkin tuntia vähemmän pois kotoa kuin 6 tuntia . Että ei tuo ole minusta kaksinaismoralismia ollenkaan, kun ei kerran lapsi ole päiväkodissa viemässä hoitopaikkaa tarvitsevalta. Sehän tässä pointti on, ei kotoa pois oleminen.

Minäkin haluaisin tietää (koska pisin kerhoaika minkä tiedän on 3h). Esim oma lapseni on 2 kertaa viikossa kerhossa joka kestää 3h kerrallaan. Ja nimenomaan ei vie tarhapaikkaa sitä tarvitsevalta mikä oli koko ketjun pointti.

 

[äiti kahdelle]

Kyse on yksityisestä kerhosta pk-seudulla.

Olen edelleen sitä mieltä, että haukutte vääriä puita. Niin kauan kuin on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, jokaisen on oikeus käyttää sitä tarvitsemallaan tavalla olivat töissä tai eivät. Kunnan tehtävä on huolehtia siitä, että jokaiselle hoitopaikka löytyy. Itsekin jouduin aluksi viemään kauemmas, enkä silti teilannut lähipäiväkodin lasten vanhempia. ;-)

Voisin minäkin purnata sitä, että tk:ssa ja ensiavussa hoidetaan kaiken maailman alkoholisteja, hoitakoon itsensä muualla, kun ovat ongelmansa itse aiheuttaneet. Mutta en purnaa. Lait ovat lakeja ja sellainen on yhteiskunta.

 

[missä lempeys?]

Äiti kahdelle: Olisipa enemmänkin samanlaisia lempeitä äitejä kuin sinä. Äitien kesken syyllitäminen, kilpailu ja päteminen kukkii, mikä on surullista, muutenkin rankassa elämänvaiheessa.

Siivouspalveluiden käyttöhän on ainoastaan hyvä juttu! Uhmiksen ja vauvan kanssa oleminen on täyttä työtä. Ymmärrän täysin, jos haluaa viedä lapsen muutamaksi tunniksi päiväkotiin. Minusta on viisautta miettiä omaa jaksamista, koska perheen hyvä olo on suoraan verrannollinen vanhempien hyvään oloon. Onko sitten parempi vaihtoehto, että äiti tai isä väsyy ja uupuu ja lapsi saa ihmetellä itkuisia ja jaksamattomia vanhempia? Mistä kummasta tämä julma ja toisia tuomitseva kulttuuri juontaa juurensa?

Suomalaiset naiset on opetettu tekemään ihan kaiken itse. Sitten uuvutaan ja väsytäään ja ollaan kiukkuisia ja katkeria kaikille. Sankariäiti on se, joka tekee työt, hoitaa suurperheen ja koirat, siivoa, kokkaa ja urheilee. Semmoisten superihmisten seurassa ihan masentuu, itse kun on vähän haavoittuvampaa laatua.

Te, jotka jaksatte ihan kaiken, jaksakaa joskus ymmärtää muitakin ihmisiä. Niitä väsyväisempiäkin.

 

[Kylmät äidit!!!]

Laiskuudesta siinä on kysymys, lapsia tehdään, kun muutkin tekevät ajattelematta kuitenkaan sitä, että niiden hoitaminen kuuluu vanhemmille eikä yhteiskunnalle. Nämä kierot vanhemmat tosin tietävät, että voivat käyttää hyväkseen tuota subjektiivistä päivähoito-oikeutta ja ilmoittavat jo odotusaikana sen vajaa 3v esikoisen jatkavan päivähoidossa.
Turha siis selittää syyn löytyvän siitä uudesta tulokkaasta kuinka on koliikkia ja unettomia öitä, syntymättömästä lapsesta ei voi paraskaan ihmelääkäri tällaisia asioita tietää. Ketjussa ollaan menty taas sivuraiteille ja pohditaan ettei ole vanhempien vika jos päivähoitopaikkoja ei kaikille löydy läheisestä pk:sta, mutta harva teistä on ajatellut asiaa sen lapsen kannalta ja se kertoo paljon nykyäitien ajattelutavasta, minä ensin lapsella ei niinkään ole väliä!!!!

 

[Kyllä]

lasta kasvattamaan tarvitaan muitakin kuin vain äiti ja isä. Sanontahan kuuluu että "lasta kasvattamaan tarvitaan koko kylä". Nyky yhteiskunta on sellainen, että vanhaa kunnon yhteisöllisyyttä on vaikea löytää. Sukulaiset ja ns. "tukiverkko" asuu kaukana. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos ilman tukiverkkoa ja sukulaisten ja ystävien apua lapsia kasvattava perhe käyttää yhteiskunnan apua vaativassa kasvatustyössä. Minä ainakin tiedän monta tasapainoista 3 vuotiasta taaperoa, jotka ovat päivähoidossa muutamana päivänä viikossa. Itsekin tulen luultavasti toimimaan näin, koska meillä ei ole isovanhempia/veljiä ja siskoja tarjoamassa auttavaa kättä toisen lapsen synytyessä keväällä. Lapselle on varmasti paljon parempi olla yhdessä tutussa ryhmässä muutama päivä viikossa, kuin useissa erilaisissa ryhmissä esim. puistoryhmässä, kerhoryhmässä, muskarissa jne. Tällaisiakin viritelmiä on.

 

[ajattelemisen aihetta sinulle]

Ja ihmettelen suuresti niitä lastentarhanhoitajia, jotka täällä moralisoivat vanhempia lasten hoitoon viemisestä! Jos lapset hoidettaisiin kotona niin teillä ei olisi TÖITÄ.

