V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja voih:Mua huolestuttaa SINUN välinpitämätön asenne tapahtuneeseen. KUittailet koko ajan, että ei tämä nyt niin vakavaa ja ei varmasti toistu... Ihan kuin tietäisit syistä jotain, mutta haluat selitellä myös itsellesi, että et tuntisi huonoa omaatuntoa. Yleisesti vanhemmat syyttelisivät itseään tapahtuneesta vaikka näin ei oikeasti olis. Sinulla on heti se asenne, että vanhemmista ja kodista tämä ei ainakaan johdu!
Tässä koko jutussa on kyllä jotain tosi hämärää....
Peesaan.
Oman lapsen, teinin, itsemurhayritys on ihan jäätävää
Itse kyselisin taukoamatta itseltäni, mitä olen tehnyt väärin jos lapsi haluaisi riistää itseltään hengen.
Minusta tuo Ei enää koskaan - asenne kuulostaa PIKKASEN hälläväliä asenteelta. Sorry nyt vaan ap.
Mitä jos SITTENKIN TULEE se "ensi kerta" vaikka onnistuu siinä yrityksessään?...![]()
Samaa mieltä edellisten kanssa.
Jopa ällöttävää tuo kuvaus, että menee nuorisopsykiatriselle, jotta "on joku kelle kertoa salaisuuksia", "eihän teinit ikinä vanhemmille puhu mitään" jne.. Suurin osa teineistä kyllä ainakin jonkin verran puhuu, erittäin harva yrittää itsemurhaa eikä nuorisopsykiatrian poli ole mikään salaisuuksien supatuspaikka! Sinne on jo sellaiset jonotkin ja tulijoita paljon, ettei sinne ihan ketä tahansa oteta potilaaksi. Tarve pitää olla todellinen.
Turhaahan tämä tosin on, ap:lla on tuo sama junttiasenne kuin omilla vanhemmillani aikanaan. Toivon kovasti, että tytön tarina päättyisi yhtä hyvin kuin omani, valitettavan monilla näin ei vain käy.