Tyttö onkin sitten keskivaikeasti kehitysvammainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Madicken04
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin, toisaalta olisi ehkä virhekin tuudittautua liikaa kehitysvammaan ja siihen ettei lapsi kuitenkaan pysty siihen tai tähän. Rajoittaa noin mahdollisuuksiaan. Jotenkin sitä on mielessään välillä ollut niin turhautunut toisen toimintaan, tekemisiin ja tekemättä jättämisiin ja pistänyt monia asioita ihan temppuilun piikkiin. Nyt jää miettimään onko lapsella oikeasti ollut resurssejakaan siihen toimintaan mitä olen häneltä odottanut, hämmentävää...

Kaksi vanhinta on autisteja. Nuoremmat tosin vasta 2v ja vauva eli sinänsä ei voi vielä mitään vannoa. Toivotaan tietysti parasta että heidän kanssaan kaikki jatkuu normaalisti.

Anteeksi edellisen viestini kamalat kirjoitusvirheet, lapsi sylissä kirjoitin ja eihän hän jaksanut ihan paikoillaan olla (seli,seli :))
Älä vai itseäsi ala syyttelemään vaikka olisitkin vaatinut vähän liikaa.
Itse työskentelen kehitysvammaisten kanssa ja uskon,että vähän ns liika vaatiminen pitää heidät pirteämpänä kuin puolesta tekeminen. Tokihan täytyy paljon tehdäkkin,mutta kannattaa antaa yrittää tehdä itse. Kyllähän sinä nämä asiat tiedät,sinulla on kokemusta tästä 24/7 ollut jo useamman vuoden.

Kiitos kun vastasit.
 
:hug: tsemppiä ja voimia.
Varmasti on haastava arki teillä.
 
Tottakai lapselta pitää vaatia asioita mitä äitinä tiedät hänen pystyvän tekemään.
Itsellä on ollut aina vähän kaksijakoinen suhtautuminen noihin diagnooseihin. Toisaalta se on ihanaa että saa diagnoosin, niin alkaa tuet pyöriä, jokapaikassa ei tarvi enää selitellä asioita ja saa helpommin erilaisia tukitoimia (esim.terapioita), koulupaikat ym. selviävät. Mutta toisaalta se diagnoosi ei muuta mitään kotona, se on se sama lapsi diagnoosista huolimatta, samat vaikeudet ja ilot ja surut pysyy.
 
me saatiin viime keväänä meidän tytön kehitysvamma diagnoosi(3v),tuolloin luokiteltiin se lievän ja keskivaikean välille..vóikohan tuo diagnoosi vielä muuttua...
 
Millaisilla testeillä kehitysvamman voi diagnosoida? Onko nää diagnoosit kuinka varmoja? Meinaan, eikös kuntoutuksella ja harjoittelulla se kehitys saada meneen eteenpäin.
 
Tottakai lapselta pitää vaatia asioita mitä äitinä tiedät hänen pystyvän tekemään.
Itsellä on ollut aina vähän kaksijakoinen suhtautuminen noihin diagnooseihin. Toisaalta se on ihanaa että saa diagnoosin, niin alkaa tuet pyöriä, jokapaikassa ei tarvi enää selitellä asioita ja saa helpommin erilaisia tukitoimia (esim.terapioita), koulupaikat ym. selviävät. Mutta toisaalta se diagnoosi ei muuta mitään kotona, se on se sama lapsi diagnoosista huolimatta, samat vaikeudet ja ilot ja surut pysyy.

Diagnooseissa on joskus se ongelma, että lapselta ei tosiaan enää vaadita asioita joihin hän pystyisi. Saatetaan alkaa paapomaan liikaa, joka taas hidastaa lapsen kehitystä. Saman asian olen huomannut oman isoisäni kanssa kenellä on alzheimerin tauti. Muut auttavat häntä kaikessa ja esim ottavat takin pois päältä. Mutta viimeksi kun tultiin ulkoa tuli jotain muuta eteen jolloin isoisä sai odottaa takki päällä hetken niin hänhän alkoikin itse ottamaan takkia pois. On siis täysin kykenevä siihen, mutta muut olettavat ettei ole ja auttavat liikaa, joka edesauttaa taudin kehittymistä.
 
