Tunnetko vauva-arjen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja .Uneton.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

.Uneton.

Vieras
Haluaisin muistuttaa vauvahaaveilijoita siitä, mikä onnistuneen raskauden päässä odottaa: valvominen. Toivottavasti jokainen haaveilija tuntee vauvaperheitä ja tietää, millainen rytmi vauvalla voi olla.

Vaikka vauva ei olisikaan ns. hankala tapaus eli koliikki tai muuten vain huutavaa sorttia, vauva itkee. Vauva myös syö säännöllisin väliajoin, ja etenkin alkuaikoina usein: jopa puolentoista, kahden tunnin välein.

Vauva siis syö myös yöllä. Se tarkoittaa, että joko imettävän äidin tai isän pullon kanssa on oltava hereillä monta kertaa yössä. Pitkiä, kuuden tunnin yöunia ei ole tiedossa ehkä vuoteen.

"Helppokin" vauva usein herää ainakin kerran yössä. Vanhemman on siis herättävä joka yö ainakin kerran kesken makeimpien unien. Ja se hereillä olo voi vaihdella vartista tuntiin.

Itse en ollut varma, tiesinkö näitä asioita enne raskautta. Siksi tämä teille haaveilijoille ihan muistutuksena. Toki on niin, että jo raskaana ollessaan nainen tottuu nukkumaan huonosti. Mutta muutoksia on luvassa, sen takaan!

 
Eiköhän se vauva-arki loppujen lopuksi ole kaikille uutta ja ihmeellistä, etenkin ensimmäisen kanssa mutta varmasti myös jokaisen vauvan kanssa erilaista.

Vaikka kaikki varmaan tajuavat ettei elämä vauvan kanssa suju kuin elokuvissa, niin tuskin siihen voi valmistautua sen enempää.

Itse ainakin luotan siihen, että kyllä luonto opettaa ja kaikkeen tottuu, ja ei se lapsi loppuikäänsä valvo, vaikka varmasti sille voi väsymyksen keskellä tuntuakin....

Jaksamista Unettomalle, toivottavasti vauvan rytmi tasoittuu pian ja saat vähän levättyä sinäkin. :)
 
No, täällä toinen uneton.:D Eihän ne vauvat tosiaan nuku kuin aikuiset, aina on joku vaihe menossa. Viime yönä olen noussut noin tunnin välein rauhoittaan lasta, ja antanut jossain vaiheessa näemmä maitoakin, mut en mä kyllä oikein muista, että milloin. Aamuisin herään joskus ihan paniikissa, että voi ei, en oo varmaan ollenkaan huolehtinut vauvasta, mut sit kun kurkkaan sänkyyn, niin siellä pieni nukkuu massu täynnä ja vaippa vaihdettuna, eikä mulla ole mitään muistikuvaa, et milloin tämä ihme on tapahtunut. Eli joko meillä asuu tonttuja, tai sit meikäläisestä on tullut sellainen näitten yövalvomisten vuoksi.;)

Mutta, muistuttaisin minäkin myös siitä, että vauvat on vauvoja vaan hetken. Vuosi hujahtaa nopeasti, ja sitten perheessä asuukin jo taapero. Minä luotan siihen, että tämäkin vauva alkaa sitten jossain vaiheessa nukkua kunnolla. Siihen asti täytyy vaan sitten hiljentää muuta elämää sen verran, että pärjää vähemmälläkin unella. Vauvan kanssa elämä saakin olla kotikeskeistä ja aika pientä, jos ei mihinkään jaksa lähteä.

Minä olen viikot kaksin vauvan kanssa, mut en ole kokenut tätä mitenkään raskaaksi. Luulin, että tämä olisi jotenkin hirveää, kun tästä aina pelotellaan. Mut päin vastoin; väsynyt olin töissäkin, jos oli pitkiä työputkia. Mut nyt saan olla kotona, tehdä ihan mitä mua lystättää, tavata vaan kivoja ihmisiä ja hoitaa pientä ihmistä. Tää on aivan luksuslomaa verrattuna työelämään.Ja kaikki työ, jokainen valvottu tuntikin, vie tätä meidän perhettä eteenpäin, ja vauva kehittyy ja kasvaa koko ajan.
 
Joo, neljään vuoteen en ole nukkunut ainoatakaan yötä heräämättä. Yleensä 2 herätystä/yö, kaksi lasta mulla on, 4v ja 2v. Ehkä sitten viiden vuoden päästä saa taas nukkua, I wish...

