Y
yh-isä 26v
Vieras
Pahoittelen heti aluksi jos kirjoitan väärälle palstalle tai tänne ei saisi miehet kirjoittaa. Löysin tämän palstan hakukoneen välityksellä ja koska keskustelu näytti edes jonkinverran vireältä, päätin kokeilla jos täältä löytyisi apua.
Tarinani lyhyesti on, että olen mennyt nuorena naimisiin. Ex-vaimoni ei oikein koskaan ymmärtänyt avioliitossa uskollisuuden käsitettä ja nyt vaikka ties monennenko pettämiskerran jälkeen hän päätti ettei enää halua palata kotiin vaan jää aloittelemaan uutta elämää uuden miehen kanssa. No mikäs siinä, onnea vaan heille sitten.
Jäin yksin kahden pienen pojan kanssa, iät 2 ja 4 vuotta. Lapsista huolehtiminen ei sikäli ole mitään uutta, että ex-vaimoni lähti yleensä töiden jälkeen omille teille ja palasi kotiin kymmenen jälkeen illalla. Eli käytännössä vietin lasten kanssa illat. Rakastan lapsiani yli kaiken, joten oli ihan luonnollista että lapset jäävät minulle. Tilanne ei niiltä ole aivan uusi.
Nyt tämä soppaan on kuitenkin tullut hieman lisämausteita, nimittäin koko talouden pyörittäminen - mikä ei todellakaan ole vahvinta alaani, onkin osoittautumassa yllättävän raskaaksi. Lisäksi vastaan on tullut monia asioita joita aiemmin ei ole edes tullut ajateltua. Näihin asioihin tarvitsisi kokeneempien ja viisaampien neuvoja, jotta itse osaisi edes jotenkuten selvitä niistä. Tässä muutamia niistä:
Hoitoasiat. Olen vaativassa työssä johtoasemassa, joten päivät venyvät väkisinkin joskus vähän pidemmiksi. Lapset ovat päivisin luonnollisesti hoidossa. Päiväkoti menee kiinni viideltä. Sukulaisia ei asu lähistöllä jotka voisivat tilapäisesti ottaa lapsia hoitoon. Mitä siis tehdä kun tulee päivä jolloin ei ehdi hakemaan ennen viittä? En varmasti ole ainoa ihminen Suomessa jolla on sama ongelma, minkälaista ratkaisua olette tähän onnistuneet löytämään?
Illat ja viikonloput. Pääasiallisesti on mukava tulla töistä ja olla lasten kanssa. Samoin viikonloppuina. Joskus päivät kuitenkin tuntuvat toivottoman pitkiltä... pitäisi päästä edes muutamaksi tunniksi jonnekin ilman lapsia että saisi omia akkuja ladattua. Kuten todettu, sukulaisista ei ole apua - asuvat liian kaukana. Muita vaihtoehtoa?
Ystäväpiiri. Olemassaoleva ystäväpiirini on ura- ja bisnes ihmisiä. Heidän kanssaan ei lasten kanssa voi tehdä yhtään mitään. Olen ymmärtänyt että minun täytyy käytännössä hankkia ihan uudenlaisia ystäviä. Sellaisia joiden seurassa lapseni viihtyvät ja tietysti myös itse. Mutta missä tällaisiin ihmisiin tutustuu? Vastaus ei ole että päivällä leikkikentällä... käyn nimittäin töissä joten en päiväsaikaan vietä aikaani siellä. Mitä nyt tietysti satunnaisesti viikonloppuisin. Mutta olisi mukava mennä joskus iltaisin tai viikonloppuisin mennä kyläilemään siten että sekä lapset että isukki nauttii. Asun itse Oulussa, olisiko jollain tietoa miten esimerkiksi voisin tutustua muihin Oululaisiin yh-perheisiin?
Seuraelämä. Vaikka elänkin tällähetkellä yksin, sen ei ole tarkoitus jäädä pysyväksi olotilaksi. Selibaattiinkaan en ajatellut ryhtyä. Mutta sitten tuleekin ongelma. En nimittäin pääse ilman lapsia koskaan mihinkään, kaikkein vähiten iltaisin. Ex-vaimolleni en saa lapsia hoitoon eikä muitakaan sukulaisia ole auttamassa. Ja vaikka lasten kanssa pääsisikin johonkin, ei sitä mitään muuta ehdi tiirailla kuin sitä mitä pojat saavat tuhottua (vilkkaita ovat). Missä/miten yh:t yleensä tutustuu vastakkaisen sukupuolen edustajiin?
Mutta ei huonoa ilman jotain hyvääkin. Palstaa lueskellessa huomasin että aika monella yh:lla talousasiat ovat vielä yksi lisämurhe. Onnekseni sitä lisähuolta ei minulla ole. Olen hyvässä työssä ja pystyn elättämään perheeni ilman ongelmia. Asuntoasiat ovat myös sikäli kunnossa, että uusi okt on valmistumassa ja pääsemme muuttamaan siihen piakkoin. Kotiasiat sillä rintamalla siis kunnossa.
Nyt täytyy lopettaa ja katsoa ensin jaksaako joka lukea tänne asti ja mahdollisesti vastata. Toivon löytäväni vastauksia kysymyksiin ja niiden avulla pystyvän kasvattamaan kaksi täysipainoista poikaa ja pitämään vielä oman pään ja työasiatkin kasassa. Jos joku haluaa sähköpostitse lähestyä, niin minulle voi lähettää postia osoitteeseen traderi@suomi24.fi. Kiitän avusta ja toivon kaikille oikein mukavaa kesää!
