Olen pahoillani, että ihmiset tulevat tänne antamaan turhaa toivoa ja käskevät vain alkaa elämään.
Mutta sinähän elät, koko ajan. Ei sitä voi tahdostaan aloittaa tai lopettaa.
Joskus elämässä tulee piste joka on liikaa, ja niin se vain on.
On erilaisia ja yksilöllistä kokea elämä. Ei siihen paljon neuvot "ala elää" auta.
En tiedä miksi näin on, mutta niin vain on, että jotkut meistä vain saavat enemmän sitä paskaa niskaansa. Jokaiselle osansa luotu. Ei elämä ole ruusuilla tanssimista eikä kukaan luvannut sitä helpoksi.
Toiset keskittyvät elämän tunnepuolen tehtäviin ja toiset jatkuvasti maallisiin. Ei ole mitään tasapainoa tälle. Se on vain elettävä.
Kaikki menee paremmin vain jos on sen aika, siihen me emme vaikuta.
Ei sovi kuin toivoa, uskoa ja luottaa.
Luottamus elämään sinulta on jo viety, vielä toivo ja usko, niin jälelläpä ei ole enää kuin sinä. Ja siinähän se onkin.
Mikä on elämäsi. Mitä siihen tänään sisältyy et voi itse määrittää. Joten ainoa mihin voit korjata asenteesi on lopettaa syyllistämästä valintojasi ja itseäsi.
Ne joilla on suotu erilaiset kortit eivät ymmärrä, että ne todellakin on annettu, mutta arvostusta niille ei luoda senkään vertaa..
Me EMME lähde samalta viivalta, se on ihan paskaa se jos joku niin väittää.
Jaksamisia<3
Tutki elämäsi suruja ja tuskaa, ne on sinun aiheeksesi annettu. Sillä elämä on sitä. Kiesi sen itseltään tai ei
