tuosta kun vaimot aina kuulema valittaa

[been there]

tuli mieleen AlleyRatin ketjusta oma elämä. mies sanoo että nainen valittaa kaikesta, mutta kun kysytään että mistä, niin kuulema kaikesta. ei siis selvästikään enää tiedetä mitä toinen haluaa ja mistä toinen puhuu ja kumpikaan ei kuuntele toisiaan.

mun mies aiemmin valitti, että mä vaan valitan. olen hullu ja sairas.
kai nyt, mies ei tehnyt mitään, ei käynyt edes töissä. mä hoidin lasten syömiset, pesut, pukemiset, nukuttamiset, leikittämiset, kävin kaupassa, pesin pyykit, hoidin koiran, siivosin kaiken, myös miehen sotkut ja sit vielä luultiin että sängyssäkin jotain jaksaisin ja viitsisin tehdä. kaiken tuon jälkeen olisi vielä pitänyt olla hyvällä tuulella ja kiva vaimo.

meillä meni tosi huonosti, mies valitti jopa siitä että ostin pari perunaa liian vähän, kaapissa ei ole mitään, en osaa hoitaa lapsia ja niin edelleen. samalla valitti jos kauppaan meni yli 15e. ja huom. hänen mielestään hän ei valittanut, minussa oli kuulema vain vikaa ja mun pitäis muuttua. oltiin jo eron partaalla ja mä tunsin olevani umpikujassa. olin masentunut. kotona olin koko ajan varpaillani, milloin mies karjuu missä hänen vaatteensa ovat, paljonko mulla on mennyt rahaa ja ties mitä.
sitten tapahtui perheessä ja suvussa paljon, kuolemaa ynnä muuta. mies alkoi tulla stressistä fyysisesti kipeäksi. mä olin jo aiemmin käynyt puhumassa ja mun olisi miehen mielestä pitänyt jäädä hoitoon koska olin sairas ja hullu. kaikki piti miestä mahdottomana tapauksena, jopa miehen äiti sanoi että poikansa on kävelevä aikapommi. vain mies itse ei tajunnut että hänkin tarvitsee apua. aiemmin niihin pyyntöihin hän vain vittuili ja kaikki muut olivat hänen mielestään valittavia ja sairaita.
yhtäkkiä mies itse tajusi, fyysisten oireisen myötä, että hän tarvitsee apua.
en voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihmeellistä se oli. iso helpotus koko perheelle!!! kaikki on sanoneet, että nyt mies on kuin eri ihminen, se mukava ja rauhallinen tyyppi kuin joskus vuosia sitten. arvatkaa mikä helpotus minulle, kaikkien stressaavien vuosien jälkeen. meillä on viime kuukausina mennyt paremmin kuin koskaan ja olen miehellekin sanonut kuinka onnellinen olen, kun olen saanut sen ihmisen takaisin jota rakastan.

halusin vain kertoa että joskus kaikki voi päättyä hyvinkin, vaikka ensin olisi ollut paljon vaikeuksia, masennusta tai muuta vastaavaa.

 

[done that]

oho! Ihan kuin minun kirjoittamaani tekstiä! Erona vain se, että tuo mies ei näköjään ikinä muutu vaikka hoidossa ollut jo vuosia.

Mukavaa että teillä menee jo paremmin

 

[done that]

niin ja pakko lisätä, että mun mies on lisäksi sellainen, että sen mielestä se tekee vaikka mitä! Vaikka tosiasiassa ei tee mitään... Mä sen sijaan voisin tehdä vaikka mitä vielä ulkorakennus remonteista lähtien.
Jos se on kerran vuosi sitten imuroinut niin muistuttaa siitä kyllä tasaisin väliajoin niinkuin se olisi eilen tapahtunutta. Kaikista eniten ärsyttää kun se saa hirveät skitsot jos sitä kehoittaa tekemään jotain, vaikka leikkimään OMAN lapsensa kanssa!
Oikeesti olen niin had it, että kohta otan minäkin sen asenteen, että mun lapsihan tuo sitten yksin on kun näköjään muutkin niin näyttää ajattelevan.

