Tuo pentu vaan karjuu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lapsi ei siitä mitään ymmärrä jos puran netissä anonyyminä että hän vaikuttaa hullulta koska huutaa niin helvetisti. Haluan nähdä sen sädekehäisen äitiliinin joka nukkuu kahden kuukauden ajan 4 tuntia yössä ja jaksaa kokkailla ja hymyillä ja ennen nukahtamistaan aina kuuntelee sen kolmen tunnin huutosession johon ei auta mikään. Päivällä hän hoitaa kolme vanhempaa lasta ja kodin yksin, koska miehen on saatava nukkua yötyönsä takia. Ja yöt hän valvoo. Todella minä HALUAN nähdä sen ihmeellisen olennon joka ei ajattele yhtäkään pahaa sanaa siitä kullannupustaan joka häntä valvottaa.

Kiitos taas hyvistä neuvoista. Allergologi, olenkohan edes kuullut tuollaisesta, ehdottomasti korvan taakse.

pakkokaan jaksaa, mutta vauvan on opittava että elää perheessä, ei sinun kanssa.
 
[QUOTE="VIERAS";24299205]No hyvä että nukahti, mutta vain ihminenkin pystyy hillitsemään itsensä, vai?[/QUOTE]

Kysypäs asiaa sellaiselta ihmiseltä, joka on todellakin väsynyt ja voimaton.
 
Hae kiireesti apua!

Ymmärrän, että olet väsynyt, mutta väitän silti, että tuollainen huudatus joka ilta ei tee hyvää lapsellekaan ja tuossa mielentilassa et pysty mitenkään tukea lastasi, on hänellä sitten mikä tahansa syy huutamiseen.

Soita neuvolaan tai sosiaalipuolelle heti arkena, selitä teidän tilanne. Jos saisitte vaikka kotiapua! Sinunkin on saatava levätä. Voisiko miehesi olla lasten kanssa esim iltapäivällä, jolloin saisit nukkua? Ei sekään ole mielestäni reilua, että mies nukkuu päivät (tai ainakin riittävästi?) vaikka yötyötä tekeekin ja sinä olet puolikuollut hermoraunio. Pärjäisikö mieskin välillä vähemmällä unella?

Äläkä säikähdä, jos joudutte "lastensuojelun" asiakkaaksi. Ainakin täällä meilläpäin lapsiperheiden kotiapu tulee lastensuojelun kautta, kuulostaa kauheelta... Ja tosiaan, sairaalaankin pääsee unikouluun...
 
1v4kk sitterissä? Miten ees mahtuu siihen tai suostuu olemaan? Selvästikin on unirytmi sekaisin ja tuossa iässä olisi kyllä hyvä alkaa hinaamaan sitä rytmiä erilaiseksi.

Unirytmin kääntöä voi kokeilla, toki.
Meillä pienimmäinen nukkui myöskin sitterissä pitemmän pätkän, koska oli ainoa paikka missä suostui nukkumaan edes jotenkin.
 
Äidin elämä nyt vaan välillä on rankkaa ja joillakin pitempäänki kun välillä. Ei tarvi hymyillä, mutta ei myöskään antaa lapsen huutaa turvattomana. Kyllähän lapsi tuollaisen raivon mielentilan huomaa jo käsittelyssä vaikka et suoraan mitään sanoisi/tekisi.

Ihminen saa olla, mutta ei julma. Hanki apua jos et pärjää.

Tuskin teillä rytmeissä on vikaa, kun kerta muutkin lapset olet saanut nukkumaan "normaalisti".
 
Kyllä tämä sitteriin mahtuu, 75 cm ja vajaat 9 kg. Pienikokoinen, mutta olemme kaikki lyhyitä ja pieniä, minä 157 cm. Kasvukin oli lääkärin mielestä tasaista ja johdonmukaista eikä viitannut allergiaan.

Olen miettinyt jotain huudatuskoulua jossa lapsi jätetään yksin huutamaan, mutta en raaski tehdä sitä. Olen toiminut tähän saakka niin kuin tänäänkin, eli tarjonnut lapselle vuoronperään syliä, kantoliinaa, sitteriä tai sitten vaan rauhassa makaamista matkasängyssä. Olen koko ajan samassa huoneessa ja hän näkee minut ja voi halutessaan koskettaa. Kun itku yltyy niin kovaksi että lapsi kirkuu, vaihdan rauhoittelutapaa joka yleensä auttaa hetkeksi, mutta silti se ei nukahda syvään uuneen vaan kohta herää huutamaan.

