Työssä käyvät äidit

[tiipii..]

Miten suoriudutte arjen rutiineista työssä käyvät äidit? Olen pian itse aloittamassa työt ja etukäteen jo jännittää, että vietänkö sen jälkeen suurimman osan "kotielämästäni" keittiössä! Nyt tuntuu, kun kotona on, että kokoajan on jotain kotityötä tehtävänä. Olen ajatellut asettaa itselleni jotain pakkorajoja, esim. puoli tuntia päivässä saa tehdä kotitöitä tms...ja yhtenä päivänä kunnon siivous...Se on varmasti paljolti ihmisestä kiinni miten se arki lähtee pyörimään mutta minua kiinostaisi kuulla miten muilla on käynyt.

 

[aöljf]

Ota huomioon, että sitä sotkua tulee paljon vähemmän kun olette päivät pois kotoa. Tietysti ruokaa pitää laittaa, pari kertaa viikossa siivota ja pyykkiä pestä, mutta ei niitä kotitöitä nyt niin paljoa ole... Ja voihan viikonloppuna sitten siivota perusteellisemmin jos tarve vaatii eikä viikolla jaksa/ehdi.

Älä ota sterssiä, vaan keskity lapseen joka joutuu oudoksesta olemaan päivät erossa vanhemmistaan.

 

[kirsi.73]

Ehdin olla pari vuotta töissä ennen tätä uusinta vauvaa. Silloin kaksi lasta tathassa. Se viikonloppusiivous meillä ainakaan ei onnistunut, koska viikonloppuisin halusi levätä, olla perheen kanssa ja tavata ystävi, jopa harrastaa. Eli iltaisin jotain pientä tehtiin. Sotkua ei tietenkään tullut niin paljoa. Ruokaa kannattaa tehdä usemmaksi päiväksi, joku laatikkoruoka tai iso kattilallinen keittoa. Eineksiäkin voi joskus käyttää. Aika lyhyt se ilta oli. Ruoka, lastenohjelmat, olemista 1-2 tuntia, iltapala ja iltatouhut. Meillä oli lapset aika isoja tarhalaisia, ja leikkivät illat sopuisasti kahdestaan. Esikoinen oli 1v4kk iässä neljä kuukautta tarhassa ja se oli huono kokemus. Se ihana tytö muuttui itkuiseksi ja tuntui, ettei lapsen kanssa enää ole kivaa. Eli ei ne kotityöt olleet silloin prioriteettina, vaan lapsen kanssa oleminen. Esikoinen pääsi onneksi kotia takaisin ja sai olla vielä monta vuotta kotihoidossa.

 

[tiipii...]

kiitos vastauksista!
Tuota minäkin olen ajatellut, että sitten vietän pojan kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Olen vaan sen luonteinen, että sotkuisessa kodissa ei ole kivaa asua. Mutta täytyypi sitten katsoa miten käy. Ehkä asenteet taas muuttuvat arjen muutoksen myötä. Niin ne vauvan tulon kanssakin tekivät

 

[Iitu1]

Onhan työ,-ja kotielämän yhdistäminen välillä raskasta ja kiireistä.Meillä pyykkäys ja siivous tehdään viikonloppuisin.Arkisin koitan tehdä ruokia joita syödään 2 ellei kolmekin päivää.Laitan myös ruokia pakkaseen josta aamulla sulamaan jos tarvii äkkiä saada ruoka valmiiksi.Ei kauheesti viikolla kerkiä harrastamaan tai kyläilemään,nekin koitetaan jättää viikonloppuun.Välillä tuntuu ettei ehdi yhtään lepäämään kun aina jotain hommaa tai menoa.Ja lapsen kanssa leikittävä ja annettava huomiota.Silti olen iloinen että palasin työelämään lapsen ollessa 1,1v.Kotona olokin välillä tylsistytti ja kaipasin enemmän aikuiskontakteja.Lapsikin tykkää kovasti olla hoidossa=)

 

[Itu]

Kiireistä on. Töissä pitää ehtiä tehdä hommat tehokkaasti, sillä ylitöitä ei juuri pysty tekemään kun lapset pitää tiettyyn kellon lyömään mennessä hakea hoidosta. Lasten haku ja kotiin, lapset kutakuinkin kiljuvat nälkäänsä joten ruoan pitää olla heti valmista. Hieman kotihommia, hetken huokaus ja lasten kanssa leikkiä. Sitten alkaakin jo pienemmän iltarutiinit, perään isomman ja sen jälkeen on äitikin jo kypsää kamaa nukkumaan.

Meillä siivotaan ja pyykätään viikonloppuna, vaikka välillä harmittaakin ainoat vapaapäivät tuhlata moiseen. Kaupassa käydään viikonvaihteessa ostamassa isompi erä jotta viikolla ei tarvitsisi käydä ja samoin koetan tehdä viikonloppuna pakkaseen ruokia, joita saa pikaisesti lämmitettyä viikolla. Tosin kyllä meillä eineksiäkin syödään ja ihan hyvällä omalla tunnolla - kaikki arjen helpotus on tervetullutta.

Kyläilemiset on aika minimissä ja omat harrastukset vieläkin vähemmässä. Mutta aika aikaansa kutakin. Tiedän jo kokemuksesta että kun pienin kasvaa niin tilanne on taas toisenlainen.

