Mun mies on luvannut jo ennen ensimmäisen lapsemme syntymää lopettaa polttamisen, mutta eipä lupaustaan sitten pitänytkään kun vetoaa aina siihen ettei se niin helppoa ole. Toisen kerran tultuani raskaaksi hän lupasi jälleen samaa, että lopettaa tupakoinnin ennen kuin lapsi syntyy, mutta eipä silläkään kertaa lupaus pitänyt. Vanhin lapsi on jo 4-vuotias ja nuorin täyttää tässä kuussa 3-vuotta. Näiden vuosien aikana hän on monet kerrat luvannut käsi sydämellä lopettaa tupakoinnin, mutta tuloksetta. Aina löytyy joku selitys: "mutta kun on rahaongelmia" tai jotain muuta vastaavaa..."auto temppuilee" yms. Viimekuussa hän sanoi "yrittäneensä" tupakkalakkoa, mutta huomaan kyllä hänen käytöksestään, koska hän on polttanut. Yleensä jos hän ei saa tupakkaa hän hermostuu, tupakoinnin jälkeen rauhoittuu ja on iloinen ja hilpeä. Epäilykseni heräsi heti, että onkohan käynyt ostamassa mitään sanomatta askin, vaikka on itse LUVANNUT lopettaa. Kysyin asiaa mutta eihän tietenkään sitä myöntänyt. Nyt jälleen hän on yrittänyt lopettaa tupakanpolttoa, tälläkertaa minulla oli aski josta sitten annoin hänelle savukkeita. Yhtenä päivänä meni 6 tuntia ennen kuin annoin hänelle savukkeen. Nyt on taas retkahtanut polttamaan liikaakin. Tällä viikolla mennyt 1 iso aski ja 1 pieni aski ja taas kävi ostamassa yhden. Juttelimme asiasta ja ukko kehtasi sanoa, että hänen tupakointinsa johtuu siitä kun minä lähden yöllä jakamaan yksin postia. Jotenkin tuntui tekaistulta syyltä tuo...pelkääkö hän jäävänsä kiinni jostain? Toisinaan mietin onko hän tehnyt jotain sellaista, mistä pelkää jäävänsä kiinni ja polttaa sen takia tiuhaa. Muutamia kertoja hän on käynyt yksin jossain. Jos on kestänyt vähänkin kauemmin on selitys pari kertaa ollut kun: "auto ei lähtenyt käyntiin". Kas kummaa kun se minulle starttaa joka kerta. Ahdistaa koko tilanne. Tuntuu että on ihan turhaa enää sanoa tupakanpoltosta mitään, koska hän ei tunnu kunnioittavan minua tippaakaan. Onko ketään muuta saman kaltaisessa tilanteessa olevia?