N
Nolattu
Vieras
Pari vuotta sitten sain lapsen, näin pitkästä aikaa vanhoja lapsuuden ystäviä joiden kanssa yritetään n. kerran vuodessa nähdä.
Vauva oli silloin 3kk kun näimme ja jätin vauvan isänsä kanssa siksi aikaa että menin tapaamaan näitä ystäviä kahvilan n. 4 tunniksi.
Tapaamisen loppumetreillä sanoin että rintoja alkaa pakottaa kovasti kun maito pakkaantuu sinne ja mun on pakko lähteä kun ne rinnat on tosi kipeät kun ne on tottunut siihen että ne tyhjennetään säännöllisesti..
Kaverit kuitenkin suostuttelivat mua vielä jäämään ja kipristelin vielä tunnin verran kahvilassa. He alkoivat kysellä kuulumisiani kun tajusivat että olen tosiaan kohta lähdössä vaikka he vielä jäävät.
Kerroin sitte että tosiaan ollaan 3kuisen lapsen vanhemmat, en kertonut synnytysjuttuja mutta sanoin että yöt on rikkonaisia ja lapsi syö sen verran usein että maito tosiaan kertyy rintoihin ja ne tulee ihan kipeiksi joten vaikka haluaisin vielä hetken olla niin mun on vain pakko mennä.
No, meni sitten tällä kertaa pari vuotta viime tapaamisestamme ja he taas kyselivät iloisena kuulumisia. Loppuillasta muutaman kaljan liikaa ottaneena yksi avautui sitten sanomaan että "me ei viime vuonna viitsitty sua pyytää kaljalle kun meni viimeks vaan tissimaitoihin koko tapaaminen ja kun ei meillä muilla ole muksuja niin ei me jaksettu sit niistä lätistä, aateltiin kuitenkin et jos sä et enää jaksais itsekään puhua mistään kakan väreistä vaan olisit taas oma itses niin pyydettiin taas mukaan" =O
Ja valitettavasti tää ei ole edes provo =(
Mulle tuli sen verran paha mieli etten usko enää meneväni noihin tapaamisiin ikinä..
Vauva oli silloin 3kk kun näimme ja jätin vauvan isänsä kanssa siksi aikaa että menin tapaamaan näitä ystäviä kahvilan n. 4 tunniksi.
Tapaamisen loppumetreillä sanoin että rintoja alkaa pakottaa kovasti kun maito pakkaantuu sinne ja mun on pakko lähteä kun ne rinnat on tosi kipeät kun ne on tottunut siihen että ne tyhjennetään säännöllisesti..
Kaverit kuitenkin suostuttelivat mua vielä jäämään ja kipristelin vielä tunnin verran kahvilassa. He alkoivat kysellä kuulumisiani kun tajusivat että olen tosiaan kohta lähdössä vaikka he vielä jäävät.
Kerroin sitte että tosiaan ollaan 3kuisen lapsen vanhemmat, en kertonut synnytysjuttuja mutta sanoin että yöt on rikkonaisia ja lapsi syö sen verran usein että maito tosiaan kertyy rintoihin ja ne tulee ihan kipeiksi joten vaikka haluaisin vielä hetken olla niin mun on vain pakko mennä.
No, meni sitten tällä kertaa pari vuotta viime tapaamisestamme ja he taas kyselivät iloisena kuulumisia. Loppuillasta muutaman kaljan liikaa ottaneena yksi avautui sitten sanomaan että "me ei viime vuonna viitsitty sua pyytää kaljalle kun meni viimeks vaan tissimaitoihin koko tapaaminen ja kun ei meillä muilla ole muksuja niin ei me jaksettu sit niistä lätistä, aateltiin kuitenkin et jos sä et enää jaksais itsekään puhua mistään kakan väreistä vaan olisit taas oma itses niin pyydettiin taas mukaan" =O
Ja valitettavasti tää ei ole edes provo =(
Mulle tuli sen verran paha mieli etten usko enää meneväni noihin tapaamisiin ikinä..
eipä tarvitse kuin herra oikean osua kohdalle, niin kohta on siinä pieni tuhisija jo entisenkin bilettäjän kainalossa.. onpä tätä oltu useankin kerran todistamassa. 
Olipa kurja juttu, heidän vahinkonsa, ei sinun. Vaikka kuinka olisivat lapsettomia jne. pitäis hyvänen aika ymmärtää, että jos on tullut vastikään ekaa kertaa äidiksi se on maailmaa suurempi juttu ihan oikeasti, ja vaikuttaa juuri silloin ihan kaikkeen. Epäkypsää, jos ei tuollaista tajua. Ja epäkohteliasta tuo käytös!! Luulen minäkin, että kateutta ja katkeruutta on siellä takana. Ei sun tarvi tuollaisten kanssa olla tietenkään, miksi hankkia pahaa mieltä ja yrittää valikoida sanomisiaan?