Meillä on muuten ollut helpot vauvat, ei huutamista jne. Nyt alkaa olla haastetta kun pienemmällekin on alkanut tulla lievää uhmaa, vanhemmalla kunnon uhmaikä päällä. Vaatii totisesti rautaisia hermoja!
 
edelliselle; mulle ei ole oikein selvinnyt, miksi juuri tätä vauva-aikaa pidetään niin rankkana. Vauvahan on pääosin tyytyväinen siihen, mitä hänelle puetaan/syötetään, hän sopeutuu perheen rytmiin ja eikä osaa olla vielä millään lailla tuhma tai tietoisesti hankala. Tää kaikkihan vaan vaikeutuu, kun muksu oppii että oma tahtokin on olemassa.

Minä ainakin suhtaudun tähän vauva-aikaan niin, että tää on mun ja lapsen suhteessa eka ainutlaatuinen aika siinä mielessä, että voin tehdä pienen niin tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Vuosi tai pari, niin voin olla muksun mielestä tyhmä äiti, vaikka päälläni seisoisin. Nyt suloiseen hymyyn riittää, että olen olemassa ja auttamassa elämän kivikkoisella polulla, kuten silloin jos tutti tippuu suusta tai vauva on jäänyt ikävästi jumiin massulleen. Pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet - vai miten se nyt menikään.:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vauvallinen:
edelliselle; mulle ei ole oikein selvinnyt, miksi juuri tätä vauva-aikaa pidetään niin rankkana. Vauvahan on pääosin tyytyväinen siihen, mitä hänelle puetaan/syötetään, hän sopeutuu perheen rytmiin ja eikä osaa olla vielä millään lailla tuhma tai tietoisesti hankala. Tää kaikkihan vaan vaikeutuu, kun muksu oppii että oma tahtokin on olemassa.

Nimenomaan näin, nautin suunnattomasti vauva-ajasta, tai no esikoisen vauva-ajasta :D (kun ei siis ollut vanhempaa lasta). Kävin kahviloissa, shoppaamassa jne, vauva oli tyytyväisenä vaunuissa, korostan että mulla on tosiaan ollut helpot ja tyytyväiset vauvat. Nyt ei tulisi mieleenkään lähteä kahden lapsen kanssa jonnekin kahvilaan/vaatekauppoihin :O, eihän siitä mitään tulisi. Vauva on huomattavasti helpompi pukeakin kuin kiemurtelevat (ja varsinkin uhmaikäiset) taaperot! :D
 
Voi KYLLÄ, tiedän mitä pienen IHANAN vauvan kanssa eläminen on. Onnellisesti odotan neljättä lastamme ja paljon unettomia öitä on ollut elämässäni.

Aikansa kutakin, sanon minä. Elämä on liian arvokasta nukkumiseen :D
 
Hyvin sanottu, nikittänyt.:) Jos oisin tiennyt, että lapsen saaminen on näin ihanaa, meillä ois jo enemmänkin lapsia. Jarruteltiin miehen kanssa pitkään vauvakuumetta, koska kaikki kilvan voivottelivat vanhemmuuden hirveyttä. Ei tämä ole ollut ollenkaan niin rankkaa kuin kuvittelin. Tänään viimeksi muskarissa tuli mieletön ilon ja onnen tunne, kun tanssittiin vauvan kanssa, ja pieni oli aivan riemuissaan kaikesta siitä ihanasta, mitä elämässä on, musiikista, värikkäistä huiveista....ja äidistä. :) Sillä muistolla jaksaa valvoa taas vaikka koko viikon.
 
Niinhän ne vauvat tekee! Meille ei ainakaan ole mikään yllätys. :) Mä luulen, että se on vähän asenteesta kiinni, että toiset sitten kuitenkin ottaa sen rankemmin kuin toiset. Me oltiin onneksi vielä tosi onnekkaita ja saatiin vauva, joka veteli yöt putkeen 2 kk:n iästä asti. :) Rankkaha se on kuitenkin aina jonkin verran kuitenkin, mutta pois en vaihtaisi! :) En halua edes valittaa, kun me ollaan jotain niin ihanaa saatu. <3
 
Komppaan edellistä !

