Tytön kaveri suuttuu tytölle aina kun tämä sairaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras..

Vieras
Tyttö ollu kohta viikon kuumeessa. Ja taas alkoi kaverin taholta törkeät tekstiviestit tyyliin, mikset voi tulla kouluun, en oo enää kaveri ku et tuu kouluun, en tuo läksyjä enää jne.

Kyse viidesluokkalaisista. Tyttö sitte ahdistuu noista viesteistä kun ei tuo taudilleen mitään voi. Viimeksi oli joulun aikoihin sairaana sen viikon ja sillon sama homma, että alko tuleen kaiken näköisiä kiristysviestejä.

Ymmärrän että kaveriakin harmittaa. Kun oikeastaan ovat aina kahdestaan koulussa, kummallakaan ei muita kavereita pienessä koulussa. Tuosta läksyjen tuomisesta, asutaan kaverin kotimatkan varrella. On nyt joka päivä tuonu paperilapun missä lukenut päivän läksyt. Nyt laitoin sitten opettajalle viestiä että laittaa wilmaan nuo läksyt.

En tiedä mitä asialle voi tehdä. Aina ne viimeiset päivät sairaana tyttö suree kun kaveri suutuksissa. Kun pääsee taas kouluun (ja muuallekin) niin menee pari päivää ja taas ovat kavereita.

Jouluna tytöllä murtui häntäluu. Kävi sit muutaman kerran ulkona vaikkei kouluun pystynytkään. Siitäkö kaveri sitten sai vettä myllyyn. Yritin pyytää että kaveri olis käyny meillä mutta ei sitä kiinnostanu kun tyttö ei voinut juuri muuta kuin makoilla. Hetken aina istuallaan tai pystyssä.
Yleensä vaan sit tarttuvia virustauteja mitä sairastanu niin ei oikein voi kyläilläkään.
 
Onneksi minulla ei ole tyttöjä, en voi sietää tuollaista käytöstä.

Meilläkin muut poikia. Aika neuvoton on noiden suhteen. Tytöllä vähän muita kavereita ja olis aika rankkaa jos ei tuota kyseistä kaveria oliis ollenkaan. Mutta tuo henkinen kiristäminen on todella rankkaa lapselle.
Samaa tapahtuu myös jos meille tulee esim vieraita kauempaa ja tyttö sit esim sen viikonlopun kotona niiden harvinaisempien vieraiden kanssa. Ei minusta ole kohtuullista että sillon pitää huomioida melkein naapurissa asuva kaveri.

Joskus oon yrittänyt puhua kaverin äidille mut tämä vain naureskelee että sellanen tuo heidän tyttö on.
 
Sano tytön kaverille että nyt saa ikävien tekstiviestien lähettäminen loppua. Viidesluokkalainen on jo niin iso että hiukan pitäisi ymmärtää miten ihmisiä kohdellaan.

Joo oonkin puuttunut kun menny tarpeeksi törkeäksi. Eikä oma lapsi enää oo ymmärtäny mitä toiselle pitäis vastata. Sit suuttuu tytölle siitä että on juorunnu minulle.
Viimeksi jouduin joulun aikana puuttumaan. Silloin tuntu tajuavan ja pyysikin oma-alotteisesti anteeksi. Mutta näköjään taas kaikki unohtunut. Pari kertaa oon joutunut omalle lapselle sanomaan että sulkee puhelimen viikonlopuksi ettei tarvi ressata mitä sinne tulee.
 
Huomionhakua ja ilmanaikoista kiusaamista.
Sano tytölle että silloin kun sairaana on ja alkaa tulemaan ilkeitä viestejä hän ei saa vastata niihin.
Seuraavan kerran kun tyttö tulee teille niin kerrot sille asiallisesti kultaisista käytöstavoista ja käsket pyytää tytöltäsi anteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Määa;29486985:
Huomionhakua ja ilmanaikoista kiusaamista.
Sano tytölle että silloin kun sairaana on ja alkaa tulemaan ilkeitä viestejä hän ei saa vastata niihin.
Seuraavan kerran kun tyttö tulee teille niin kerrot sille asiallisesti kultaisista käytöstavoista ja käsket pyytää tytöltäsi anteeksi.