Kiitos TrueBlood, mutta häpeän itseäni ja tätä purkaustani niin paljon etten viitsi kirjoittaa sinulle. En kehtaa. Olen niin paska äiti kun ajattelen lapsestani näin rumasti.
 
Hyvä sellainen ja hyvä äiti. Samat kielletyt tunteet nousiesiin aikoinaan minullakin. Niihin on oikeus, kun eivät johda tekoihin. Sädekehä-äidit vois lukea kirjan Äidin kielletyt tunteet.
Nyt se nukahti. Saa nähdä herääkö kohta kuitenkin. Se nukkuu kantopussissa tässä sylissäni, käpertyneenä pieneksi nyytiksi.

Minä rakastan lapsiani, mutta olen vain ihminen.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
älä vaan kokeile huudatusunikoulua... Se jos mikä aiheuttaa lapsen nukkumiseen pelkkiä ongelmia myöhemmin! Pahoissa tapauksissa (mikä teillä varmasti on!) pääsee tosiaan sairaalaan unikouluun...

Ja hae sitä kotiapua!!
 
Kyllä tämä sitteriin mahtuu, 75 cm ja vajaat 9 kg. Pienikokoinen, mutta olemme kaikki lyhyitä ja pieniä, minä 157 cm. Kasvukin oli lääkärin mielestä tasaista ja johdonmukaista eikä viitannut allergiaan.

Allergiaa ei näe pituus ja painokäyrältä. Sitä ei yleensä näe allergiatesteistäkään. Sen voi todeta ainostaan välttämällä ruoka-aineita.

Miksi mielummin kiusaat lastasi kun vaihdat osaavaan lääkäriin?
 
Joku sitä lasta vaivaa. Vatsavaivat? En usko, että unikoulutus silloin auttaa. En minäkään pystyisi huudattamaan pientä.. Kannattaa vaan viedä uudelleen vaikka toiselle lääkärille tutkittavaksi. Älä luovuta!
 
Kiitos TrueBlood, mutta häpeän itseäni ja tätä purkaustani niin paljon etten viitsi kirjoittaa sinulle. En kehtaa. Olen niin paska äiti kun ajattelen lapsestani näin rumasti.

Älä höpsi. Ei tarvitse hävetä. Parempi tuulettaa täällä ja päästellä höyryjä kuin pitää ne sisällään tai karjua kotona ja hakata päätä seinään.
Täällä äideillä on tarve olla toistensa silmissä mitä täydellisimpiä äitejä eivätkä salli kiellettyjä tunteita, mitkä kuitenkin ovat täysin sallittuja.
Joten et ole mikään paska äiti :) Liityn sitten joukkoon ja ollaan yhdessä paskoja äitejä :D
 
  • Tykkää
Reactions: suzyco
että vaadit nyt jostain apua! Jos yhdenkin yön viikossa saisit nukkua...
Olen itse valvonut nyt 3 vuotta, ja välillä tuntuu että ihan kirjaimellisesti kaadun kuolleena maahan kohta. Kun nousen kuudennen kerran yöllä sängystä puolen tunnin torkkujen jälkeen, sihisen hampaitteni välistä aivan hirvittäviä manauksia...en lapselle kuitenkaan. Silti omatunto kalvaa.
Voin niin samaistua oloosi, että itkettää.
Ehdotuksia, varmasti olet ainakin osaa kokeillutkin:
-Suljet ehdottoman tarkkaan fyysiset vaivat pois (jos löytyy, konstit sen mukaan)
-Alat kylmästi herättää lapsen aamuisin ajoissa, pakko sen on joskus tottua
-Hakeudutte sairaalaan unikouluun
-Hankit hoitoapua jotta saat nukkua
-Ikävistäkin kommenteista huolimatta muista avautua jollekin! Toivottavasti löydät jonkun joka ymmärtää, itse en olisi yksin jaksanut. Helpottaa aivan kauheasti, kun voi jollekin sanoa suoraan mitkä on fiilikset

Tsemppiä!!
 