Ei ollut kyllä mullakaan aikanaan hajuakaan vauvoista tai valvomisista,
elämä kaksosten kanssa kummasti avasi silmät.
Toisella oli vieläpä koliikki, yövalvomisia ja rankka alkutaival ei kuitenkaan ole
vaikeinta hommaa lasten kanssa.
Koin vauva-ajan erittäin helppona, kaikkien 3:n kanssa.
Vaikka olenkin erittäin paljon unta tarvitseva ollut aina.

Aikansa kutakin, ja sanonta " Pienet lapset, pienet murheet"
pitää todellakin paikkansa.
Vauva-aika ON sitä helpointa.... sen vaan huomaa vasta jälkikäteen.
Omasta asenteesta riippuu moni asia, yövalvomisissa niinkuin muussakin.
 
Eli edellisten viestien perusteella: vauvahaaveilijoille tiedoksi, elämä lapsen kanssa on yhtä helvettiä, kun pikkuvauva-aika koliikkikaksosten kanssa oli sitä helpointa... Ja SITTEN sen vasta olikin KAAMEETA.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Vauvallinen:
edelliselle; mulle ei ole oikein selvinnyt, miksi juuri tätä vauva-aikaa pidetään niin rankkana. Vauvahan on pääosin tyytyväinen siihen, mitä hänelle puetaan/syötetään, hän sopeutuu perheen rytmiin ja eikä osaa olla vielä millään lailla tuhma tai tietoisesti hankala. Tää kaikkihan vaan vaikeutuu, kun muksu oppii että oma tahtokin on olemassa.

Riippuu vauvasta! Meilläkin on ollut yksi tuollainen vauva, joka on pääosin tyytyväinen ja sopeutuvainen ja erittäin aurinkoinen tapaus kaikin puolin. Mutta lisäksi meillä on ollut vauva, joka ei ollut tyytyväinen eikä sopeutunut mihinkään. Ei nukkunut, ei syönyt, ei viihtynyt sylissä eikä rattaissa.. Elämä jatkuvan huudon kanssa on todella kuluttavaa. Onneksi ns. helppoja vauvoja löytyy, mutta kyllä monien vauvavuoteen mahtuu myös enemmän tai vähemmän vaikeuksia, kenellä mitäkin.
 
Kyllä se elämä perheellisenä on haastavaa ihan jokaisena ikäkautena ja siihen saakka kun niistä vielä kuolinvuoteellaankin huolehtii!

Vauva valvottaa syömisensä takia, seisomaan oppinut harjoittelee yöllä, uhmaikäinen näkee painajaisia, kuivaksiopettelija herää lakanat märkänä, kouluikäisellä liian vähäiset yöunet, teini-ikäinen valvoo uhallaan, myöhäisteini ei tule kotiin, joten valvot hänen puolestaan, kotoa muuttaneen pärjääminen mietityttää juuri öisin jne...

Vanhemmuus on sopeutumista, muitten tarpeiden tyydyttämistä ja huolehtimista. Eikä mistään muusta työstä saa niin ihanaa palkkaa! Pian unohtaa edelliset haasteet, kun uusia on edessä :)
 
Ei kaikki vauvat valvota. Meillä on kaksoset ja yksönen eikä kukaan ole meitä valvottanut yökaupalla. Tietysti joskus sairaana ollessaan ovat heiräilleet. Kaksosetkin rupes nukkuu yöt läpeensä 2 kk:n vanhana ja sitä ennen heräsivät syömään noin kolmen tunnin välein. Se on vähän siitä myös kiinni miten lapset opettaa, jos joka inahdukseen juoksee hyssyttelemään niin lapsesta tulee rauhaton. Meillä on heti vauvasta asti nukkuneet omassa huoneessaan miehen herkkäunisuuden vuoksi. Se on muuten hyvä keino opettaa lapset nukkumaan. Itkun kyllä kuulee, koska ovet olivat auki. Toisekseen kun on kaksoset ja mies paljon työmatkoilla, niin vauvat oppivat odottamaan ettei heti aina ennätä hyssyttelee joka inahdukseen. Nykyään äideillä on liikaa aikaa hössöttää, siksi vauvat on niin vaativia kun oppivat olemaan sylissä hyssyteltävänä kaiken aikaa. Äitini aina sanookin, että ennen ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta pitää vauvaa koko ajan sylissä, kun oli aina tehtävä kotitöitä. Ei ollut mitään koneita eikä kertakäyttövaippoja ja oli todella suuret perheet. Ei ne vauvat kuole siihen, jos hetken huutavat. Ennen sanottiin, että keuhkot vahvistuu.
 