Tarinani lyhyesti on, että olen mennyt nuorena naimisiin. Ex-vaimoni ei oikein koskaan ymmärtänyt avioliitossa uskollisuuden käsitettä ja nyt vaikka ties monennenko pettämiskerran jälkeen hän päätti ettei enää halua palata kotiin vaan jää aloittelemaan uutta elämää uuden miehen kanssa. No mikäs siinä, onnea vaan heille sitten.
Jäin yksin kahden pienen pojan kanssa, iät 2 ja 4 vuotta. Lapsista huolehtiminen ei sikäli ole mitään uutta, että ex-vaimoni lähti yleensä töiden jälkeen omille teille ja palasi kotiin kymmenen jälkeen illalla. Eli käytännössä vietin lasten kanssa illat. Rakastan lapsiani yli kaiken, joten oli ihan luonnollista että lapset jäävät minulle. Tilanne ei niiltä ole aivan uusi.
Nyt tämä soppaan on kuitenkin tullut hieman lisämausteita, nimittäin koko talouden pyörittäminen - mikä ei todellakaan ole vahvinta alaani, onkin osoittautumassa yllättävän raskaaksi. Lisäksi vastaan on tullut monia asioita joita aiemmin ei ole edes tullut ajateltua. Näihin asioihin tarvitsisi kokeneempien ja viisaampien neuvoja, jotta itse osaisi edes jotenkuten selvitä niistä. Tässä muutamia niistä:
Hoitoasiat. Olen vaativassa työssä johtoasemassa, joten päivät venyvät väkisinkin joskus vähän pidemmiksi. Lapset ovat päivisin luonnollisesti hoidossa. Päiväkoti menee kiinni viideltä. Sukulaisia ei asu lähistöllä jotka voisivat tilapäisesti ottaa lapsia hoitoon. Mitä siis tehdä kun tulee päivä jolloin ei ehdi hakemaan ennen viittä? En varmasti ole ainoa ihminen Suomessa jolla on sama ongelma, minkälaista ratkaisua olette tähän onnistuneet löytämään?
Illat ja viikonloput. Pääasiallisesti on mukava tulla töistä ja olla lasten kanssa. Samoin viikonloppuina. Joskus päivät kuitenkin tuntuvat toivottoman pitkiltä... pitäisi päästä edes muutamaksi tunniksi jonnekin ilman lapsia että saisi omia akkuja ladattua. Kuten todettu, sukulaisista ei ole apua - asuvat liian kaukana. Muita vaihtoehtoa?
Ystäväpiiri. Olemassaoleva ystäväpiirini on ura- ja bisnes ihmisiä. Heidän kanssaan ei lasten kanssa voi tehdä yhtään mitään. Olen ymmärtänyt että minun täytyy käytännössä hankkia ihan uudenlaisia ystäviä. Sellaisia joiden seurassa lapseni viihtyvät ja tietysti myös itse. Mutta missä tällaisiin ihmisiin tutustuu? Vastaus ei ole että päivällä leikkikentällä... käyn nimittäin töissä joten en päiväsaikaan vietä aikaani siellä. Mitä nyt tietysti satunnaisesti viikonloppuisin. Mutta olisi mukava mennä joskus iltaisin tai viikonloppuisin mennä kyläilemään siten että sekä lapset että isukki nauttii. Asun itse Oulussa, olisiko jollain tietoa miten esimerkiksi voisin tutustua muihin Oululaisiin yh-perheisiin?
Seuraelämä. Vaikka elänkin tällähetkellä yksin, sen ei ole tarkoitus jäädä pysyväksi olotilaksi. Selibaattiinkaan en ajatellut ryhtyä. Mutta sitten tuleekin ongelma. En nimittäin pääse ilman lapsia koskaan mihinkään, kaikkein vähiten iltaisin. Ex-vaimolleni en saa lapsia hoitoon eikä muitakaan sukulaisia ole auttamassa. Ja vaikka lasten kanssa pääsisikin johonkin, ei sitä mitään muuta ehdi tiirailla kuin sitä mitä pojat saavat tuhottua (vilkkaita ovat). Missä/miten yh:t yleensä tutustuu vastakkaisen sukupuolen edustajiin?
Mutta ei huonoa ilman jotain hyvääkin. Palstaa lueskellessa huomasin että aika monella yh:lla talousasiat ovat vielä yksi lisämurhe. Onnekseni sitä lisähuolta ei minulla ole. Olen hyvässä työssä ja pystyn elättämään perheeni ilman ongelmia. Asuntoasiat ovat myös sikäli kunnossa, että uusi okt on valmistumassa ja pääsemme muuttamaan siihen piakkoin. Kotiasiat sillä rintamalla siis kunnossa.
Nyt täytyy lopettaa ja katsoa ensin jaksaako joka lukea tänne asti ja mahdollisesti vastata. Toivon löytäväni vastauksia kysymyksiin ja niiden avulla pystyvän kasvattamaan kaksi täysipainoista poikaa ja pitämään vielä oman pään ja työasiatkin kasassa. Jos joku haluaa sähköpostitse lähestyä, niin minulle voi lähettää postia osoitteeseen traderi@suomi24.fi. Kiitän avusta ja toivon kaikille oikein mukavaa kesää!