Nyt tulee pelkkaa omaanapaa, pahoittelut jo valmiiksi!
Taallahan sitten ei mennyt kaikki niin kuin piti. Viimeksi kun kirjoittelin niin ongelmana oli vauvan hankala rintakayttaytyminen. no me mentiin sitten seuraavana paivana kaymaan keltaisuuskontrollissa jossa otin syontiasian puheeksi. Polin tati sitten ehdotti, etta punnitaan tytto varmuuden vuoksi. Niinhan siina sitten kavi, etta toinen oli menettanyt lahes 20% syntymapainosta. Laakari kutsuttiin saman tien paikalle ja mina ja tytto jouduttiin suoraan vastasyntyneiden teholle. vauva oli dehydroitunut ja huonossa kunnossa. Mina sitten itkea tihrustelin kokonaiset kaksi paivaa omaa huonoa aitiyttani, kun en tajunnut kuinka pahasti asiat olivat pielessa. Onneksi tehon henkilokunta oli aivan ihanaa ja vauvan paasi turvallisiin kasiin. Sain myos itse olla vauvan kanssa paikalla kaikki ne viisi paivaa jotka olimme sisalla. Vauva paasi nenaletkuruokintaan ja samalla huomattiin, etta suuri verenhukkani oli aiheuttanut maidon niin myohaisen ja vahaisen nousemisen, etta pikku ressu oli kaytannossa ollut kaksi vuorokautta ilman ruokaa. Tilanne saatiin pian korvattua ja paasin "imetyskoulutukseen" (vauva oli myos menettanyt imutekniikkansa ja saanut pahan rinta-ahdistuksen). Huonostihan sen rintaruokinnan kanssa lopulta kavi, vauva ei huoli rintaa enaa. Ei sitten millaan ja on nyt siis pulloruokinnalla. itse pumppaan monta kertaa vuorokaudessa yllapitaakseni maidon tuotantoa viela ainakin jouluun asti. Korvikevauva meille siis lopulta varmaan tulossa, mutta olen vaan niin onnellinen, etta tytto on hengissa ja voi hyvin. Ei muulla valia.
Imetyskouluttajat olivat aivan ihania ja vaikka ei haluttuun lopputulokseen paastykaan niin jaksoivat kannustaa. Nyt sain kaskyn lopettaa ns. pakkorintaruokkiminen ja nauttia vauvan kanssa laheisyydesta ja tajota rintaa jos toinen sita haluaa. Eipa ole neiti osoittanut mitaan kiinnostusta. :|
poika jaksamista sikatautiin!
Taallahan sitten ei mennyt kaikki niin kuin piti. Viimeksi kun kirjoittelin niin ongelmana oli vauvan hankala rintakayttaytyminen. no me mentiin sitten seuraavana paivana kaymaan keltaisuuskontrollissa jossa otin syontiasian puheeksi. Polin tati sitten ehdotti, etta punnitaan tytto varmuuden vuoksi. Niinhan siina sitten kavi, etta toinen oli menettanyt lahes 20% syntymapainosta. Laakari kutsuttiin saman tien paikalle ja mina ja tytto jouduttiin suoraan vastasyntyneiden teholle. vauva oli dehydroitunut ja huonossa kunnossa. Mina sitten itkea tihrustelin kokonaiset kaksi paivaa omaa huonoa aitiyttani, kun en tajunnut kuinka pahasti asiat olivat pielessa. Onneksi tehon henkilokunta oli aivan ihanaa ja vauvan paasi turvallisiin kasiin. Sain myos itse olla vauvan kanssa paikalla kaikki ne viisi paivaa jotka olimme sisalla. Vauva paasi nenaletkuruokintaan ja samalla huomattiin, etta suuri verenhukkani oli aiheuttanut maidon niin myohaisen ja vahaisen nousemisen, etta pikku ressu oli kaytannossa ollut kaksi vuorokautta ilman ruokaa. Tilanne saatiin pian korvattua ja paasin "imetyskoulutukseen" (vauva oli myos menettanyt imutekniikkansa ja saanut pahan rinta-ahdistuksen). Huonostihan sen rintaruokinnan kanssa lopulta kavi, vauva ei huoli rintaa enaa. Ei sitten millaan ja on nyt siis pulloruokinnalla. itse pumppaan monta kertaa vuorokaudessa yllapitaakseni maidon tuotantoa viela ainakin jouluun asti. Korvikevauva meille siis lopulta varmaan tulossa, mutta olen vaan niin onnellinen, etta tytto on hengissa ja voi hyvin. Ei muulla valia.
Imetyskouluttajat olivat aivan ihania ja vaikka ei haluttuun lopputulokseen paastykaan niin jaksoivat kannustaa. Nyt sain kaskyn lopettaa ns. pakkorintaruokkiminen ja nauttia vauvan kanssa laheisyydesta ja tajota rintaa jos toinen sita haluaa. Eipa ole neiti osoittanut mitaan kiinnostusta. :|
poika jaksamista sikatautiin!