Käytänössä yh

[Opus_]

Itse opiskelin 3 vuotta eri paikkakunnalla. Lapsia meillä ei ollut, mutta yhteinen koti, jossa mies asui ja jonne tulin aina viikonloppuisin.

Opiskelun ja kotielämän yhteensovittaminen voi olla raskasta. Itseltäni jäi kaikenlainen "opiskelijaelämä" kokematta, kun aina viikonloppuisin lähdin kotiin soluasunnostani. Koin olevani erilainen, koska en samalla tavalla osallistunut rientoihin kuin muut. Se oli oma valinta, mutta joskus silti harmitti.

Tämän lisäksi koti oli kahdessa paikassa, opiskelupaikkakunnalla ja sitten miehen luona. Sekin oli joskus aika uuvuttavaa, aina ei oikein muistanut kummasta paikasta oli hammastahna loppu jne. Yritän tällä kertoa että kun kamat ja elämä on samaan aikaan kahdessa paikassa saattaa olla myös kuluttavaa.

Opiskelupaikkakunnalla, soluasunnossa, täytyy hoitaa arkeen liittyvät asiat yhtälailla kuin kotona. Käydä kaupassa, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, siivota. Ja kun sitten viikonlopuksi menee kotiin, niin samat jutut odottaa siellä. Ja vaikka ei odottaisikaan, silti on tarve tehdä jotain, olla kotona, tehdä kotihommia.

Tämän lisäksi matkustaminen paikasta toiseen, ehkä joka viikonloppu tai harvemmin, pakkaaminen, reissaaminen, lähteminen ja tuleminen, nekin väsyttää. Ei ole aikaa eikä paikkaa levätä, olla vain.

Opiskeluun toisella paikakunnalla liittyy paljon juttuja. Ymmärrän että sua harmittaa vaimon väsyneisyys ja haluttomuus. Luulen että vaimosi on ison stressin alla. Teidän ehkä kannattaisi jutella, anna vaimosi kertoa elämästään, miltä tuntuu elää kahdessa paikassa samaan aikaan. Ehkä sitä kautta saatte jonkinlaista kompromissia aikaiseksi.

 

[eroavako]

On muuten hiukan pikkuisen eri asia kahden aikuisen perhe kuin lapsellinen perhe. Olen itsekin opiskellut aikaan toisaalla ja asunut toisaalla, silloin olivat molemmat vapaita liikkumaan suuntaan jos toiseen viikonloppuisin.

En ole kieltänyt viikonloppu menoja, mutta silloin kun ollaan kotona mielestäni pitää perhe huomioida. Kyllä mä osaan käydä kaupassa ja huolehtia kodin tarpeet (ruuat , pyykinpesu,ym.). Kysymys onkin siitä miten perhe huomioidaan. Lapset tarvitsevat aikansa ja puoliso tarvitsee aikansa (seksi). Opiskelija tarvitsee myös muutakin elämää kuin kirjansa ja läppärin. Ei opiskelusta tule mitään jos siitä ei voi irtautua edes niinä viikonloppuina kun tulee kotia, stressi on varmaan päällä. Yleensä kaikilla on normaaleja käyttövaatteita sen verran ettei niitä tarvtse kuskata. Mutta jos elämä on viikonloppuisin lukemista ja tietsikalla istumista, niin jokin ei toimi. Meillä lapset saavat juosta ja pelata palloilla sisällä ja tarvittaesssa huutaakin. Johtuu siitä , että on tilaa.

Jutteleminen olisi helppoa jos toinen osapuoli haluaisi puhua. yksin on vaikea keskustella.

 

[mezmerize]

ap:lle, olet tosi hankalassa tilanteessa ja ymmärrän tuntemuksiasi. Sen sijaan en ymmärrä tämän ketjun puolusteluasennetta, jossa vain ymmärretään vaimoasi ja lässynlää. Epäilemättä hänellä on opiskelustressiä ja paineita, mutta hei, kenelläpä perheellisellä ei muka olisi joitain (työ/rahanriittävyys/opiskelu/vapaa-ajanpuute jne) paineita joka tapauksessa?

On sekin totta, että toiselta paikkakunnalta kulkeminen rasittaa. Se ei kuitenkaan ole syy käyttäytyä noin halventavasti sinua ap. ja lapsianne kohtaan. Viikonloput epäilemättä sujuisivat vähemmän stressaantuneissa merkeissä, jos vaimosi ei valittaisi ruokasi ja siivouksesi laadusta, kuten nyt näyttää tekevän. Kyllä kirjoitustesi perusteella kuulostaa, että vaimosi on jo henkisesti eronnut teistä, siis sinusta ja lapsista. Onhan hän ollut jo kolme vuotta pois kotoa, ja kesäkaudetkin muualla töissä. Kannattaisi ihan suoraan kysyä, haluaako vaimo erota vai eikö halua. Ja jos ei halua, mitä hän on valmis tekemään sen eteen, ettei ero tule? Kyllä hänellä varmasti on opiskelukiirettä ja painetta, mutta hän ei ota yhtään huomioon sitä, että sinulla on yksinhuoltajan arkipaineet, jotka eivät taatusti ole vähäisemmät kuin opiskelijallakaan...

Niin ja suurin osa meistä on pystynyt opiskelemaan ja valmistumaan määräajassa ja silti elämään normaalia elämää siinä sivussa, eli ei pitäisi olla mahdotonta vaimollesikaan. Jos päivät ja illat voi arkiviikoilla päntätä, ei luulisi olevan mitään syytä enää viikonloppuja uhrata lukemiseen vaikka olisi miten vaativa ala.