jaa että pitäisi palata johonkin ylpön opetusten esihistorialliseen aikaan. "älä nyt vaan pidä lastasi sylissäliikaa, sillä siitä kasvaa pikkuinen kotidiktaattori". kolme lasta minullakin ja hyvin olen ehtinyt heitä sylissä pitämään myös pikkuinahdusten takia. ja silti on tullut kotityöt tehtyä, vaikka lapsi kainalossa. voiko oikeesti olla olemassa tuolla tavoin ajattelevia äitejä jostain dinosaurusten aamunkoitosta. huh huh.

sitä paitsi ennen niissä TODELLA suurissa perheissä isommat sisarukset auttoivat äitiä vauvan hoidossa ja suurissa perheissä oli monesti myös vanhapiikatätejä ja mummuja apuna, joten ihan turha vedota, että ennen oli äitipololla yksin niin paljon työtä, ettei ehtinyt sylitellä keuhkoja vahvistelevia lapsiaan. sylipaikka varmasti löytyi lapsille ennenkin. no ehkä ei sinun suvussasi, mutta muualla.
 
Yhdyn edellisiin, jotka totesi, että ei se valvominen välttämättä siihen vauvavuoteen lopu.

Meillä neiti herätteli joka jumalan yö 5-20 kertaa 1-vuotiaasta 2,5-vuotiaaksi. Se oli raskasta verratuna vauvavuoteen, jolloin herätyksiä oli vain n. 3 yössä.

Raskastahan lasten kanssa on, kaikkihan sen tietää. Paljosta jäisi kuitenkin paitsi, jos ne tekemättä jättäisi.
 
Työskentelen itse vauvaperheiden parissa ja itse sanoisin että kyllä se valvominen ja muut ikävät kitinät tulevat yllättävän monelle perheelle täysin yllätyksenä. En ymmärrä miten näin voi olla tänä aikana, mutta niin vain on. Perheet kokevat yöheräilyt ja itkut kovin raskaina ja niihin pitäisi saada joku temppu jolla ne loppuu... Oman ajan puutetta valitetaan ja sitä ettei ole parisuhdeaikaa... Huoh..

En tiedä millaista kurssitusta tuleville vanhemmille tulisi järjestää ja miten tiedon arjesta saisi menemään perille?
 
Alkuperäinen kirjoittaja auttaja-alma:
Työskentelen itse vauvaperheiden parissa ja itse sanoisin että kyllä se valvominen ja muut ikävät kitinät tulevat yllättävän monelle perheelle täysin yllätyksenä. En ymmärrä miten näin voi olla tänä aikana, mutta niin vain on.

Niinpä! Kun olisi vaan ihkuu ja siistii, että voisi pukea omaa pikkuvauvaa, kun sellainen on kaikilla muillakin kolmekymppisillä frendeillä!

Vanhemmuuteen ei enää antauduta, aikuisuus on hukassa.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Vauvallinen:
edelliselle; mulle ei ole oikein selvinnyt, miksi juuri tätä vauva-aikaa pidetään niin rankkana. Vauvahan on pääosin tyytyväinen siihen, mitä hänelle puetaan/syötetään, hän sopeutuu perheen rytmiin ja eikä osaa olla vielä millään lailla tuhma tai tietoisesti hankala..
quote]

Hehee, nauroin ääneen kun luin tuon! Sinulla on siis todella helppo lapsi. Omallani oli koliikki, maitoallergia ja korvatulehduskierre sekä erittäin temperamenttinen luonne. Ensimmäisenä vuonna nukuin VIIKOSSA yhteensä 5 tuntia, koostuen pätkistä. Meinasin kuolla siihen, enkä sen vuoksi enää missään tapauksessa voi harkita toista lasta.

Nyt se aika on onneksi jo monta vuotta sitten takana päin, ja tulin lukemaan näitä tekstejä nostalgiasta. Sanomattakin on selvää, että en vaihtaisi ihanaa lastani pois, mutta olen myös onnellinen, että vauva-aika on ohitse. Eli lasta voi toivoa, vaikka elämä sitten menisikin pohjamutien kautta sen saamisen jälkeen, sen jälkeen taas helpottaa. Vuosi-pari on lyhyt aika ihmiselämässä.
 

Yhteistyössä