Itsellä on kokemusta kahdesta äitiyslomalta töihin paluusta ja sanoisin että itselle tärkeintä oli muistaa että uuden arjen opettelu ottaa oman aikansa. Ensimmäiset kuukaudet voi tuntua rankoilta mutta pikku hiljaa homma hiotuu ja alkaa sujumaan aina vain sutjakammin.

 

[sdfgs]

Joo ja pistät miehen tekemään oman osuutensa kotitöistä, te olette (oletettavasti) nyt molemmat mukana työelämässä eli ei voi olettaa sinun jaksavan/ehtivän hoitaa illalla kaikki kotityöt ja muut perheen tarpeet.

 

[qwertyz]

Ei niitä kotitöitä tosiaan tule enää niin hirveesti... Nyt huomasin kun viikonlopun olin yksin kotona lasten kanssa että koko ajan sai siivota jotain sotkuja ja pyykkikone lauloi minkä kerkesi. Mut arkisin me lähetään tästä aamulla ja lapset syö aamupuuron hoitajan luona, iltapäivällä kotiudutaan, leikitään, minä tai mies laittaa ruuan. Ruoan jälkeen saman tien astiat koneeseen, pyyhitään pöytä, pöydän alunen ja laitetaan tiskikone päälle. Sitten taas ehditään leikkimään
Iltapalalta toinen meistä vie lapset pesulle ja toinen siivoo taas keittiön. Esikoisen kanssa yhdessä siivotaan lelut laatikoihin, sitten luetaan iltasadut, pestään hampaat ja lapset menee nukkumaan.
Sitten jää vielä paljon aikaa kahdestaan, yleensä alkuillasta minä teen koulutehtäviä ja mies laittaa kotia kuntoon (keräilee vaatteet ja rojut ja tyhjentää tiskikoneen) Pyykinpesu ja isommat siivoukset jätetään viikonloppuun.

 

[Pahvi-76]

Kannattaa varautua siihen, että lapsi on jopa ekat kuukaudet todella tarrautuvainen iltaisin. Se menee ajan kanssa kyllä ohi.

Mitään perunoita ei juuri kerkeä lapselle keittelemään enää illalla, joten ruoan on syytä olla mikrovalmista. Einekset on ihan hyvä vaihtoehto jos muuta ei kerkeä.

Mä tein itse niin, että kotona olin vain lasta varten, hoidin tietty ruoat yms. Sitten kun lapsi oli jo nukkumassa siivosin ja tiskasin ja hoidin meidän kissat. Näin lapselle jäi enempi aikaa ja äidille tietty vähempi...

 

[Miirumaaru]

Meillä sujuu ihan mukavasti (tyttö 11 kk), mutta meillä esim. ollaan niin pieniruokaisia, että hoidosta tullessa ei syödä, vaan vasta iltapuuro maistuu. Jos sitten myöhemmin mahduttaa sen ruoankin tuohon iltaan, niin melkein se kannattaa valmistella etukäteen, niin saa sapuskan nopeasti pöytään.
Ja työpäiviä voi jaksottaa kivasti, jos molemmmilla on joustava työaika, toinen vie ja toinen hakee, tai sitten vuoropaäivinä on toisen vienti ja haku tms. Vuorotyö tai muuten tiukka työaika ovat tässä huonoja.
Ja, jos vaan on yhtään ylimääräistä rahaa, niin kannattaa miettiä, uhraisiko niistä esim. 100-150 euroa kerran kuussa käyvään siivoojaan, siitähän saa 60% takaisin verotuksessa, ja itselle ja perheelle arvokasta vapaa-aikaa, kun siivous on hoitunut työpäivän aikana.

 

[ex-jolly]

Minä käyn päivävuorossa ja mies 6-14 tai 14-22 vuoroviikoin. Arki on asettunut sellaisiin uomiin, että lapsi on päivähoidossa minun työaikojeni mukaan, vaikka aluksi kokeiltiin niinkin, että myös mies vei tai haki hoidosta.

Isännälle jää siis rutkasti enemmän "omaa aikaa", josta olen joskus hieman kateellinen. Hän on kova hommailemaan omia hommiaan ja harrastaa metsästystä, mutta tekee kyllä kiitettävästi kotitöitäkin. Hän laittaa meillä aina ruuan (ennen töihin lähtöä tai heti töistä tullessaan), lämmittää ja tekee lumityöt/nurtsin ajon, autohommat, täyttelee ja tyhjentää tiskaria. Pyykkäriä ei oikein osaa täyttää ja käyttää, mutta ripustelee kuivumaan ja kerää kuivia pois. Minä sitten iltaisin huolehdin typystä; syötän, viihdytän, leikin, kylvetän, syötän ja laitan unille. Pesen pyykin (useimmiten viikonloppuna) ja imuroin arki-iltaisin tarvittaessa. Isommat siivoukset teen minä silloin kun mies on tytön kanssa. Lähikaupassa poikkean joskus töistä tullessa jos on pakko, muuten käyn tytön kanssa tai koko porukalla viikonloppuna tai perjantai iltana marketissa.

... kuullostaapas tämä niin organisoidulta ja toimivalta hommalta! Tosiasiassa useimmiten tuntuu että aina on kaikki tekemättä...

 

[meillä näin]

Meillä käy siivooja 4 krt kuukaudessa. Viikolla teen 3 krt vkossa ison satsin ruokaa ja kerran viikossa kaupassa. Iltaisin täytän joskus astianpesukoneen (tai mies täyttää). KOko ilta leikitään lapsen kanssa