2
2n äiti
Vieras
Mä en tiedä mikä mua vaivaa. Mulla on kaksi lasta ja "täydellinen" mies.. Hoitaa lapset, mä saan mennä niinkuin haluan, ei koskaan pettäisi, ajattelee aina muita ennen itseään jne.. Olen vain kyllästynyt, voiko niin sanoa. Mikään ei tunnu miltään. Lapset hermostuttaa, vanhempi uhmaiässä ja nuoremmallakin alkaa uhman tapasta olemaan. En osaa nauttia mistään.. Haaveilen jatkuvasti eläväni toista elämää.. välillä mietin että parempi ettei olisi lapsia ikinä hankkinutkaan. Mietin muita miehiä jatkuvasti, en näe omassa miehessä enää oikein mitään viehättävää.. Itken iltaisin kun en vain ole onnellinen.. Toisaalta haluaisin erota, mutta toisaalta... pelottaa. Koko prosessi, lapset kärsii, miten pärjään. Rakastan kuitenkin miestäni vielä, jollain tapaa? En itsekään osaa sanoa mikä on se tapa miten rakastan, tottumuksesta? Masennusta mulla kyllä varmaankin on, sairastuin siihen esikoisen syntymän jälkeen, lopetin lääkkeet kun aloin odottamaan toista lastamme. Mä en tiedä oikein mitä tässä elämässä tekisi.. Mä vaan en jaksa näin.
Ihan sama vastaako kukaan kunhan sain purettua ajatuksiani vähän..
Ihan sama vastaako kukaan kunhan sain purettua ajatuksiani vähän..