Minä olen esimerkiksi moralisoinut vain lapsen kokopäivähoitoa, vaikka vanhempi on kotona vauvan kanssa. Katson kuitenkin kaikkein tärkeimmäksi yrittää puolustaa lapsen etua, eikä kokopäivähoito ja pitkät hoitopäivät kertakaikkiaan vain ole lapsen etu. Jos mahdollisuus on ajatella lapsenkin etua, niin miksei sitä myös ajattelisi? Silläkin uhalla, että minulta loppuisi työt kesken, pidän tärkeänä sitä, että myös lasten etu muistetaan siinä samalla kun vanhemmat korostavat kuinka heillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Moni on tässä ketjussa epäillyt, ettei kotona olevien vanhempien lasdten kokopäivähoito olisi kovinkaan yleistä. Kentällä on kuitenkin aikalailla toisenlainen käsitys. Omassa kotikaupungissani kaikista kokopäivähoidossa olevista lapsista runsaalla kolmanneksella on toinen vanhemmista kotona. Oman alueeni päiväkodeissa kotona olevien lapsia on jo melkein puolet, ja heistä n. 90% on kokopäiväpaikka. Tästä tehtiin epävirallinen kartoitus viime keväänä.

 

[äiti kahdelle]

Äiti kahdelle: Olisipa enemmänkin samanlaisia lempeitä äitejä kuin sinä. Äitien kesken syyllitäminen, kilpailu ja päteminen kukkii, mikä on surullista, muutenkin rankassa elämänvaiheessa.

Siivouspalveluiden käyttöhän on ainoastaan hyvä juttu! Uhmiksen ja vauvan kanssa oleminen on täyttä työtä. Ymmärrän täysin, jos haluaa viedä lapsen muutamaksi tunniksi päiväkotiin. Minusta on viisautta miettiä omaa jaksamista, koska perheen hyvä olo on suoraan verrannollinen vanhempien hyvään oloon. Onko sitten parempi vaihtoehto, että äiti tai isä väsyy ja uupuu ja lapsi saa ihmetellä itkuisia ja jaksamattomia vanhempia? Mistä kummasta tämä julma ja toisia tuomitseva kulttuuri juontaa juurensa?

Suomalaiset naiset on opetettu tekemään ihan kaiken itse. Sitten uuvutaan ja väsytäään ja ollaan kiukkuisia ja katkeria kaikille. Sankariäiti on se, joka tekee työt, hoitaa suurperheen ja koirat, siivoa, kokkaa ja urheilee. Semmoisten superihmisten seurassa ihan masentuu, itse kun on vähän haavoittuvampaa laatua.

Te, jotka jaksatte ihan kaiken, jaksakaa joskus ymmärtää muitakin ihmisiä. Niitä väsyväisempiäkin.

Kiitos! Kirjoituksesi lämmitti mieltä. Yleensä kaltaisiani mielipiteitä esittävä saa suurin piirtein kivitystuomion.

Yksi kirjoittaja väitti, ettei lapsia ajateltaisi. Mä taas väittäisin, että useimmat tämän päivän vanhemmat (puhun tavallisista perheistä, en ns. ongelmaperheistä) tiedostavat asioita vähän liikaakin; tuijotetaan tutkimustuloksia jne. Aikaisemmin on kai usein tehty niin kuin on ollut pakko tehdä. Nyt valinnanvaraa on enemmän. Kenestä aikuisesta muuten voi päätellä, olemmeko olleet kotona kouluikään saakka äidin kanssa vai pienestä vauvasta hoidossa?

Itse ainakin olen juurikin lapsiani näissä ratkaisuissa ajatellut. Hehän ovat minulle tärkeintä maailmassa! Heidän hyvinvointinsa on minun jaksamisestani kiinni. Jatkuvuuden(kin) nimissä halusin säilyttää lapselle tutun pk-ryhmän, sillä palaan työelämään taas vuoden kuluttua. Täältäkin lukee usein kuralle menneistä parisuhteista ja sen mukanaan tuomasta pahasta olosta. Jotenkin tuntuu, että usein näissäkin tilanteissa on pohjimmiltaan kysymys vain uupumuksesta, joka on aika tyypillistä elämän ruuhkavuosina.

Mulle on aidosti uusi asia, että lapsia on kokopäivähoidossa noin paljon. En nimittäin tosiaan ole itse samaan törmännyt.

 

[Elisabethia]

Totta kai äidin jaksaminen on tärkeää ja suoraan verrannollinen lasten hyvinvointiin. Jos haluaa lapset pienellä ikäerolla, on hyvä tiedostaa, ettei se ole kovin kevyttä puuhaa. Sen vuoksi yhteis- ja seurakunta tarjoaa avuksi erilaisia päiväkodin kaltaisia verrokkeja, kuten juuri niitä KERHOJA useimmilla paikkakunnilla. Ne eivät vie työssäkäyvien vanhempien lasten päivähoitopaikkaa siellä PÄIVÄKODISSA. Mutta, näinhän se on, katsotaan omaa kaunista napaa ja ollaan hyvillä mielin, kunhan OMA lapseni pääsee kivaan (lähi) päiväkotiin, viis muista.

Ylipäätään minua ärsyttää suunnattomasti suomalainen mentaliteetti, että pikkulapsen pitää olla niin kamalan reipas ja itsenäinen, joka PÄRJÄÄ yksin kodin ulkopuolella jo vuoden, kahden ikäisenä. Eikö tuossa iässä olisi lapselle parasta katsella maailmaa kotoa käsin isän/äidin kanssa? Kyllä niitä askartelu/musisointi/laulu/sosiaali/muovailutaitoja ehtii harjoitella vielä 3-4-vuotiaanakin.