P
palstalle purkaantuja
Vieras
Tämä kuulostaa ihan omituiselle, ja tuntuu vielä omituisemmalle.
Olen 4 vuotta ollut yksin, tai no lapsen kanssa kaksistaan mutta kuitenkin. Lapsen isä lähti pois kuvioista jo raskauden alkuvaiheissa, ja on lastaan tavannut ehkä 2 kertaa koko aikana.
Pari kuukautta sitten fb:ssä kaveripyynnön lähetti kouluaikainen tuttavani (ei oltu samassa koulussa vaan hän minua 5 vuotta vanhempi mutta vapaa-ajalla liikuttiin samoissa porukoissa) ja siitä lähtien ollaan muutaman kerran viikossa aina kuulumisia vaihdeltu fb:ssä, muisteltu menneitä, juteltu nykyisistä kuulumisista ja kaikesta siltä väliltä, niin seksimessuista kuin lapseni uhmakohtauksista.
Viime viikolla hän kyseli että jos voisi tässä joku ilta tulla meille käymään, kun haluaisi nähdä lapseni ja jutella mun kanssa ihan kasvotustenkin pitkästä aikaa. No tietenkin vastasin että se sopii, mutta päivä jätettiin vielä avoimeksi koska ei osannut työvuoroistaan vielä sanoa.
Olemme kouluaikana pyörineet siis samoissa porukoissa, ja silloin meillä oli jonkinlaista säpinää, joka kuitenkin kaatui tuohon ikäeroon. Kyseisellä miehellä ei tässä välissä ilmeisesti ole ollut kuin yksi lyhyt aikainen suhde, ja silloin aijemmin ei hänellä myöskään muistaakseni koskaan ollut vakituista tyttöystävää eikä liiemmin kyllä mitään yhden illan baarituttujakaan. Eli aina ollut vähän sellainen yksinäinen kulkija joka katsellut toisten onnea vierestä.
Ja nyt minusta on pelottavasti alkanut tuntumaan siltä että olen taas häneen ihastumassa, en olisi uskonut että tunteet nousevat pintaan vielä näin monen vuoden jälkeen, muttakun tuntuu että hän on edelleen yhtä mukava ja ihana ihminen kuin nuorenakin. Nyt minua on alkanut pelottamaan että haluanko häntä sittenkään meille kylään, jos nämä tunteet vain voimistuvat silloin. Ei kai aikuinen ihminen voi tällä tavalla haksahtaa nuoruuden ihastukseensa uudestaan? Voi nolous tätä.
Olen 4 vuotta ollut yksin, tai no lapsen kanssa kaksistaan mutta kuitenkin. Lapsen isä lähti pois kuvioista jo raskauden alkuvaiheissa, ja on lastaan tavannut ehkä 2 kertaa koko aikana.
Pari kuukautta sitten fb:ssä kaveripyynnön lähetti kouluaikainen tuttavani (ei oltu samassa koulussa vaan hän minua 5 vuotta vanhempi mutta vapaa-ajalla liikuttiin samoissa porukoissa) ja siitä lähtien ollaan muutaman kerran viikossa aina kuulumisia vaihdeltu fb:ssä, muisteltu menneitä, juteltu nykyisistä kuulumisista ja kaikesta siltä väliltä, niin seksimessuista kuin lapseni uhmakohtauksista.
Viime viikolla hän kyseli että jos voisi tässä joku ilta tulla meille käymään, kun haluaisi nähdä lapseni ja jutella mun kanssa ihan kasvotustenkin pitkästä aikaa. No tietenkin vastasin että se sopii, mutta päivä jätettiin vielä avoimeksi koska ei osannut työvuoroistaan vielä sanoa.
Olemme kouluaikana pyörineet siis samoissa porukoissa, ja silloin meillä oli jonkinlaista säpinää, joka kuitenkin kaatui tuohon ikäeroon. Kyseisellä miehellä ei tässä välissä ilmeisesti ole ollut kuin yksi lyhyt aikainen suhde, ja silloin aijemmin ei hänellä myöskään muistaakseni koskaan ollut vakituista tyttöystävää eikä liiemmin kyllä mitään yhden illan baarituttujakaan. Eli aina ollut vähän sellainen yksinäinen kulkija joka katsellut toisten onnea vierestä.
Ja nyt minusta on pelottavasti alkanut tuntumaan siltä että olen taas häneen ihastumassa, en olisi uskonut että tunteet nousevat pintaan vielä näin monen vuoden jälkeen, muttakun tuntuu että hän on edelleen yhtä mukava ja ihana ihminen kuin nuorenakin. Nyt minua on alkanut pelottamaan että haluanko häntä sittenkään meille kylään, jos nämä tunteet vain voimistuvat silloin. Ei kai aikuinen ihminen voi tällä tavalla haksahtaa nuoruuden ihastukseensa uudestaan? Voi nolous tätä.