Mun mielestä näistä ns. kielletyistä tunteista ja ajatuksista pitäisi puhua enemmänkin. Olen sitä mieltä, että monellekin äidille varmasti tulee väsymyksen, turhautumisen, vittuuntumisen, epätoivon, surun, ja ehkä jopa inhonkin tunteita tilanteessa, joka vain jatkuu ja jatkuu ja tuntuu, ettei mitään ole tehtävissä tai jos onkin, niin vaikuttaa, ettei itse tee mitään oikein.

Kiteytit hyvin sen, millaisia ajatuksia minullakin on ollut. Tosin erona se, että itse olen lapseni kanssa yksin lähes 24/7. Huutokonsertti väsyttää välillä totaalisesti.

Vaikka lastani rakastan minäkin, niitä kielteisiä ajatuksia on tullut. Juurikin silloin, kun olen ollut kuoleman väsynyt ja uupunut, ja lapsi on vain huutanut ja huutanut lukuisista ja monipuolisista rauhoitteluyrityksistäni huolimatta. Siinä tulee mietittyä omaa kykeneväisyyttä äidiksi ja myöskin ajateltua ei-niin-kauniisti siitä omasta lapsestaan, jota kuitenkin kaikesta huolimatta rakastaa.

Ihmisiähän me kaikki ollaan. Me äiditkin. Ja muistetaanhan, että meilläkin on oikeus myös ikävämpiin ajatuksiin? Ajatukset voisikin ajatella pilvinä. Että joskus ne pilvet on mustia, mutta ne ei ole siellä koko aikaa, vaan leijuvat pois. Samoin on ajatukset; välillä ne on negatiivisia, mutta emmehän me koko aika negatiivisesti ajattele, vaan se negatiivisuus kyllä häipyy pois.

On hyvä, että tänne palstalle voi kirjoittaa - eikö se kuitenkin ole parempi, kuin että rupeaisi pää punaisena karjumaan vauvalle, joka sellaista säikähtäisi entistä enemmän.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood ja suzyco
meillä yksi rauhoittui joskus siten, että kävin pinnasängyn viereen lattialle nukkumaan. Jos yritin ottaa oikeasti viereeni, riehaantui vaan lisää...Nukuin sit lattialla, mutta ei siinä kohtaa niin haitannut :D
 
Lapsi huutaa turvattomana jos hän huutaa sylissäni?! Tai kantoliinassa? Millä tavalla se on turvatonta. Jos jaksan, hyräilen ja laulan hänelle, mutta ei sitäkään jaksa tuntitolkulla.

Neuvolasta kysyin perhetyötä, siis hoitajaa joka hoitaisi vaikka aamutoimet ja minä saisin nukkua kerran viikossa 8 h, mutta täti sanoi etten saa sitä, koska mulla tai miehellä ei ole mielenterveysongelmia, alkoholiongelmaa tai muita vaikeuksia, sosiaalitoimen työntekijät on varattu näille perheille. Pitäisi olla jotain paperilla olevaa vikaa, eikä lapsellakaan ole mitään diagnoosia. Mulla varmaan kohta on joku diagnoosi jos tää jatkuu...

Mies auttaa välillä, ei mene heti nukkumaan vaan töistä tullessaan valvoo parisen tuntia muksujen kanssa ja minä saan nukkua, mutta ei sekään ole pidemmän päälle hyvä ratkaisu. Mieskin kärsii siitä, hänellä on fyysisesti raskas työ ja pitää saada levätä. Ymmärrettävästi on kiukkuinen kun ei pääse nukkumaan.

Jotenkin sitä vaan ajattelee, että on tähän oltava joku muu ratkaisu kuin jatkaa näin, 1-vuotias hallitsee koko perhettä, muut kärsii ja yrittää sopeutua hänen rytmiinsä. Tunnen sääliä lastani kohtaan, nytkin, hirvittävää sääliä ja pahaa oloa hänen puolestaan kun hänellä on noin paha olla. Ei kuitenkaan kenelläkään ystävälläni ole elämä tällaista, vaikka löytyy monen lapsen äitejä.
 
jos itse olet suht varma ettei fyysistä vikaa ole, herättää lapsen huomenna tuntia aiemmin? Ja parina päivänä seuraisit vaikuttaako toisessa päässä mitenkään?
Jos lapsella on vaiva, joka edellyttää esim.4 tunnin huutamista/vrk, luulisi ettei ole niin väliä huutaako 21-01 vai 20-24?
 

Yhteistyössä