Kehitysvamma voi myös olla ns. autismista johtuva. Meillä tytär sai autismidiagnoosin ja sitten viisivuotiaana (mikä ainakin täällä raja diagnoosin antamiselle) todettiin kehitysvamma. Ei mitään todettua fyysistä syytä, ei erikoista synnytyksessä, joten lääkäri sanoi ettei kehitysvammadiagnoosi oikeastaan kerro muuta kuin, että on iso ero biologisen iän ja taitojen osoittamiseen välillä. Autismihan vaikeuttaa juuri oppimista ja varsinkin opitun osoittamista, yleistämistä ja soveltamista, joten ero voi olla autismin "aiheuttama". Korosti vielä ettei diagnoosi anna mitään viitettä siitä mitkä taidot kehittyvät ja mille tasolle.

Eli vaatia saa ja voi, mutta hyväksyen hidas tai puuttumaan jäävä kehitys. Tsemppiä teillekin.

Niin, meillä kaksi diagnoositonta lasta lisäksi (sivuhuomautus lisääntymistä kiertävälle).
 
[QUOTE="vieras";27931332]Diagnooseissa on joskus se ongelma, että lapselta ei tosiaan enää vaadita asioita joihin hän pystyisi. Saatetaan alkaa paapomaan liikaa, joka taas hidastaa lapsen kehitystä. Saman asian olen huomannut oman isoisäni kanssa kenellä on alzheimerin tauti. Muut auttavat häntä kaikessa ja esim ottavat takin pois päältä. Mutta viimeksi kun tultiin ulkoa tuli jotain muuta eteen jolloin isoisä sai odottaa takki päällä hetken niin hänhän alkoikin itse ottamaan takkia pois. On siis täysin kykenevä siihen, mutta muut olettavat ettei ole ja auttavat liikaa, joka edesauttaa taudin kehittymistä.[/QUOTE]

Saman olen huomannut oman alzheimer-omaiseni kohdalla, jotkut kotihoidossakin puhuvat kuin ihminen ei enää tajuaisi mitään, eivät vastaa kysymyksiin, haluaisivat että ottaa ateriapalvelun vaikkei vielä tarvitsisi jne.
 
[QUOTE="Vieras";27931467]Saman olen huomannut oman alzheimer-omaiseni kohdalla, jotkut kotihoidossakin puhuvat kuin ihminen ei enää tajuaisi mitään, eivät vastaa kysymyksiin, haluaisivat että ottaa ateriapalvelun vaikkei vielä tarvitsisi jne.[/QUOTE]

Toisaalta ymmärrettävää, koska heillä on, kuten meidän autistillakin, parempia ja huonompia hetkiä/päiviä. Helposti tekee sellaista minkä toinen tekisikin tänään, joskaan ei eilen eikä toissapäivänä tehnyt, eikä tee huomenna. Tasaisella tasolla olevat ovat tässä suhteessa "helpompia".
 
Kehitysvammaisuuden diagnosointi lienee tosi vaikeaa. Lain mukaanhan se pitää todeta alle 18-vuotiaana ja tiedän tapauksia, jotka ovat saaneet vasta teini-iässä diagnoosin tms., joka oikeuttaa palveluihin.
 
[QUOTE="Vieras";27931450]Kehitysvamma voi myös olla ns. autismista johtuva. Meillä tytär sai autismidiagnoosin ja sitten viisivuotiaana (mikä ainakin täällä raja diagnoosin antamiselle) todettiin kehitysvamma. Ei mitään todettua fyysistä syytä, ei erikoista synnytyksessä, joten lääkäri sanoi ettei kehitysvammadiagnoosi oikeastaan kerro muuta kuin, että on iso ero biologisen iän ja taitojen osoittamiseen välillä. Autismihan vaikeuttaa juuri oppimista ja varsinkin opitun osoittamista, yleistämistä ja soveltamista, joten ero voi olla autismin "aiheuttama". Korosti vielä ettei diagnoosi anna mitään viitettä siitä mitkä taidot kehittyvät ja mille tasolle.

Eli vaatia saa ja voi, mutta hyväksyen hidas tai puuttumaan jäävä kehitys. Tsemppiä teillekin.

Niin, meillä kaksi diagnoositonta lasta lisäksi (sivuhuomautus lisääntymistä kiertävälle).[/QUOTE]

Meillä vähän hämmentää kun tytön profiili taidoissa on hyvin epätasainen. Jotkut jutut menee suht ok. Motivoituneena ja hyvällä hetkellä tekee yhtä ja toista ja seuraavassa hetkessä taas tarvii ihan yksinkertaisissa jutuissa enemmän apua ja tukea kuin tuo 2v pikkusisko. Autismi tosissaan sekoittaa melkoisesti pakkaa ja vaikea nähdä mitä hän oikeasti osaa ja ymmärtää.
 