 

[aloittaja]

niin ja pakko lisätä, että mun mies on lisäksi sellainen, että sen mielestä se tekee vaikka mitä! Vaikka tosiasiassa ei tee mitään... Mä sen sijaan voisin tehdä vaikka mitä vielä ulkorakennus remonteista lähtien.
Jos se on kerran vuosi sitten imuroinut niin muistuttaa siitä kyllä tasaisin väliajoin niinkuin se olisi eilen tapahtunutta. Kaikista eniten ärsyttää kun se saa hirveät skitsot jos sitä kehoittaa tekemään jotain, vaikka leikkimään OMAN lapsensa kanssa!
Oikeesti olen niin had it, että kohta otan minäkin sen asenteen, että mun lapsihan tuo sitten yksin on kun näköjään muutkin niin näyttää ajattelevan.

niin tutun kuuloista...! se on niin rasittavaa ja surullista, kun edes oman lapsen kanssa ei voi aikaa viettää. ja kun näkee kuinka lapsi sitä kaipaa mulle jotkut ammattiihmisetkin sanoi, että mun pitäis jo luovuttaa ja lähteä, että mun ei enää tarvitsee kestää tuollaista kun toinen ei kerran edes tajua hakea apua. ne ihmiset näki kuinka lopussa mä olin, niin lopussa... joskus on tosiaan parempi ottaa ja lähteä, oman ja lasten mielenterveyden vuoksi. olin kai hullu kun vaan yritin ja yritin, oli nimittäin aika epätoivoista pitkän aikaa...

 

[aloittaja]

mä nostan tätä koska näitä valivali juttuja on täällä niin paljon, tässä vähän erilainen.

 

[jep]

oi voi tää teksti olis voinu olla mieheni kirjoittama minusta... raskauden puolivälistä asti, synnytyksen jälkeen vaan pahentunut. tiedän kyllä että ehkä pitäisi hakea apua, myös ystäväni ovat tätä mieltä. päätän aina että seuraavalla kerralla neuvolassa sanon asiasta, mutta mutta... aina menee joko kusi sukkaan tai on harjoittelija paikalla jne... tiedän, tekosyitä...

 

[done that]

Jep, mä jo kerran lähdinkin ammattilaisen neuvosta. No, tapansa mukaan tää mies osasi puhua mut taas kerran ympäri ja palasin. Vähäks aikaa se kunnostautuikin mut ei tää silti ole mistään kotoisin tää touhu täällä. Nyt ottaa sikana kaaliin, että tulin takas. Tsemiä sulle

 

[aloittaja]

Jep, mä jo kerran lähdinkin ammattilaisen neuvosta. No, tapansa mukaan tää mies osasi puhua mut taas kerran ympäri ja palasin. Vähäks aikaa se kunnostautuikin mut ei tää silti ole mistään kotoisin tää touhu täällä. Nyt ottaa sikana kaaliin, että tulin takas. Tsemiä sulle

samoin sulle!! toivottavasti asiat ratkeaa hyvään suuntaan, tavalla tai toisella. jotkut ei koskaan muutu, joskus tapahtuu ihmeitäkin...