Ei se tyttö noihin vastaakaan. Minulle vaan ihmettelee kun yhtäkkiä alkaa tulla aina noita viestejä.
Esim eilen tyttö nukkui kun kaveri tuli tuomaan läksyt. Otin läksyt ja kiitin mutta silti aamulla tuli viestiä ettei tuo läksyjä ja jotain vihaisia hymiöitä.
 
Pojalla oli ala-asteella tuollainen ystävä, joka syyllisti milloin mistäkin ja oli välillä melkoisen ilkeäkin sanallisesti ja tekstiviesteillä. Vanhempansa vetosivat siihen, että poika haluaa pitää tärkeät ihmiset lähellään ja on ehkä hiukan liian omistushaluinen. Asiasta sanottiin ja puhuttiin usein. Neuvoin omaa poikaa etsimään muita ystäviä ja välillä välttämään yhdessä oloa, jotta toinenkin etsisi muita kavereita. Nykyään ovat etäisempiä, pahimmillaan eivät edes puhuneet, mutta oma poika on nyt selvästi onnellisempi. En sano, että teillä on tarve tällaiseen, mutta ehkä olisi hyvä olla jokunen muukin ystävä, jotta ei ole itse riippuvainen yhdestä ystävästä. Varsinkin kun kyse on tuonikäisistä tytöistä. Voi tulla rankka teini-ikä.
 
Pojalla oli ala-asteella tuollainen ystävä, joka syyllisti milloin mistäkin ja oli välillä melkoisen ilkeäkin sanallisesti ja tekstiviesteillä. Vanhempansa vetosivat siihen, että poika haluaa pitää tärkeät ihmiset lähellään ja on ehkä hiukan liian omistushaluinen. Asiasta sanottiin ja puhuttiin usein. Neuvoin omaa poikaa etsimään muita ystäviä ja välillä välttämään yhdessä oloa, jotta toinenkin etsisi muita kavereita. Nykyään ovat etäisempiä, pahimmillaan eivät edes puhuneet, mutta oma poika on nyt selvästi onnellisempi. En sano, että teillä on tarve tällaiseen, mutta ehkä olisi hyvä olla jokunen muukin ystävä, jotta ei ole itse riippuvainen yhdestä ystävästä. Varsinkin kun kyse on tuonikäisistä tytöistä. Voi tulla rankka teini-ikä.

Välillä menee pitkiäkin aikoja hyvin. Tuo kaveri vaan oikeastaan ainoa joka on tässä pyöräily/kävelymatkan etäisyydellä. Tytöllä pari muutakin läheistä kaveria muttei asu edes samalla paikkakunnalla. Täällä meidän paikkakunnalla muutama muukin ei niin läheinen mutta ihan hyvä kaveri mutta ei tuossa samassa koulussa joten väkisinkin sitten vähemmän tekemisissä.
Se kait tässä kun ei tuon toisen tytön vanhemmat ole yhtään kiinnostuneita mitä heidän lapsi tekee. Isompi jäi kiinni että oli puhelimella laittanut törkeitä viestejä kaverilleen ja käynyt jossain pornosivuilla ja lapsi ei saanut mitään rangaistusta.

Mutta joo kyllä tuo yläasteelle meno hirvittää. Ei ole oikein kellään meidän lapsista sujunut kaverien osalta hyvin..
 
Minulla oli samanlainen kaveri samassa iässä. Pääsin lopullisesti eroon vasta 8.luokalla. Lukiossa jouduin jo kulkemaan psykologilla mm painajaisten takia ja ongelmat ovat seuranneet minua koko elämäni. Tulen niiden kanssa toimeen hyvin, mutta näen esim painajaisia joka yö ja osassa painajaisista on tämä lapsuuden kaverisuhde, jossa oli myös todella pahaa kiristystä myös erittäin vakavilla asioilla. Lapsuudenkaverini luonne ei ole muuttunut koskaan, hän on edelleen samanlainen. Onneksi en joudu olemaan enää tekemisissä hänen kanssaan. Kehottaisin sinua harkitsemaan olisiko jopa aihetta erottaa tytöt, jos se vain jotenkikaan on mahdollista. Kenenkään kaveri ei ole pakko olla, jos kaverisuhde alkaa luoda ahdistusta. Voi olla, että sinä et edes tiedä kuinka julmasti tuo tyttö kohtelee lastasi kahdestaan.
 

Yhteistyössä