[QUOTE="vieras";27931322]Voiko näissä tapauksissa kehua tai ylistää liikaa, muuttuuko kieli jossain vaiheessa liian ruskeaksi?[/QUOTE]

Itse olen iloinen, että edes jossain tapauksissa palstakin osoittaa olevansa empaattinen ja kannustava.
 
Meillä vähän hämmentää kun tytön profiili taidoissa on hyvin epätasainen. Jotkut jutut menee suht ok. Motivoituneena ja hyvällä hetkellä tekee yhtä ja toista ja seuraavassa hetkessä taas tarvii ihan yksinkertaisissa jutuissa enemmän apua ja tukea kuin tuo 2v pikkusisko. Autismi tosissaan sekoittaa melkoisesti pakkaa ja vaikea nähdä mitä hän oikeasti osaa ja ymmärtää.

Autismi poistaa paljon sosiaalisen pätemisen tarpeesta, joten meilläkin on todettu uusia taitoja lapsen käyttäessä niitä jonkin tekemistensä lomassa (esim. Käyttää dvd-soitinta), ei suinkaan niin, että olisi tullut esittelemään, että "hei, nyt mä tajusin tämän".

Ja jos käsittelee mielessään jotain juttua, niin muut asiat voi tosiaan jäädä niin ja näin-tasolle.
 
Voimia perheellesi ja onnea neljästä ihanasta lapsesta.
Voisin kuvitella että dg ennemminkin helpottaa arkea ... muttta onhan se varmaan shokki kun tuleekin pahempi kuin on odottanut.
 
Voimia teille paljon! Vasta kun tulin itse äidiksi ymmärsin, että omaa lasta rakastaa niin, että tuntuu kuin sydän särkyis välillä pelkästään siitä rakkaudesta. Oli lapsi sitten ns. normaali tai ei.
 
[QUOTE="Vieras";27931631]Autismi poistaa paljon sosiaalisen pätemisen tarpeesta, joten meilläkin on todettu uusia taitoja lapsen käyttäessä niitä jonkin tekemistensä lomassa (esim. Käyttää dvd-soitinta), ei suinkaan niin, että olisi tullut esittelemään, että "hei, nyt mä tajusin tämän".

Ja jos käsittelee mielessään jotain juttua, niin muut asiat voi tosiaan jäädä niin ja näin-tasolle.[/QUOTE]

Hirveästihän nuo menee kiinnostuksenkohteiden mukaan. Tyttö on taitava käyttämään mm iPhonea ja iPadia. Löytää niistä juttuja mitkä on vanhemmille ihan uusia. Piirtämisestä on ollut kiinnostunut jo pari vuotta ja siinä kehittynyt taitavaksi, samoin muutamissa muissa sorminäppäryyttä vaativissa jutuissa. Eskarissa on nyt oppinut tuntemaan ja kirjoittamaan kaikki kirjaimet, numerot oppi jo päiväkodissa.
 
Onnea vauvasta! Teillä on ihana perhe! Lapsenne ja lähipiirinne oppivat elämään erilaisten ihmisten kanssa ja nauttimaan erilaisista persoonista! Voimia äidille neljän lapsen kanssa!
 
Hirveästihän nuo menee kiinnostuksenkohteiden mukaan. Tyttö on taitava käyttämään mm iPhonea ja iPadia. Löytää niistä juttuja mitkä on vanhemmille ihan uusia. Piirtämisestä on ollut kiinnostunut jo pari vuotta ja siinä kehittynyt taitavaksi, samoin muutamissa muissa sorminäppäryyttä vaativissa jutuissa. Eskarissa on nyt oppinut tuntemaan ja kirjoittamaan kaikki kirjaimet, numerot oppi jo päiväkodissa.

Meillä tosiaan hieman kovempi diagnoosi, joten en tiedä tunteeko numeroita ja/tai kirjaimia. Toisaalta ei ole lainkaan ahdistuneisuutta tai pelkoa autistimille tyypillisesti, ei vahvoja rutiineja, rakastaa yllätyksiä ja vaihtelua, joten on moneen kertaan saanut selittää uusille asiantuntijoille, että ei tartte varoa eikä harjoitella esim. siirtymätilanteita. Nykyään olenkin alkanut sanoa lääkäriämme lainaten: lapsellamme on atyyppinen autismi.
 

Yhteistyössä