 

[aloittaja]

nostan taas =)

 

[vieras]

kuin minun ex, paitsi loppu. Minä kuulemma aina vain valitin, vaikka olin todellakin tehnyt töitä itseni kanssa etten valittaisi. Minä käyn töissä, opiskelen ja hoidan lapset ja kodin, ex ei tehnyt mitään. iltapäivällä herätessään vain alkoi hermoilemaan kuinka väärin kaikki oli tehty ja kuinka väärin hoitan lapset, kuinka ei ole oikein tehtyä ruokaa, kuinka sotkuista on, kuinka paljon on tiskiä, kuinka huonosti lapset tai minä käyttäytyvät... ym. se oli kuulemma rakentavaa palautetta ja kritiikkiä joka pitäisi mukisematta kuunnella ja ottaa opiksi, ja joka lauottiin aina sängyssä tai sohvalla lojuen. Kun joskus kymmentä asiaa saman aikaisesti hoitaen tuli pyydettyä apua, esim. pitämään itkuista vauvaa sen aikaa kun pyyhin isomman pyllyn tai täytän nopeasti tiskikoneen ja vastaus oli ei, kuten aina, kilahti ja huusinkin. Siitä sit muistutettiin pitkään kuinka sekaisin ja hullu olen kun huudan ja valitan vain.. olisi varmasti ollut suuri muutos meidän perheen elämään jos olisi oikea henkilö mennyt käsittelemään "hulluuttaan". minä menin, yritin ja lopulta tuli ero.

 

[aloittaja]

kuin minun ex, paitsi loppu. Minä kuulemma aina vain valitin, vaikka olin todellakin tehnyt töitä itseni kanssa etten valittaisi. Minä käyn töissä, opiskelen ja hoidan lapset ja kodin, ex ei tehnyt mitään. iltapäivällä herätessään vain alkoi hermoilemaan kuinka väärin kaikki oli tehty ja kuinka väärin hoitan lapset, kuinka ei ole oikein tehtyä ruokaa, kuinka sotkuista on, kuinka paljon on tiskiä, kuinka huonosti lapset tai minä käyttäytyvät... ym. se oli kuulemma rakentavaa palautetta ja kritiikkiä joka pitäisi mukisematta kuunnella ja ottaa opiksi, ja joka lauottiin aina sängyssä tai sohvalla lojuen. Kun joskus kymmentä asiaa saman aikaisesti hoitaen tuli pyydettyä apua, esim. pitämään itkuista vauvaa sen aikaa kun pyyhin isomman pyllyn tai täytän nopeasti tiskikoneen ja vastaus oli ei, kuten aina, kilahti ja huusinkin. Siitä sit muistutettiin pitkään kuinka sekaisin ja hullu olen kun huudan ja valitan vain.. olisi varmasti ollut suuri muutos meidän perheen elämään jos olisi oikea henkilö mennyt käsittelemään "hulluuttaan". minä menin, yritin ja lopulta tuli ero.

voi onneksi kuitenkin olet päässyt tuosta eroon. kuinkahan paljon vastaavia tapauksia todellisuudessa onkaan...! liikaa voi kun vaan mahdollisimman moni rähisijä tajuaisi tehdä asioille jotain, lastenkin vuoksi.

 

[aloittaja]

up

 

[aloittaja]

ei taida olla paikalla ketään jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia tästä?

 

[helpottunut]

Tän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi ja huojenutneempi että otin eron. Pian olisi tullut kymmenen aviovuotta täyteen, puolet niistä samanlaista p.aa kuin olette kirjoittaneet. =/

 

[aloittaja]

Tän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi ja huojenutneempi että otin eron. Pian olisi tullut kymmenen aviovuotta täyteen, puolet niistä samanlaista p.aa kuin olette kirjoittaneet. =/

tietysti se on helpottavaa ja hyvä ratkaisu, jos toinen vaan vuosikaudet jatkaa samaa rataa. mutta halusin vain kirjoitaa, että joskus kannattaa jaksaa yrittää ja rakastaa, vaikka toinen haistattaa paskat siihenkin. hullu varmaan olin kun yritin niinkin pitkään uskoa että jossain vaiheessa tämä vielä muuttuu, periksi en anna.

 

[aloittaja]

nostan tätä kun täällä on taas samantapaisia juttuja. jospa joku ei ole tullut ajatelleeksikaan että riidat johtuu joskus mielenterveysongelmista.