Tunnen itseni surkeaksi äidiksi..

[-.-]

Vauva on nyt 5-viikkoinen ja en ole imettänyt enää moneen päivään ollenkaan.

Alkuun saimme määräyksen antaa korviketta kun maitoa ei tullut tarpeeksi. Sitten maito nousi ja imetin enemmän ja nännit tuli niin aroiksi että jonkun aikaa piti pumpata ja antaa pullosta.

Sitten synnytyksestä tulleet vauriot äityi niin kipeäksi ja jouduin ottamaan ihan panacodia jota ei suositella imetyksen aikana. En halunnut myrkyttää lasta joten annoimme sitten enemmän aina korviketta.

Nyt maidon tulo on sitten loppunut lähes kokonaan. Vauva syö ainoastaan korviketta eikä enää suostu rinnalle.

Mulla on niin paska fiilis tästä kun halusin imettää. Rakastin niitä hetkiä joita meillä vauvan kanssa oli. Vaikka pidänhän mä häntä sylissä nytkin. Jotenkin vaan on niin pettynyt olo.

 

["vieras"]

Uskon. Mutta et voi sille mitään, että maitoa ei vain tule eikä se nyt onnistunut. Älä syyllistä itseäsi, sillä se ei silti ole sinun vika ja on paljon asioita missä voit olla loistava äiti!

 

["annika"]

Kaikki hyvin, tuore äiti Onnea vauvasta! Oon varma että hän saa rakastavaa hoitoa ja on onnellinen sun kanssa. Niitä läheisiä hetkiä tulee lisää ja ne paranee vaan, kun vauvan kanssa pystyy kommunikoimaankin enemmän.

 

["vieras"]

Nyt nuo höpinät pois! Itse surkuttelin samaa asiaa kun lopetin imetyksen oman sairauteni lääkityksen vuoksi... Eräs hoitaja sanoi minulle tuolloin, että he ovat nähneet kaikenlaista äitiyttä ja tuo imetys ei todellakaan ole hyvän tai huonon äitiyden mitta. Hyvä äiti voi olla monella tapaa! Itse huomasin että minä nautin vauvasta vielä enemmän pulloruokinnan alettua kun kaikki tarmo ei mennyt siihen imettämiseen ja miettimiseen ettei maito riitä!

Nyt sinulla hormonit myrskyssä muutenkin joten kaikki tunteet seilaavat varmasti laidasta toiseen. Ihan varmastituo surun tunne menee nopsaan ohi!

 

[Napoleon Dynamite]

Ymmärrän että oot pettynyt kun olisit halunnut imettää. Älä missään nimessä mittaa äitiyttäsi sillä onnistuuko imetys vai ei, sanon tämän vaan siksi koska joskus pimeinö hetkillä ajattelee kaikenlaista! Voithan vielä kokeilla imettää ja vauva imee sen minkä saa. Oon kuullut myös tapauksia joissa maito on alkanut uudestaan nousemaan ja onkin lopulta riittänyt vauvan tarpeisiin. Mut ihan oot rauhallisin mielin

 

["a.p"]

Hassua sinäänsä miten omalla kohdalla tuntee näin voimakkaasti vaikka en todellakaan pidä yleisesti ottaen huonoina äiteinä niitä jotka syöttävät korvikkeella.

Mut tuntuu etten päässyt edes kunnolla yrittämään..

Kiitos tsempistä, ehkä tää fiilis menee ajan kanssa ohi.

 

[Irski]

mulla oli ihan sama, vaikka sain imetettyä kauemmin (n.6kk) sitten vauva alkoi hylkimään rintaa, kauheita raivareita ym.. kaikki päättyi molempien itkuun.. oli niin ahistavaa ja masentavaa, että yhtäkkiä en kelpaakaan ym. inhottavia ajatuksia, paska-äiti fiilis ym.. nyt se on kohta 9kk ja joskus mietin vieläkin, että edelleenkin imettäisin jos olisin jaksanut vaan yrittää, vaikka pahin syyllisyys on jo siis selätetty..
tai oikeastaan enää en syyllistä itseäni, haikailen vain joskus..

varmasti nyt tuntuu juuri siltä, että vaikka kuinka moni on kokenut saman ja kannustaa, ja järjellä tiedät, että olet silti hyvä äiti, niin silti varmaan aattelet, että miksi JUURI MULLE KÄVI NÄIN, ja on niin yksin sen asian kanssa.. mutta täältä tulee silti samanlainen kommentti, eli kyllä sä pääset sen yli, ja vauva rakastaa ja tarvii sua ihan yhtä paljon

 

[Teinien äiti]

Olet loistava äiti - huolehdit lapsestasi kun et imettänyt häntä lääkkeen jälkeen <3 Maailma on täynnä lapsia joita ei ole imetetty päivääkään ja ovat tasapainoisia ja onnellisia. Kaikki ei vain mene aina niin kuin elokuvissa - lapsesi tulee hyvin ruokituksi korvikkeella, tärkeintä, että hän saa läheisyyttäsi muuten. Unohda kaikki hössöttävät neuvolatädit ja täydelliset äitihahmot - sinä rakastat lastasi ja se riittää Minulla on jo isot lapset joita pystyin imettämään vain pienen ajan - kasvoivat isoiksi, terveiksi, tasapainoisiksi ja ihaniksi isoiksi nuoriksi.